Odotan uutta vuotta pelokkaana. Sotaa pelkään eniten, että se tulee Suomeenkin tai, että Venäjä eli Putin laukaisee ydinpommin. Iltapäivälehdet ja jopa Yle lietsovat sotapelkoa.

Eläke nousee mutta kaikki muut hinnatkin sitten kai  nousevat. Sähköä mulla menee,kun asun sähkölämmitteisessä rivitalossa. Viime kuussa meni jo 180 euroa ja nyt ennustetaan hirmupakkasia. Ei ole varaa edes saunassa käydä pakkasten aikaan. Lääkekorvauksille tapahtuu kai jotain. Tänään pitää käydä ostamassa iso satsi ettei heti vuoden alusta joudu hakeen. Nyt menee astmalääkkeiseen 60 euroa kuussa Kelakorvausten jälkeen. Jos tuosta nousee, lopetan toisen lääkkeen.

Annan itselleni aina uuden vuoden lupauksen. Lupaan liikkua enempi, syödä terveellisemmin, olla sosiaalinen, mennä johonkin ilmaiskurssille, tehdä vapaaehtoistyötä ja kaikkia muutakin lupaan. Näin kuitenkin jatkan elämistä.

Hyvää uutta vuotta.

Mulle suurin muutos menneenä vuonna oli muutto aivan toiselle paikkakunnalle, 400 km päähän entisestä. Tunnen olevani nyt oikeassa paikassa enkä koe siitä ahdistusta enää. Mutta edelleen olen yksinäinen, olin sitä jo ennen muuttoakin mutta en ole löytänyt uusia ystäviä, vaan uusia tuttavuuksia työpaikalta. Toivon, että tulevana vuonna saisin rohkeutta etsiä ja löytää täältä uusia ystäviä.

Minä toivon että tuleva vuosi olisi helpompi, henkisesti sekä fyysisesti, on ollut niin rankkaa. Toivottavasti äiti lopettaa minun asioiden sekaantumisen. Minun pitää varmaan taas katkaista häneen välit, joka on rankkaa. Minun mielestä ihmissuhteeseen kuuluu vain kaksi ihmistä, ei useampia.ja kaveri kyllä tietää minkälainen olen, ja laitoin sille viestin että tarviin mietintä tauon kaikesta. Että tämmöistä. Kaveri laittoi mun äidille viestin, ja kaveri kyllä tietää etten tykkää semmoisesta.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 4 kuukautta, 1 viikko sitten. Syy: Lisäsin
• Muokattu kirjoittajan toimesta 4 kuukautta, 1 viikko sitten. Syy: Lisäsin

En toivo oikein mitään tältä vuodelta, ku sama meno jatkuu. Yhtä masentunu ja allapäin on, ku viime vuonnakin. Mummon kuolemasta tulee tänään kuluneeksi 20-vuotta. Ja tänä vuonna oon eläny pitkäaikaissairauden kanssa sen 20-vuotta. Toukokuussa tulee ton verran mittariin. Synttärit on sitten huhtikuussa, melkein vappuna.

Eipä mulla muuta.

Hurjia on uutisotsikot ja tuntuu kuin olisi koko ajan uhkapilvet pään päällä, muutenkin pelkkää kurjuutta kaikki. Vaikka yrittäisi keskittyä hyviin asioihin, niitä on yhä vaikeampi löytää. Yöllä vyöryy kaikki sitten vieläkin voimakkaammin mielenpäälle ja uniinkin vaikuttaa. Toivoisin Tukinetiltä laajempaa aukioliaikaa solmuchatille, sinne on välillä vaikea päästä.