Tänään sunnuntaina minulla on aikaa itselleni, voin vaikka huolehtia ulkonäöstäni.

Olen ollut niin hermostunut koko päivän etten ole kiinnittänyt itseeni huomiota muuta kuin sen verran että olen todennut olevani hermostunut.

Pankkitililleni ei ole vieläkään tullut rahaa, maanantaisin piti tulla 90euroa, mutta ei ole näkynyt.

Lopulta raha tuli tilille kello 15. jälkeen. kävin kaupassa ja postissa viemässä poscrossing postia.

Oloni tuntuu puolinaiselta, jotenkin tyhjältä. En osaa tiedostaa minkä tähden, mutta kuitenkin olen jotenkin vajaavainen, en nyt tarkoita ruumiillisesti, vain henkisesti. Minulla on tunne että tiedän sen johtuvan siitä etteivät kaikki ole suomessa, vain jotkut ovat ulkomailla. Kuinka sekin vaikuttaa minun olooni, siitä en ole selvillä vielä. Minä vain reagoin poissa oloon siten. Muuten olen ihan hyvässä kunnossa, eikä minua haittaa tämä ulkomaailma ajatusmaailmassani, olen vain liikaa itsekseni ja koen asioita, joihin en voisi vaikuttaa, todellisuuden ja epäloogisuuden rajamailla. Näen näkyjä siitä kuinka ulkomailla toimitaan ja tehdään, enkä usko niihin alkuunsakaan. Minulla on kyky erottaa oikeanlainen näky, vääränlaisesta näystä. Enkä ole varma nyt mistään näystä, joka viitaa ulkomaihin, toimintaan ja tapoihin, kuten tuo kaupassa asioiminen, joka on ollut viime ajat menossa näkyinä muassa, joka ei varmaankaan ole ihan noin vaikeata ja vaadi noin paljoa henkisiä ponnistuksia ulkomailla, ja ole noin peloittavan traumaattista muutenkaan, kaikenlaisen yliluonnollisen tehdessä ulkomailla kepposiaansa. Ja muutenkin noitussaan ihmisiä tekemään turismi kauppoansa, harkitsemalla mitä kannattaisi ostaa matkamuistoiksi tältä matkaltansa, ettei ylittäisi butjettiansa.

Tänään oli saunavuoro, mutta en mennyt saunaan paskalle. Minun on vaikeata pidättää vessahätiä varsinkin kun pitäisi lähteä saunaan, nyt menen suosiolla suihkuun, niin kuin viime viikolla. Saattaa olla aiheellista perua saunavuorokin, tai vaihtaa saunavuoro päivää.

Kävin ulkona tupakalla kun mieleeni juolahti kuoleminen. Ei oma kuolemani, mutta läheltä liippasi, sitten aivastin muutaman kerran.

Ymmärrän tämän tarkoittavan etten ole ymmärtänyt kaikkinaisia asiaan vaikuttavia asioita oikealla tavalla, ja se tähden olen vähän hämmentynyt kaikesta, mikä vaatii ponnistusta, johon en kyennyt. Tämä saattaa saada minut ymmälleni, enkä silloin ole kaikkein viisaimpia olioita joita maa päällään kantaa. Nämä hengelliset ponnistukset, joihin en kyennyt, ovat toistoa ruumiillisille ponnistuksille, joihin en kyennyt. Niillä on yhteys toisiinsa, jonka ymmärtäminen on tärkeätä, jos meinaan tästä vielä parantua. Se liittyy henkiseen ja ruumiilliseen minuuteen, joka on jostain vain muusta kiinni, kuin minuudetani. Se tuo mieleeni kaikenlaista menneisyydestäni, vanhempieni armoilla, ja siitä irrottautumisessa, aikuistumisessa, itsenäistymisessä, ja kaikkinaisessa välinpitämättömyydessä, joka johtui suurimmaksi osaksi itsetuntemuksen puutteenalaisuudesta, ja itsetuntemuksen puutteenalaisuuden hyväksymisestä, ja sen ymmärtämisestä kuuluvaksi minuuteen. Eikä sillä ole muita muodollisia minuja, eikä edes viisastelevia nimiä. Tämän kaiken ymmärtäminen vie aikaa paljon enemmän kuin itsetuntemuksen puutteenalaisuudet sallivat, ja minuuden löytyminen osoittaa aikaa vievän aikaa, kaikkinaisvaltaiselta hväksymiseltä, joka olisi ymmärtäminen, mutta mitä pitikään ymmärtää, minuuden yksinkertasuus, ja hyväksyä sellainen minuus, omakohtaisesti, ilman että pelästyy tuota outoa oliota, jota minuudekseni on tullut sanottua. ja alkaa hengellisesti perumaan koko pelottavan olion

Onhan ollut päivä, kuin olisin päässyt eroon olioista kertaheitolla, suurinosa kaikesta on ollut helpottavaa, eivät henkilökohtaisia olioita.

