Heippa!

Itse kirjauduin facebookkiin n pari kuukautta sit,itekkin epäilin alkuun koko facebookkia,mutta sitku loin tunnukset sinne ei oo kyllä valittamista ihan loisto paikka!!
sieltä voi löytää vanhoja lapsuuden kavereita ja ihan kenet ikinä haluatkin henkilön sillä nykyään melkein kaikki on siellä.seinäkirjoitus tarkottaa sun oman sivun eli profiilisi sivua mihin ystäväsi voi kirjottaa sulle ja sinä itse.facebookkiin voit laittaa kuviasi ja siel voi puhua ystäville myös ihan livenäkin.

Tällä hetkellä olen facebookissa kyllä. Aluksi minustakin tuntui se hieman turhalta yhteisöpalvelulta, mutta tällä hetkellä käytän sitä muutaman kaverin kanssa yhetydenpitoon. Toki on niin, että kaikkea ei siellä voi kertoa, mutta yleensä kyllä kuuluumiset pystyy vaihtamaan.

Liikaa menneisyyden haamuja, ihmisiä, joita en halua kohdata edes virtuaalisesti. Mikäli vanhat merkit pitää paikkansa, niin liityn siihen silloin, kun sitä ei enää käytä ketään muu. Ei se taidakkaan olla mikään suuri salaliitto, kuten aluksi epäilin.. Luulen, että ihmiset, jotka siellä ovat, on paremmin sinut itsensä kanssa kuin minä. Heille kaupassa käyntikin lienee helpompaa.

hei. facebookkiin liittyy hyviä ja huonoja puolia.

ite olen rajannut homman siten, että profiilini ja tiedot yhteystietoineen on julkisesti nähtävillä työnhaun takia. kirjoitan pientä touhupäiväkirjaa siellä, en vastaa kaveripyyntöihin, ellei ole erikseen siitä sovittu, en vastaa yleensä pyyntöihin, vaan sähköpostiviesteihin eli tavallaan jos on enemmän asiaa kuin vaan se yksi rivi. Tosi harvoin kommentoi mitään. Jossain vaiheessa laitoin estolistalle esim. lapsia, jotka toistuvasti käyttivät kirosanoja viesteissään ja olivat kavereita ja ilmoitin siitä heille.

Perustelen sitä siksi, että haluan pitää oman ajankäytön suht rajoissa, että kerkeää tekemään oikeita asioita arjessa.

Kiitos vaan vastauksistanne. Oletteko esmes liittyneet Tukinetin Facebookiin ryhmään ja kirjotteletko sielläkin kuin olisitte hyviä ystäviä?
Eilen Hesarin keskustelufoorumillekin tuli ilmoitus, että tänään sitten sielläkin ollaan facebookissa.

Nyt sitten kaikissa niissä keskusteluryhmissä missä minä olen, on porukka mennyt facebookiin. Sitten tulee tunne, että siellä ne tekee jotain kivaa mihin eivät välttämättä minua halua mukaan. Tai haluaa kai, voihan tuohon tukinetin ryhmään liittyä mutta kun ei tajua jutusta mitään, parempi pysyä pois ettei pilaa toisten hauskuutta.

Nyt on ruokatunti ja täällä töissäkin suurin osa nyt kirjottelee jotain facebookiin.

Joo oon facebookin tukinetissä,en pidä heitä ystävinäni kun kommentoin ja kirjottelen sinne koska enhän oikeesti ees unne niitä.Mulla ei ole siellä kaereina kuin oikeastaan tuttuja enkä pidä heitäkään ystävinä,vain tuttuina.Ei todellinen ystävyys ole virtuaalista.Vietän siel aikaa kun olen tosi yksinäinen kun ei ole oikein kavereita ja siellä voi kirjotella ajatuksia ja saan edes jonkilaista sosiaalista kontaktia muihin ihmisiin.facebookin käytön oppii kyl nopeeta,suosittelen lämpimästi.

Olipas sitten järkytys kun huomasin, että myös ortodoksinen seurakunta oli mennyt facebookiin. En vielä ymmärtänyt että oliko se virallinen koko yhteisö vaan se keskustelufoorumi. Jossa kuitenkin pitää antaa oma nimi ja osoite ja sitten vasta pääsee mukaan. Sitten menevät facebookiin. Mitä eroa asialla on? eikö olisi riittänyt pelkkä foorumi?

Paljon kauhiampaa kuin tukinetin meno facebookiin.
Järkyttävämpää kuin Mitron Revon joka ollessaan isä Mitro siunasi isäni ja ukkini ja sitten meni politiikkaa.

Joku päivä siellä on Jumalakin, minä vaan en ole.

No ei Jumala ole siellä ikinä,ja ei facebookissa ole mitn pahaa ja kaiken saa pidettyä ulkopuolisilta salassa jos haluaa.🙂Se on ajanvietettä,ennenvanhaan katottiin telkkariakin varmaan pahana,facebookki on nykyaikaa.

Itse oon kristitty uskova mutta en kumminkaan mikn ahdasmielinen joka ei uskaltas tehä mitn.

