Olen tällä hetkellä lukemassa Stephen Kingin Vihreää mailia, englanniksi. Seuraavaksi on vuorossa sitten Douglas Adamsin Hitchhiker's guide to the galaxy ja viisiosaisen trilogian neljä muuta osaa, kunhan ne postiluukusta kolahtavat.

Luen yleensä melko paljon, viime aikoina lähinnä mangaa, mutta luen kuitenkin. Aloitin lapsena Aku Ankoista, ala-asteella luin satuja. Yläasteella ja teini-iässä tuli ns. fantasiakirous, mutta tätä nykyä olen laajentanut näkemystäni rutkasti. Sanoisinpa, että Sigmund Freudin "Tapauskertomuksia" (tmv., en ole nyt aivan varma nimestä) on ehdotonta vessalukemiston aatelia.

Varo narsistia!/Markku Salo
Kirja todella rohkea, ei ihme ettei sitä ensin oikein tohdittu julkaistakkaan. Asiasta kiinostuneille tai narsujen kanssa tekemisiin joutuneille. Monenlaista tarinaa ja kohtaloa on tänäkin päivänä meidän kaikkien keskellä. Ja nämä ovat kyllä ikävä kyllä vielä tottakin.
Aiemmin olen lukenut myös narsismia käsittelevän Raimo Mäkelän pienen kirjasen Naamiona Terve Mieli. Käsittelee luonnehäiriötä ja narsismiakin.
Heitä voi olla, ja onkin kaikkialla. Pahin uhka heille on hän joka heidät saattaa tunnistaa...

Aivan outoja kirjoja minulle ovat teidän kirjanne, sasutäti ja pätkä. Aku Ankkaa en ole oikeastaan koskaan lukenut, koska sitä ei ole tullut meille, Meille tulee Nalle Puh.

Nyt on taas menossa lukukausi ja kirjoja menee monta päivässä.Lähinnä poliisijuttuja. Joita kyllä luen hyppelemällä, en kaikkia kohtia tarkkaan, koska on kiire päästä loppuun tai siihen asti kun selviää kuka on murhaaja.

Mari Jungsten "Muurien kätköissä",
kertoi ruotsalaisten taidekauppiaiden murhista. Ihmeen tarkkaan jaksoi selittää jotain taulua ja sen tekijää. Samoin kertoo kaikkien päähenkilöiden sukulaissuhteet ja jopa mitä he leipoivat. Sitten sillä oli henkilöitä jotka olivat mukana yhden sivun verran, löysivät mökiltä jonkun arvokkaan taulun ja ei selvinnyt mitä sitten??
raivostuttaa. Murhaaja kuitenkin oli sen .tai enhän mie voi sitä kertoa.
Kirja on hyvä, jos hyppää kaiken taiteen yli.

Arne Dahl " Juhannusyön uhri" taas ruotsalainen dekkari. Parempi kuin edellinen.

Paulo Coelho " Voittaja on yksin" kirja kertoo todellisen minuuden etsimisestä. Oikeasti aika vaikea ymmärrettävä joten luen uudestaan. Hyvin mielenkiintoinen kuitenkin. Jos joku on sen lukenut, niin voisiko sanoa kannattaako lukea toisen kerran vai annanko olla ja päätän etten ymmärtänyt sen sanomaa.

Leena Lehtolainen "Henkivartija". Todella huono dekkari, täysin paska suorastaan. Jotenkin se päähenkilö vaikka on muka nuori kovanaama henkivartija, samalla onnistuu olemaan täysin pissis.
Lehtolainen menee koko ajan vaan alaspäin.

Anna-Leena Härkösen kirjasta: EI KIITOS
Alussa ajattelin etten moista törkyä edes loppuun asti lue, mutta tulipahan luettua kuitenkin. Rohkeaa tekstiä joka on kuitenkin ihan tavallista asiaa meidän useimpien elämästä, tavalla tai toisella. Puhuttiin, kirjoitettiin, luettiin sitä sitten tai ei. Eli kannattaa lukea, niin voi sitten oman arvionsa antaa.

sasutäti kirjoitti 15.1.2010 16:34

Olen tällä hetkellä lukemassa Stephen Kingin Vihreää mailia, englanniksi. Seuraavaksi on vuorossa sitten Douglas Adamsin Hitchhiker's guide to the galaxy ja viisiosaisen trilogian neljä muuta osaa, kunhan ne postiluukusta kolahtavat.

