Kopsasin omani tähän tuolta toisestaketjusta. Palaan vielä aiheeseen tulevasta vuodesta.

Mulla oli aika vaikea vuosi, mutta paljon hyviäkin juttuja tapahtui.

Tammikuusta kesäkuuhun oli sekamuotoinen sairausjakso. Masennusta ja hypomaniaa yhtä aikaa tai nopeasti vaihdellen. Se uuvutti minut niin, että kesäkuussa romahdin ja masennus otti vallan. Olin koko kesän sairauslomalla ja heinäkuussa viikon osastolla. Elokuussa oli hypomania, jonka jälkeen romahdin taas. Yritin palata töihin osasairauspäivärahan turvin osa-aikaisena, mutta pian olin taas sairauslomalla ja päädyin 1,5kk osastolle, jossa uutena hoitona aloitettiin sähköhoito. Kotiuduin joulun alla.

Tähän vuoteen mahtui siis neljä sairausjaksoa, kaksi pitkää sairauslomaa ja kaksi osastojaksoa.

Vuonna 2018 tuli kaikesta huolimatta myös matkusteltua. Tammikuussa kävin ystävän kanssa Lontoossa. Kesäkuussa mies yllätti minut matkalla Yhdysvaltoihin. Lomailimme Las Vegasissa, New Yorkissa ja Washington DCssa. Syyskuussa tein reissun ystävän kanssa Mathildedalin ruukkitehtaille ja Teijon kansallispuistoon. Syyskuussa tein myös päiväreissun Tallinnaan ystävän ja lapsien kanssa. Monta muutakin retkeä lasten kanssa mahtui tähän vuoteen.

Vuonna 2018 olen oppinut paljon sairauteni luonteesta. Olen oppinut myös hyväksymään sairauteni ja avoimuutta. Olen kertonut sairaudestani läheisilleni ja vihdoin raottanut sielunmaisemaani heille.

Olen myös oppinut arvostamaan enemmän puolisoani. 1,5kk osastojakson jälkeen olen nähnyt hänet ihan eri valossa ja ymmärtänyt, kuinka arvokas hän minulle on.

2018 oli kaiken kaikkiaan opettavainen vuosi ja täynnä uusia kokemuksia.

2019.

Tänä vuonna en uskalla tehdä suuria suunnitelmia niin kuin aikaisempina vuosina. Olen tyytyväinen, jos saan hyviä hetkiä ja siedettävää eloa masennuksen kanssa. Toivon välttäväni hypomaniat ja sekamuotoiset.

Tässä kuitenkin muutama tavoite tulevalle vuodelle:

- koko perheen herkuton tammikuu
- töihin palaaminen
- uusi työ
- lukea kirjoja enemmän
- tehdä koko perheen matka tai ainakin
säästää matkaa varten
- vähentää entisestään turhaa tavaraa
- kirjoittaa
- vähentää ruokahävikkiä/
suunnitelmallisuus

Viime vuosi oli itelläni kyllä melko rankka vuosi.

Oli kuitenkin myös muutamia ihan hyviä päiviä huonojen päivien joukossa.
Mutta viimevuonna tapahtui paljon asioita.

- Kuntouttavan työtoiminnan keskeytys kesäkuun alussa
- Poliisilta kirje
- Sovittelutoimistossa sovittelu
- Muutto syksyllä omaan asuntoon
- Syyskuussa poliisit pysäytti lenkillä ollessani minut
- Vervessä Ammatillinen kuntoutusselvitys lokakuussa
- Lokakuussa olin yhteydessä sovittelutoimistoon
- Marraskuussa poliisilta kutsu kuulusteluihin
- Otin yhteyttä Turvapoijuun
- Marraskuussa tuli kielteinen päätös sovittelutoimistosta
- Marraskuussa haastemies toi tiedoksiannon (lähestymiskieltoa koski)
- Joulukuussa oli oikeudenkäynti
- Luottamus mennyt ihmisiin vimeistään oikeudenkäynnin jälkeen

Kaiken tämän lilisäksi olen ollut huolissani nyt yhdestä kaverista, joka tuli ex tempore kylään viime torstaina ja oli sitten lauantaina yöllä lähtenyt. Myöhemmin kuulin että ko. kaveri oli päätynyt sairaalaan ja ilmeisesti olisi yrittänyt itsaria ☹️

Mutta joo.. saa nähä onko tämä vuosi 2019 millainen.