Hei!
Minäkin varmaan olisin Facebookissa, jos minulla olisi tietokone. Kirjastossa pääsen koneelle ja nyt näpytän kännykällä. On mulla työkavereita, jotka ovat Facebookissa ihan tuttujen kesken. Eikä siellä kaikkia tarvitse hyväksyä kavereikseen. Mä olen liian vanha ja tyhmä Facebookiin. Hyvä, jos sitä kautta porukat voi pitää yhteyttä.🙂

Minä olen Facebookissa, mutta en ole mukana ryhmissä. Seuraan siellä kavereiden, tuttujen ja entistten koulukavereiden tekemisiä. koska minusta ihmisten, kavereidenkin, kanssa oleminen on vaikeaa, en juuri tapaa heitä. Halan kuitenkin tietää, mitä ihmiset tekevät, miten heillä menee jne, joten Facebook on kätevä. Voin vain seurailla. Niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa haluan olla tekemisissä, voin kirjoitella siellä. Voin joko kirjoittaa yksityisen viestin, eli kuten sähköpostin, tai jutella kuten chatissä, mutta kahden kesken. Minulle on paljon helpompaa jutella niin, kun vaikka soittaa, koska näin minun ei tarvitse esimerkiksi vastata heti, voin miettiä mitä hauan sanoa rauhassa ja juttelu on muutenkin erilaista. Minun ei myöskään tarvitse miettiä asentoa, ilmettä tai äänensävyä. Tietenkään tämä ei ole yhtä läheistä kun oikeasti kavereiden tapaaminen, mutta näin olen edes vähän tekemisissä muiden kanssa enkä ihan niin yksinäinen.

Ryhmiin en mene mukaan, kun en pidä niitä turvallisina. En halua, että minusta voi niiden perustella päätellä jotain, siis joku ulkopuolinen. Muutenkin olen varovainen mitä siellä teen, en tee testejä enkä näytä tietojani muille kuin kavereilleni ja nekin olen rajannut niin, että vain lähimmät näkevät kaiken.

Minulle Facebook on siis tapa olla yhteydessä ihmisiin.

Ja kun olen uupunut ja masentunut en jaksa normaalia sosiaalista kanssakäymistä nyt niin paljon ja facebook auttaa muakin että en ole iha niin yksinäinen.Facebookhan on myös hyvä paikka julistaa Jeesuksesta.

Minulla ei ole kavereita eikä entisiä koulututtuja joiden kanssa olla facebookissa.
Lähes aina opiskelin yksin. Noita biologisia serkkuja olisi ja heillä on siellä ryhmä.
Mutta koska he tietävät mitä minä olen, niin ei mun koskaan tarvitse miettiä kasvonilmeitäni tai asentojani, kun näemme kasvokkain.
Emme kyllä kovin usein näe.

Mutta en tiedä mitä heille puhuisin facebookissa eikä minua oikeastaan kiinnosta mitä heille kuuluu tässä välissä kun emme tapaa. He eivät tunteneet mun biologisia vanhempiani muuten kuin nimeltä. Siis ettei meillä ole mitään yhteistä menneisyydessäkään.
Pitää kai olla ihmisistä kiinnostunut, että kannattaa mennä facebookiin?

Minä muuten kohtasin netissä sellaisenkin väittämän, että facebookissa olo, olisi pois siitä ajasta mitä ihminen olisi Jumalan kanssa yhteydessä. Siis syntiä, kun roikkuu siellä.
Ja siksi tuo ihminen ei siellä ole, kun on harras ortodoksi. Veljeni siellä on, samoin ortodoksien virallinen sivusto. Mutta se kai on aika fakta ettei monikaan heista siellä ole paastojen aikaan.

Minulla sieltä poissaolo ei mitenkään liity uskontooni. Joskus kirjotin netissä, että Harry Potterit ovat perkeleestä. Silloin minut haukuttiin hihhuliuskovaiseksi vaikka silloinkin vaan tarkoitin etten Pottereita ymmärrä, enkä myöskään ymmärrä facebookia.

Jos facebook tulee ihmiselle hekilökohtasesti synniksi niin sillon se on synti,kaikille kaikki ei ole syntiä,esim telkun katsominen,riippuu mitä siellä tekee,mä moikkailen ja juttelen vanhojen koulu kavereiden kanssa.

Jeesus on ymmärtäväinen hän kyllä tietää miksi käyn facebookissa,koska mulla ei ole kavereita enkä jaksaisi nyt ees tutustuakkaan keeenkään ja mulla on sosfobia,hän tietää että tarviin edes jonkinlaisen sosiaalisen verkon.

Ja usko Jeesukseen ei ole elämä vankudessa,usko jeesukseen on elämää vapaudessa,hän on tullut vapauttamaan ei kahlitsemaan.
Totta kai facebookkiikin voi olla pahasta mut niinkun jo sanoin riippuu miten siellä aikansa viettää,samoin netissä.

Esim eihän alkoholin juontikaan ole syntiä,mutta päihtyminen on.Ja jos jokin asia tulee synniksi niin sitten ei pidä tehdä sitä 🙂

Minä jos menisin Facebookin, en ajattelisi sen olevan syntiä. En edes paaston aikaan, koska kirjottelenhan minä esmes tukinettiin usein silloin ja tuskin Jeesus tai Jumala oikeastaan tekee eroa siitä millä kanavalla ihminen on.

Vuodessa on joitain tarkkoja päiviä jolloin en uskontoni vuoksi ole netissä. En silloinkaan ajattele että tekisin syntiä vaan pelkästään siksi, että on hyvä hiljentyä joskus.