Hyvä viestin aloitus! Itsekin olen sitä mieltä, että kaiken ei pitäisi olla Facebookissa. Me emme kuitenkaan tunne toisiamme siellä, ja meillä muodostuu siellä toisistamme niin pintapuolinen kuva. Facebook voi pahimmillaan ruokkia epäluottamusta toisia ihmisiä kohtaan. Et voi tietää mitä hän kirjoittaa sinusta tai mesettää sinusta. Korrektia on olla kälättämättä kaikkea. Rikokset lisääntyvät, terveydenhuollonammattilaiset kälättävät siellä kaikkea. Nämä ihan tosi elämään perutuvia juttuja, joita olen eräältä luottamukselliselta nimeä mainitsemattomalta taholta kuullut. Sitten jos petät luottamuksen, kyseinen ihmis massa kieltää asian. Missä menee rajat mitä Facebookissa saa puhua? En henkilökohtaisesti yhtään pidä kanavasta. Tulee väärinymmärryksiä ja ihan varmasti myös rikokset lisääntyvät. Twitteristä puhumattakaan. Tosi asia on mielestäni se, että kyllä kyseinen kanava yksityisyydensuojaa rikkoo. Kaikki mitä sinne laitat itsestäsi on julkista. Sanon sen nyt tässä suoraan, todella huono keksintö. Minust ihmisen yksi psyykkisen hyvinvoinnin ehtoja on se, että ei tunne kaikkia.

Olen mukana Facebookissa. Olen myös parissa ryhmässä, joissa on samanmielisiä ihmisiä, mm. Emmerdale.
Itsehän siellä saa valita, mitä sinne kirjoittaa. En ole pistänyt mitään yksityisiä asioita, kaiken mitä siellä minusta on, saa lukea vapaasti kuka vain. Luulenpa, ettei edes kiinnosta kuin niitä, jotka henkilökohtaisesti minut tuntevat.

Katselen kavereiden sinne lähettämiä valokuvia, linkkejä mielenkiintoisiin asioihin yms. Kovin usein en siellä pyöri, kerran päivässä tai jotain sellaista.

Käynpä katsomassa myös tukinetin facebook-sivun. 🙂👍

Mikähän se sellainen emmerdale ryhmä? Mie seuraan tuota sarjaa jotenkin katsomossa. En tiedä osaisinko mitään siitä keskustella, kun en muista kenenkään nimeä. Minua vaan se kiinnostaa, kun on pieni kylä, sellainen missä miekin asun. Meiltä vaan puuttuu kauppa ja baari.

Kuvia voisin laittaa nettiin mutta niistäkin ajattelee, että tulee jotain seuraamuksia itselle. Siksi en laita. En edes luontokuvia.

Poistin äskettäin profiilini facebookista. Minulla ei ollut siellä edes paljoa kavereita, ja niistäkin suurin osa jotain vanhoja puolituttuja henkilöitä. Tunsin oloni siellä niin turhaksi, jos jotain erehdyin sinne kirjoittamaan niin saman tien kadutti, että olisiko pitänyt jättää välistä, kun ei ketään kummiskaan mun jutut kiinnosta.

Parempi vaan pysyä poissa tuosta itsensä esittelypaikasta, sosiaalisen elämän kehdosta, kun ei mitään sellaista oikeasti ole edes. Yrittää keskittyä elämään tässä oikeassa maailmassa ja tehdä jotain hyödyllistä, olla oikeasti tekemisissä ihmisten kanssa, eikä erakoitua johonkin nettiin...

cease2exist: Anteeksi, mutta tiedätkö mikä on hassua? Luulet poistaneesi profiilisi Facebookista, tiedot sinne jäi kuitenkin. Eli voit avata profiilisi vanhoilla tunnuksillasi koska vain. Ne vain eivät näy tällä hetkellä kaikille, mutta kyllä ne tiedot tallella on. 🙂

Facebook on ihan mukava paikka, jos sitä käyttää todella omiin tarpeisiinsa. Omat tarpeeni ovat, että seurailen tilapäivityksiä ja etsin jotain mielenkiintoisia linkkejä, kommentteja tai kuvia niistä. Olen ladannut tasan yhden mustavalkoisen kuvan itsestäni sinne, ja se saa toistaiseksi riittää. Lapsuudenkavereiden kanssa olen tullut uudelleen juttuun Facen kautta ja se on ihan mukava juttu. Asenne ratkaisee, eikä siellä tartte aina roikkua. 🙂