Kävin suihkussa aamusta, ja nyt mietin lähtisinkö käymään kaupassa.

itsetuntemukseni puitteet ovat nyt paljastetut, eikä minulla ole itsetuntoa, eikä käsitystä minusta. Olen henkilö, joka oliona on päässyt irti minuudesta. Joka on ollut kovin hämmentävää, ja yksinkertaisesti hyväksyttävää. Minun on turha tavoitella sitä takaisin, josta olen jo päästänyt irti. Parempi vain ymmärtää, etten ole ollut kovin kummoinen olio elämäni aikana, ja jatkaa siitä eteenpäin elämääni, joka kulkee eteenpäin kuin itsestään, vaikka minulla ei olisikaan mitään käsitystä itsetuntemuksesta, ja minuudesta, olen eteenpäin kulkevan ajan suhteen henkilö. Henkilökohtaisesti olen henkilö, joka ei ripustaudu menneiden asioiden tarkoitusperiin, vain ollaksensa olio, jota kohtaan olisi ollut turhaa laittaa hanttiin. Unohdus saattaa olla olion seurana ja tuoda esille nykypäivän ongelmat. Kuten ymmärtäminen on kiinni viisaudesta, jolla ajattelee asioita, viisaus on oppimisen tulos. En ole kovin paljon opetellut asioita ymmärtämään, olio on minusta viisas, mutta henkilökohtaisesti olisin mieluimmin henkilö kuin olio. Tekeminen on henkilölle helpotus, oliolle se on haaste, tehdä asioita itse itsenäisesti, käyttäen ymmärrystä apunaan, ajatuksien ollessa keskittyneessä tilassa. Saada itse aikaan jotain vain, jolla on merkitystä, luoda uusia merkityksiä elämälle. Olla jotain vain muuta kuin olio. Olla henkilö, joka voi tuoda esille oman mielipiteensä, johon olio ei kyennyt.

Viikonloppu tuli taas, En tiedä mitä nyt tekisin. Olen uppoutunut omaan mitätömyyteeni, enkä saa ajatusmaailmaani toimimaan, olenko taas olio, jolla ei ole omaa tahtoaan.

Mietit isoja! En tiedä helpottaako se oloasi mutta minuudesta irtipäästäminen (tai sen tyhjyyden/pysymättömyyden oivaltaminen) on tavoite joissain meditaatiosuuntauksissa. En ole varma hahmotanko oikein eroa jonka teet henkilönä tai oliona olemisen välille (biologisia olioita tai eliöitähän me ollaan kaikki joka tapauksessa) mutta jos en ihan hakoteille osu, kuulostaa siltä että henkilö on toimija, kun taas olio on jotain jolle asioita vain tapahtuu. Luen tekstistäsi turhautumista, ehkä siihen (korjaa ihmeessä jos olen väärässä) ettet ole elämässäsi sellainen toimija kuin tahtoisit.

Tulee mieleen kirja Olemisen sietämätön keveys, vaikka en kunnolla muistakaan mitä siinä tapahtuu.

Mitätön et ole ainakaan minun mielessäni - sinulla on Pikemiten-persoona (tai henkilöllisyys) joka silloin tällöin käy täällä ja kertoo arjestaan. Joku toinen lukee sen, ja ehkä ajatuksesi tai tapasi olla auttaa jotakuta muuta (jolla on ehkä taipumusta liialliseen ajatteluun tai analysointiin) löytämään olemiseen sisältyvä yksinkertainen viisaus.

Hei soroppi. kiva kun joku viitsii lukea kirjoituksiani. Todella toivon olevani henkilökohtaisesti enemmän toimiva henkilö kuin olevainen olio, mutta huomaan aina uudestaan olevani olio.

Tänään menen leffaan katsomaan Myrskyluodon Maijaa, vapaaehtoisen seuralaisen kanssa.

Alku viikon juodun olemaan yksinäni, johon olen jo tottunut (ei ketään) joka välittäisi vähän) ja olenko tyytyväinen itseeni nyt. Olen ymmärtänyt etten ole kaikkeinparhain mahdolinen esimerkki kenellekään toisille.

Kävin kaupassa ja kaikki rahat menivät, ja lähetin edunvalvontaan sähköpostia että tarvitsen lisää rahaa.

Katsoin uutisia kaupan lakosta, mutta en nähnyt muuta kuin että Alko on auki lakosta huolimatta, ja sieltä saa juotavaa ostaa.

Kaikki on logistiikasta kiinni, toimittavatko kauppaan tuotteita, ovat lakossa keskiviikosta lauantaihin. ja yleisillä kulkuneuvoilla on myös lakko keskiviikosta torstaihin.

Miten yleisesti tähän suhtaudutaan.