Adamsin Linnunradan käsikirja liftareille on kyllä yksi suosikeista 🙂 Lepposaa ja täysin älyvapaata meininkiä, tosin taso alkoi jossain kolmannen tai neljännen opuksen kohdalla laskea. Tai siis itse olen kuunnellut suomalaisen Radioteatterin tekemää kuunnelmasovitusta tuossa, jossa on saatu tavoitettua varsin mainiosti kirjojen meininki. Tai ainakin kahden ensimmäisen kirjan, jotka olen lukenut. Sarjahan oli alunperin juuri kuunnelma, josta Adams myöhemmin sovitti kirja-sarjan. Minulta saa tarvittaessa kopion tuosta Radioteatterin kuunnelmasta.

Artemis Fowl-sarjan kirjoittaja Eoin Colfer juilkaisi äskettäin kuudennen osan Adamsin kirjasarjaan. Se on nähtävästi myös pikaisesti suomennettu, mutta täytyy katsoa mitä arvostelijat on tuosta sanonut. Vähän skeptisesti suhtaudun.

Olen lukenut Härkösen "ei kiitos" heti, kun ilmestyi, koska oli kirjakerhon kuukauden kirja eikä sitä kukaan muistanut peruttaa. Muuten sitä ei olisi kyllä meillä.
Minä kirjasta täällä jo puhuin kerran, kun kerroin seksiongelmistani. Eli olen kuin tuo kirjan mies. Siksi onkin hieman vaikea tajuta, että joku nainen olisi niin puutteesa, että hyppää vieraan miehen vuoteeseen pelkästään seksin takia. Olisi kai voinut käyttää jotain seksihärvelintä.

Kirja on yhden kerran kirja, ei huono eikä hyvä. En oikeastaan pidä Härkösen huumorista ollenkaan. Lisäksi sen kirjoja ei viitsi lukea yleisellä paikalla. Miksihän? En osaa perustella vaan vakituinen tapani. En myöskään lue Juha Vuorista julkiasesti. Osa kirjoista on vaan ulkovessassa luettavaa laatua.
Härkösen "ei kiitos", ehkä siksi, että jos oikein lukee voi itse vaikka kiihottua odottomattomalla tavalla.

Mun äidinkielen ope ei koskaan olisi hyväksynyt mun kirja-arvostelujani.

Paolo Giordano
"Alkulukujen yksinäisyys"

Kirjassa on vähän kaikkea, yksinäisyyttä, ystävyyttä, koulukiusaamista.
On Alice ja Mattia. "Alice kantaa hiihtoturman arpia sielussaan ja Mattia on aiheuttanut vaikeastivammaisen sisarensa katoamisen. heistä tulee ystäviä mutta ei yhtä." takakannesta.

Minulla on kirja vieläkin kesken, olen sitä kohta viikon lukenut, huomenna pitää palauttaa. Mutta käyn ostamassa itselleni oman kirjan.
Mattia tekee maisterin lopputyökseen Riemannin zeta-funktiosta joka sattumalta on minunkin lempi zeta-funktioni, pidän kyllä muistakin niistä zeta-funktioista.

Kirja on jollain tavalla hiljaisuutta, siinä kuunnellaan sitä, ruokapöydässä on hiljaisuus. tapahtuu kuitenkin kaikkea mutta ei liikaa.
Kirja on hyvä kirja yksinäiselle ihmisille. Jos vaan maltaa siihen syventyä, välillä vaikka ratkoa matemaattisia kaavoja tai pukeutua äitinsä vanhaan hääpukuun kuten teki Alice. Jonka äiti muuten tekee kuolemaa, välillä kirjassa ollaan hänen kuolinvuoteellaan. Siksikin kirjan luku etenee hitaasti, kun en tahdo tietää mitä sille äidille käy. Alice ottaa valokuvia kuolevasta äidistään, mihin minun rohkeuteni ei riittäisi. En edes uskaltanut käydä katsomassa äitiäni ruumishuoneella.

