Poikaystäväni on aivan ihana. Hän on hyvä minulle kun sille päälle sattuu. Meillä on yhdessä kivaa.
Olen kuitenkin huolestunut ja peloissani, johtuen joistakin hänen mielipiteistään.
Hänen mielestään esim. parisuhteessa kumppaniin kohdistuva väkivalta voi olla provosoimalla ansaittua.
Minun mielestäni lyöminen on aina väärin.
Olen tilanteesta ahdistunut. Pelkään vähän miestäni muutenkin. Entä jos olenkin se provosoiva, nalkuttava ämmä ja saan jonain päivänä turpaani tai leipäveitsestä kylkiluiden väliin.
Hän ei voi tai osaa ottaa mitään kritiikkiä, neuvoja tai ehdotuksia vastaan. Esim. hänen kertoessaan olevansa sairas, ehdotin että hän menisi lääkäriin. Mies vain suuttui minulle kun kuulemma tiesi asian itsekin ja sanavalintani oli kuulemma holhoava.
En uskalla enää ehdottaa yhtään mitään koskaan. Olen vain niin varpaillani kokoajan.
Jos muutamme yhteen, eteen tulee paljon käytännön asioita jotka on hoidettava. En tiedä kuinka ne hoituvat jos en saa sanoa mihinkään asiaan omaa mielipidettäni tai ehdottaa mitään.
Muutenkin hänen sisällään kuohuu ihan kauhea viha naisia kohtaan. En tiedä miksi. Hänen mukaansa kaikki naiset ovat huoria. Hän on täysin kykenemätön näkemään sitä, miksi loukkaannun kun hän taas kerran haukkuu kaikki naiset alimpaan tuonelaan. Onko loukkaantumiseni mielestänne
oikeutettua vai teenkö kärpäsestä härkäsen?
En ole ihan varma siitä, puhuuko p.y. vain lämpimikseen, vai onko hän tosissaan. Vähän pelottaa. Onko tuollainen ajatusmaailma jotenkin miehillä yleinen vai pitäisikö minun huolestua, pureeko haukkuva koira?
Hei, Terve88!😍
Minä huolestuin tilanteestasi! Uskon, että olet vaarassa. Ymmärtääkseni väkivalta parisuhteessa yleensä paheneee ajan myötä. Ja nuo poikaystäväsi puheet ovat jo pelottavia! Ja vielä se, ettei hän hyväksynyt/ottanut vastaan ehdotustasi mennä llääkäriin, vaan suuttui ehdotuksestasi...
Jo nyt olet varuillasi ja alistettu.
Varot sanojasi. Se ei kuulu normaaliin suhteeseen, jossa ei tarvitse pelätä toista. Luin eilen, että Suomessa on Euroopassa eniten parissuhdeväkivltaa. Samalla sijoituksella ovat vain Tanska ja Latvia. (Tämä jos muistnn oikein). Aiotko olla yksi?
Tedän, että suhteesta, samoin kuin väkivaltaisesta parisuhteesta, lähteminen ei ole helppoa. Luopua toiveista ja toivosta. Toinen saattaa luvata lopettaa väkivallaan, mutta
muttuuko mikään ilman ulkopuolisen henkilön mukaantuloa? Jos silloinkaan? En tiedä.
Mun lapsuuden perheessä oli väivaltaa. Olen edelleen varuillani, vaikka tiedän, ettei mun tarvitsisi. Jos saisit lapsia tässä suhteessasi, ja elämäsi olisi väkivaltaista, lapsesi pelkäisvät myös.