Kun ei ole ollut todella koskettajaa? Kun on ollut selviytyäkseen edes jotenkin jaloillaan elämässä, kun on ollut oltava kova? Kun on täytynyt peittää se arka, syvin osa oman elämänkysymyksen ympäriltä? Kun on vain tarve saada ja saada ja jakaa, muttei osallistua itse talkoisiin? Kun rohkeutta on ollut, mutta päätä ei? Kun on ollut pakko puskea päätä niin kovaa rakoon, että suojautumismekanismit huutavat pidättäytymään? Kun korvat vain soivat, eikä kukaan näe eikä kuule kuiskausta? Kun kutsu käy, ja pelko estää? Kun koskettajaa etsii, mutta kosketusta pelkää? Kun ei rohkene, kun ei ole saanut syliä? Kun aina on ollut jollekin jotakin muuta? Kun kukaan ei ole todella katsonut kohti? Kun kaikki on mennyt eikä kuitenkaan mikään siitä, mikä on olennaisin ja kestää ja kantaa? Kun kukaan ei sano? Kun kukaan ei kuule? Kun kukaan ei näe? Kun kukaan ei tunne samaa kylmyyttä, samaa tyhjyyttä, samaa etäisyyttä? Kun jokainen surraa vaan oman elämänsä koukeroita, alusta uudelleen, kerran ja taas kerran? Pää seinään, mieli murskaksi, sanat satuttaviksi? – Kun on eikä kuitenkaan ole? Kun ei ole, vaikka kuitenkin on? – Kun olisi kosketus, olisi kaikki? Kun olisi joku? Kun olisin joku? Kun olisin edes osa jostakin? Kun jatkaisin ketjua, josta olen osa? Kun kokisin enkä vain näkisi? Kun rohkenisin enkä vain aavistaisi? Kun tulisin, että tulisin huomatuksi? Kun rakastaisin, että jaksaisin jakaa ja elää? Kun olisi rakkaus, että voisi sen isolla kirjaimella omistaa? Edes oman osani siitä? Että olisi evääksi leipää, että olisi matkaa edessäpäinkin? Että voittaisi hädän, että kestäisi taistelun? Että olisi köyhä, että ymmärtäisi rikkauden? Että valmistautuisi lähtöön? Että valmistautuisi lähtöön, että jotakin saavuttaisi? Että olisi yhteys, että juurilla olisi merkitys? Että etsisi siemenen, että ei menettäisi toivoa? Että vahvistuisi, että vahvistaisi toista? Että kohtaisi kivun, että olisi rakas? Että olisi joku; että ei olisi yksin.
Sinun täytyy olla kirjautuneena, että voit vastata tähän aiheeseen.