Jos joku toinen on lukenut kirjan, voisitko kertoa mitä siitä pidit?

Terry Pratchettin maanalaisen elefantin. Kaikki Terry pratchettin kirjat on ihania, ja niin oli tamakin. Nousi suhteellisen korkealle miun Tp suosikeissa. Sinne Mortin ja viikatemiehen luokse. vartiosto ja Ankh morpork tarinat on ihania <3

Luen koko ajan ja kaikkea jo ammatillistakin syistä. Suosin fantasiaa dekkareiden sijaan. Fantasia antaa mielikuvitukselle laajemmat mahdollisuudet. Omia suosikkejani ovat Potter-kirjojen ohella mm. Garth Nixin Sabriel, Lirael ja Abhorsen-trilogia sekä Robin Hobbin Näkijän taru-trilogia, joka jatkuu trilogiana Lordi Kultainen.

Garth Nix kirjoittaa huikeaa korkeaa fantasiaa ja profiloituu erityisesti taitavana kuolemankuvaajana. Hänen kuvauksensa kuoleman maailmasta yhdeksine portteineen on omaperäinen ja mieleenpainuva. Juonenrakentajana hän on mestarillinen ja henkilökuvissakin on syvyyttä. Vielä parempi ihmiskuvaaja on kuitenkin Robin Hobb, joka loistaa nimenomaan syvälleluotaavalla psykologisella tarkkanäköisyydellään. Molempien kirjoittajien taikamaailmat ovat lajissaan vailla vertaa.

Margaret Weisin ja Tracy Hickmanin laajasta tuotannosta olen pitänyt eniten Kuolemanportti-sarjasta, erityisesti neljästä ensimmäisestä osasta. Viimeaikaisia suosikkeja on ollut mm. Michelle Paverin Muinainen pimeys-sarja.

Härkösen Ei kiitos oli mielenkiintoinen nykykirja. Miksiköhän juuri naisen seksuaalinen halu on "törkeää"? No, aika kauheahan päähenkilö oli miestään kohtaan. Ei tunnistanut miehen masennusta eikä pystynyt tukemaan häntä. Siksipä kirjan loppu oli niin äärimmäisen epäuskottava.

Kari Hotakaisen Ihmisen osa oli jouluni lukuelämys. Aivan huipputeos Hotakaiselta, joka tunnetusti on tyylin mestari. Armoton leikkaus menestys-Suomen salaisuuksiin ja liike-elämän raadollisuuteen.

Luen myös aika paljon henkistä, uskonnollista ja filosofista kirjallisuutta. Nyt on meneillään Gary Rénardin Maailmankaikkeus katoaa. Se on luku sinänsä. Suosittelen kaikille. Voi muuttaa elämäsi.

Muuten, fantasiakirjallisuudesta saa hyviä vinkkejä risingshadow-sivustolta. Suomenkieliset sivut löytyvät osoitteesta http://www.fi.risingshadow.net.

VIicki Myron
"Kirjastokissa"

ostin kirjan itselleni, koska se oli pokkarilistan kärkisijoilla ja lisäksi oli halpa.

Kirja on tositarina ja kertoo kissasta joka vuonna 1988 kirjastonjohtaja löytää huonossa kunnossa kirjaston palautusluukusta.
Siitä tulee kirjastokissa, päivät se roikkuu siellä ihmisten joukossa ja yöksi se jätetään sinne yksin. Joskus kirjastonhoitaja ottaa sen kotiin.
Lähes kaikki siitä pitävät ja siitä tulee kuuluisa ympäri maailmaa.
Kissa on todella sosiaalinen tapaus, ei ollenkaan sellainen kuin minun kissani jonka löysin postilaatikostani.
Kissa teki aina sen mitä siltä odotettiin, sanoo kirjoittaja.

Minun kissani tekee aina sitä mitä en sitä odota. Vaikka kirjassa kirjoitetaan siten, että kissa oli onnellinen, hieman sitä epäilin aina välillä. Ehkä liikaa vertailin sitä omaan kissaani joka kulkee vapaana sisällä tai ulkona. Kiikkuu kyllä kirjahyllyissäkin, mielihommana sillä on pudotella kirjoja alas.

Suosittelen kirjaa kaikille tämän foorumin kissaihmisille.