Äitini kuoli marraskuussa. Tulen ikuisesti uskomaan että se olisi ollut estettävissä jos häntä olisi voitu pakottaa ottamaan vastaan hoitoa… mutta näin ei suomessa tehdä koska ihmisillä on oikeus päättää viekö joku fyysinen ongelma hengen. Istuin vieressä kun lääkäri totesi että hän on täysissä sielun ja ruumiin voimissaan. En ole tälle lääkärille vihainen tai mitään koska selvästi se sattui häntä nähdä ihminen siinä kunnossa joka ei halua ottaa apua vastaan. Hoitajatkin yritti puhua hänelle järkeä mutta turhaan. ”Vähän väliähän toi uhkaa itsemurhalla!” multa lipsahti. Niin, sehän on sallittua – kaikille. Eikä sydänvikaan tahallaan kuoleminen ole itsemurha. Totuus on että jos arvioi hänen elämäänsä ja mielentilaansa pitemmältä ajalta niin ei ollut kyllä ihan täysissä järjissään… siinä menisi vuoden päivät selittää miksi. Äiti ei ollut vielä edes 70 mutta tulen aina salaa katumaan että en suoraan valehdellut lääkärille että se on niin sekaisin että harkitkaan nyt vielä pakottaa jäämään sairaalaan. Soitin monta kertaa isoveljelleni kun luulin että saan itse hermoromahduksen ja hänkin omalla tyylillään sanoi että no, valehtele niille. Mutta en voinut koska vaikka se suututtaa minua niin jos olisin itse ollut samassa tilanteessa niin en haluaisi että minua pakotetaan mihinkään. Seuraavat pari viikkoa välttelin häntä mikä nyt tietysti kaduttaa. Päivää ennen kuolemaa hän vielä päätti juoda viinaa joten viimeiset sanani hänelle oli puhelimessa ”Ootko sä saatana kännissä?? Jaa. No oikein helvetin hauskaa viikonloppua vaan sullekin.” Seuraavana iltana hän oli poissa. Ainoa asia mikä tuo inhottavaa lohtua on että hän sai kuolla juuri niinkuin halusi kotona omassa sängyssään. Mitä isä kertoi niin kuorsaus kuulemma loppui kun seinään. Näin lähti itsekäs marttyyri.

Kysyin omalta psykiatriselta sairaanhoitajalta että miksi äiti sai kuolla mutta minä en saa tappaa itseäni? Miten nämä kaksi asiaa eroaa toisistaan? Jäi ”turpa auki” suoraan sanottuna. Ei oikein osannut vastata asiaan ja vaihtoi aihetta.

Olen pitkään miettinyt sitä miten muut luulee omistavansa toisiaan. Älä tee itsemurhaa, se on laitonta ja junaliikenne seisoo sanoo poliisi (itseasiassa en tue tätä tapaa koska kuljettajat tekee vaan työtään…) Älä tee itsemurhaa, sä ehdit vielä tehdä töitä selkä vääränä, sanoo muurahaisyhteiskunta ja Kela. Älä tee itsemurhaa, mieti nyt miten MUUT KÄRSII ASIASTA. Älä tee itsemurhaa, sun elämä on LAHJA vanhemmilta. Älä tee itsemurhaa, jumala ei tykkää ja joudut helvettiin. Kaikki luulee omistavansa sut. Se alkoi hieman jopa vitsinä omassa päässäni mutta olen alkanut ihan oikeasti uskomaan että itsemurha on ihmisoikeus. Ennaltaehkäisy, yms pölötetään mielenterveydestä… suoraansanottuna turhaa paskaa että tää yhteiskunta pysyisi jotenkin kasassa. Internetissä joutunut jo pariin tappeluun asiasta koska ventovieras luulee omistavansa toisen ventovieraan. Mun elämä on mun – miksi mä en saa lopettaa sitä? Olen liian ”nuori”?… pitää tehdä töitä ja olla yhteiskunnalle hyödyksi… ei saa kuolla. Odota nyt että olet eläkeiässä niin voit kieltäytyä mistä vaan haluat koska susta ei enää ole hyötyä. 

Eipä tässä muuta. Voi olla että tääkin poistetaan koska näin vaarallisia ajatuksia ei saa jakaa muille hulluille… mieti nyt jos ne tajuaa että kukaan ei omista toisiaan paitsi silloin kun ehkä pitäisi.