Ai niin, tuohon edelliseen viestiin pitää vielä lisätä kesäkuulle se ponilta tippuminen ja sairaalaan joutuminen.

Jonka myötä sitten on nyt ratsastus harrastukseni jäänyt vähemmälle. Vaikka kävinkin muutamia kertoja kyllä tunneilla tuon tippumisen jälkeen (Simossa ja pari kertaa Keminmaassa), niin en enää niin innokkaasti ole tallille lähdössä kuin ennen, vaikka toisaalta kyllä tekisi mieli ratsastaan jollain kivalla rauhallisella ponilla.
Mutta tunneille pääseminen on nykyään paljon vaikeampaa, koska vakiotalliltani on tunnin loppuneet kokonaan ☹️.

Vuosi 2018 oli aika raskas itselle, vuosi alkoi erolla. Olin juuri saanut työapikan omalta alalta joulukuussa 2017 ja kotiutunut uuteen kaupunkiin, kun sinne olin muuttanut parisuhteen takia. Jouduin muuttamaan sitten helmikuussa takaisin vanhempieni tykö kun en ollut saanut uutta työpaikkaa, enkä asuntoa. Irtisanoin hölmönä tuon työsopimuksen kun se oli määräaikainen ja olisi loppunut nyt 2018 kesällä, olisi pitänyt tajuta pyytää pomo irtisanomaan se soppari, kun tuostahan sit seurasi 3kk karenssi. Asuntoa en ole vieläkään saanut ja en tiedä minne muuttaisin, omaa autoa ei ole, joten työpaikkojen haun kannalta en vielä uskalla mihinkään muuttaa.
Aloin seurustella hyvän ystäväni kanssa jonka olen tuntenut yli 6v. Se onkin ollut ihanin asia koko tässä vuodessa, mulla on oikeasti kerrankin tosi ihana ja rakastava ihminen rinnalla.
Vaikeeta on ollut rahan suhteen oon saanut kuukaudessa työmarkkinatukea 250e ja tosiaan en kyl ihan kauheasti vanhempieni tykönä ole ollut työttömänä vaan sen ajan sit olen ollut mieheni kanssa ja auttanut häntä sit työ kiireiden keskellä siivoamalla, kissoja ruokkiessa ja ruuan laitossa.
Paniikkikohtaukset on tulleet takaisin ja mun oma itsearvostus on kyl ollut koetuksella jokaisen valitettavasti valintamme ei kohdistunut sinuun viestin jälkeen.
Vuosi vaihtuikin siis itkun ja paniikkikohtausten saattelemana.

Tulevalta vuodelta toivon itselleni parempaa oloa, lapin reissua mieheni kanssa, olisihan se työpaikkakin ihan kiva ja asunto.

Hei ja hienoa, että olette aloittaneet tällaisen ketjun jossa pohditaan mennyttä ja tulevaa vuotta! 🙂👍

Tänään keskiviikkona 2.1. klo 19-20.30 tästä samasta aiheesta voi jutella myös SPR järjestämässä chatissä, jossa teemana siis on: Uuden vuoden tunnelmia.

Olette tervetulleita kertomaan omistanne! 🙂🌻

En odota uudelta vuodelta paljoakaan. Montako kertaa tulen olemaan sairaalassa? Miten rahat riittävät. Eläke nousee pikkuisen, mutta muuton takia veroprosentti nousee. Eli jään ehkä jopa tappiolle... Mun tuloilla se ei ole kovin iso summa... Kai...

Lääkkeiden vähenemiseen en usko. En tiedä, onko edes realistista saada lopetettua Opamoxia?! Sanoin viimeksi lääkärille haluavani lopettaa sen, mutta en tiedä, pystynkö siihen. Ehkä mun pitäisi varata aika samalle lääkärille. Nyt olen joutunut parina päivänä ottamaan enemmän tarvitavia kuin pitäisi. Eli pystynkö pitämään Opamoxin tason edes ennallaan. Jos pystyn vähentämään annosta, sen on tapahduttava tosi hitaasti.

Ei tämä vuosi näytä helpolta.

Mennyt vuosi oli hyvä, parempi kuin edellinen. Tulevalta vuodelta odotan onnellisia ajatuksia ja hyvää vojntia.