Hei

Olen asunut avoliitossa kumppanini kanssa. Meille on siunaantunut vuosien saatossa kaksi lasta.
Taustalla henkistä/fyysistä väkivaltaa, henkistä kaikkein eniten. Nyt olen päättänyt laittaa lopun tälle koska itsetuntoni on niin nollassa kuin olla voi. Asuntopaperit vetämässä 200km päähän miehestä. Mies viettänyt nyt öitä toisen naisen luona sinällään helpotus minulle, koska jos hän on kotona olen ”lukittuna” pieneen makuuhuoneeseen. Eilen mies yritti että perun varaamani lastenvalvoja ajan ja ollaan kuin ei mitään. Pidin kiinni päätöksestäni ja lähden kun asunto löytyy. Hän omistaa talon ja teki säännöt minulle mm. Hänen vessaa en saa käyttää, joka suihkukerrasta saan maksaa ja jääkaappiin ei saa koskea eikä ostaa omaa ruokaa sinne. Televisiota tms en saa käyttää jos hän on kotona. Elänkö keskellä keskitysleiriä? Lapsia hän kohtelee hyvin mutta minä olen kuin roska. En ymmärrä miksei loppuaikaa voi elää sovussa. Ongelmamme alkoi kun hän jatkuvaan haukkui minua todella ala arvoisesti ja julmasti, hän koitti jopa väkisin painostaa minua seksiin kanssaan, koska mielestään naisen pitää tyydyttää miehen tarpeet pitämällä näin mies tyytyväisenä. En suostunut koska en halua koskea mieheen joka on vuodet huoritellut ja nauranut asioille mitä kaikkea ikävää olen menneisyydessäni kokenut. Olen ihan loppu ja soitellut asuntojen perään joista ei mitään tietoa saanko mitään. ☹️ kolme viikkoa elin matkalaukku elämää joko yksin tai lasten kanssa.. mutta työttömällä ei ole vara elää näin pitkään. 😯🗯️ hävettää jo.. olen aina selvinnyt vaikka mistä mutta nyt olen vailla määränpäätä ja toisen otteessa ties miten kauan. En tiedä mistä voin hakea apua koska en tunne täältä ketään. 🤔