Milloin hakea apua?
Joku pakkohoidon kriteerit on kai psykoosi ja/tai että on vaarallinen itselleen ja/tai toisille. Mutta jos ne kriteerit eivät ehkä täyty, onko silti oikeus apuun?
Nyt on viikonloppu tulossa, ja mä oon jo kaksi tuntia sitten syönyt kaikki mun tarvittavat lääkkeet, ja tekee mieli lisää. En oo sillai vaarassa itselleni, koska en halua tappaa itseni, haluan vaan saada vähän rauhaa… Mutta kuitenkin, tiedän että on vaarallista ”leikkiä” lääkkeiden kanssa.
Pari kolme päivää sitten olin ottanut lievän yliannostuksen lääkkeitä ja lähden päivystykseen. Antoivat lisää rauhoittavia ja lähettivät kotiin. Nyt mietin, kuinka paha olo pitää oikeesti olla ett saa apua?
On mulla siis psyk.polikliniikalle aika, mutta kun tuntuu etten siihen asti kestän.
Milloin on oikeesti syytä hakea apua, ja milloin on vaan ”lapsellinen” tai ”dramaattinen” tai ”huomionkipea” tai muuta nöyryyttäviä mielipiteitä joilla monilla on.
Ei kannata itse miettiä niitä "virallisia" hoitoonpääsyn kriteereitä; riittää vaan kun kertoo kuinka kamalan huono olo on. Aina hoitopaikka ei ole ehkä osastohoito, vaan joskus lääkitys voidaan antaa/kirjoittaa, järjestää tukea jne.
Ja jos pelkäät tekeväsi itsellesi tai muille jotain, soita hätänumeroon 112.
fiddle hei!
tuo on vaikea kysymys. kuinka paha voi(pitää) olla, että saa kuuluville että tarvitsee oikeasti apua?
Heippa
Älä ota yli annostusta lääkkeitä sillä se on todellakin vaarallista.
Jos on vaikea ja paha olo niin heti vaan lääkäriin / sairaalaan ei kannata jäädä
odottamaan mitä aikaisemmin menee hoitoon niin ei sairaus pahene ja saat
elämäsi rauhoittumaan.
Kuin myös jos on hätä niin soita 112 niin saat avun heti.
Mutta onko sinulla ketään ystäviä / kavereita jolle voisit kertoa iloja ja suruja ???
Se kanssa auttas jaksamaan.
Sillä nyt et saisi yksin jäädä.
Kaunista loppu kesää sinulle
Tuota olen pitkään miettinyt että milloin pitää hakea apua. apua tuntuu olevan vaikea saada. Lääkkeitä kyllä tungetaan joka vaivaan mutta kun haluaisi puhua.
Yliannostusta ei kannata ottaa, itse otan liian vähän ja luulin pärjääväni ja tähän asti pärjäsinkin.
On tuttua tuo huomionkipeäksi ja luulottelijaksi leimaaminen. Tuntuu ettei kukaan ota tosissaan.
Voisitko pyytää kriisiaikaa sieltä minne olet menossa. Eli että pääsisit heti. Minä soitin paikalliseen yksikköön vaikka hoitosuhteeni oli jo loppu ja sain hätäajan. Tosin se ei auta kun siellä ollaan heti tuputtamassa lääkäriä ja lääkkeitä ja en halua syödä niitä. Tähän asti pärjäsin oikein hyvin pienellä annostuksella mutta nyt tapahtui jotain.
Onpa merkillistä että siellä päivystyksessä sinua ei otettu todesta. Mutta uskon kyllä, se on omakin kokemukseni avun hakemisesta.
En kyllä usko että saan mistään apua. Kuka minua ymmärtäisi.
Voisitko yrittää soittaa kriisipuhelimeen? Minä olen koko päivän ollut soittamassa ja kohta on pakko. Jos siellä on oikeanlainen henkilö puhelimessa niin ainakin jutella saa.
Nyt on pakko purkaa pahaa oloa,törkeää,nöyryyttämistä ja tahallista pahan plon tuottamista leirillä,joka piti olla tasaveroinen kaikille kuntoutujille,kaikenlaisille ja kaikenkuntoisille.PääPuhujina kaksi paskanpuhujaa ja kaksi muuten vaan kokenutta vetäjää.Sekstistisiä vitsejä,yöllistä kuljeskeua huoneesa missä naispuolinen henkilö,pahan puhumista ja suoranaista leimaamista ulkonäön suhteen,"pizza"-vitsejä,piti oikein miettiä mitä "pojat"sillä tarkoittivat....jatkuvaa hatsailua,OKSETTAVIA TYYPPEJÄ!!!!!Olipa omaterapiaa....taisi jäädä viimeiseksi leiriksi minulle.taisivat olla vertaiset suoraan kadulta noukittuja käytöstapoineen ja puheineen,suosittelen ei heikkohermoisille.nim.Luonnonrauhasta nauttiva kuntoutuja😎
Oliko se mielenterveyskuntoutujille tarkoitettu leiri, vai srk ?
Kuullostaa kamalalta.
Mitä tulee avun hakemiseen, joskus vastassa on oikea helmi joka oikeasti osaa auttaa, joskus joku jolla ei ole eväitä auttamiseemme. On hienoa jos on voimia jatkaa sen helmen etsimistä, mutta kun olo ja vointi on huono niin ei se aina ole helppoa.
Voimia kaikille !
🙂🌻