Nymph, voimia ja valoa päivääsi

Vihaan viikonloppuja. Viime perjantaina soitettiin että joudun todennäköisesti maksamaan Kelalle takaisin ja viikko on ollut yhtä painajaista kun en tiedä joudunko ja kuinka paljon. Nyt sitten soitettiin että asia viipyy ensi viikolle saanko edes enää asumistukea. Voi taivas.
Viimeinkin helle hellisi niin tässä pitää olla sydän syrjällään paniikissa miten minun käy 😭
Viikonloppuna vaan miettii murheita eikä mistään saa mitään tietoa eikä apua.

Kiitos Dahliakukka 🙂

Kun hätä on suurin apu ei oikeesti ole lähellä. Kriisipuhelin on varattu eikä tänne ole päivystysaikaa. Miten kestän torstaihin jolloin on hoitsulleni aika 😭

No kestihän sen kun kukaan ei auta. Kestettävä on.
Pakolaisasiaakin tulee joka tuutista ja ahdistaa sellainen valtavasti.
Missään ei saa siltä olla rauhassa.

Taas on ahdistus huipussaan kun noita uutisia joskus erehtyy näkemään. Kun vahingossa avaa telkkarin ja tulee tuutin täydeltä pakolaisia. Kuinka niitä paapotaan ja samaan aikaan lapsilta viedään jopa kesäleiripaikat. Kuinka tulokkaat ei osaa elää yhteiskuntamme mukaan kunnolla vaan tuovat mukanaan sen kaaoksen ja nuoret miehet lasten ja naisten eli heikompien sijaan. Eivätkä edes ymmärrä olla tyytyväisiä kaikesta saamastaan. Täällä saadaan pelätä liikkua ulkona jo. Nuoria terveitä miehiä jättäen heikommat selviämään miten pystyvät.

Täällä pakolaiset saavat parempaa ruokaakin kuin vanhusparat jotka on rakentaneet meille tämän yhteiskunnan. Saavat myös terveydenhuollon. Sekään ei ole suomalaiselle itsestään selvyys enää.
On myös pelottavaa kuinka tästä selvitään. Resurssit ei vaan riitä tuohon kaikkeen. Se on fakta.

Miksi yhdestä ihmisryhmästä on alettu puhumaan vanhusparoista? He ovat jonkun isiä ja äitejä ja ukkeja ja mummoja.
Heidät on omaiset eli pääsääntöisesti heidän omat lapsensa siirtäneet vanhainkotiin pois silmistä. Kun he siellä makaavat kusissa vaipoissaan, nämä lapset alkavat puhumaan heistä vanhoisparkoina eikä enää omaksi isäksi tai äidiksi.

Minulla on kanttia tästä asiasta puhua. Me hoisimme omat isovanhemmat kotona loppuun asti emmekä puhuneet heistä vanhoisparkoina vaan ukkina ja mummina.

Vanhus on yleinen ja mielestäni hyvä nimitys ikääntyneille ihmisille. Milläs ihmeen nimellä heitä pitäisi nimittää!
Todellisuudessa yhteiskunnassamme ei kovin monella ole varaa jäädä hoitamaan vanhustaan kotiin tai sitten lapset on muuttaneet kauas esim. työn perässä.
On oikeus odottaa että yhteiskunta viimekädessä vastaa ihmisistä jotka on olleet sitä rakentamassa.
On turhaa hurskastelua että samaan aikaan kun puhutaan kauniisti omien vanhusten hoitamisesta kotona niin ei ymmärretä että ihmisten tässä maassa on pakko käydä työssä jotta pystytään pyörittämään yhteiskuntaa. Vaaditaan rahaa kaikkeen mutta ei ymmärretä että jonkun on sekin eteen tehtävä työtä.
Tässä yhteydessä kuvioon tulee myös tämä valtava pakolais ym.joukko jonka elättämiseen joudumme osallistumaan.
Olen minäkin mielestäni oikeutettu puhumaan asiasta koska olen auttanut omia vanhuksiani heidän halutessaan viimeiseen saakka asua kotona.
Raha ei kasva puussa.

Jotenkin ristiriitaista, että hyväksytään kun suomalaiset jättävät vanhuksensa heitteille rahan takia, niin paheksutaan kun sotapakolaiset hädän edessä jättävät vanhuksensa.

Töistä on vapaapäiviä mutta työssäkäyvät eivät silloinkaan käy isiensä ja äitiensä luona vanhainkodissa. Koska on tämä yksi sodanjälkeinen sukupolvi joka on tottunut aina vaan ajattelemaan itseään. He voivat olla jo eläkkeellä ja heidän isänsä tai äitinsä makaavat vanhusten laitoksissa mutta he haluavat nauttia eläkepäivistään ja ajatella vaan itseään.

Äläpäs yleistä jos joku tekee niin. Olen ollut kolmisenkymmentä vuotta töissä alalla ja olen nähnyt sitä sekä muuta ja uskon jotain tietäväni.
Kuten juuri kerroin, työssä on pakko käydä kun täytyy jonkun pyörittää tätä yhteiskuntaa.
Monelle on todella vaikea paikka laittaa vanhuksensa laitokseen ja moni tuntee jatkuvaa huolta toisaalla asuvan vanhuksensa puolesta kun ei pysty päivittäin auttamaan.
Tiedän senkin koska oma vanhuksemme joutui lopulta elämänsä viime vuodet viettämään siellä.
Tiedän miten vaikeaa on katsoa tilannetta.
Omaishoitajat nääntyvät hoitotaakan alle eikä siitä makseta tarpeeksi että olisi realistista jäädä kotiin hoitamaan. Se on myös sekä fyysisesti että henkisesti erittäin raskasta! Tiedän!

Nämä vanhukset ovat ansainneet sen että heistä huolehditaan! Jos lapset ei pysty tai niitä ei ole eikä muita omaisia, yhteiskunta on sen velkaa heille että pidetään huolta.
Miksi kaukana oleva hätä saa aina ihmiset liikkeelle mutta lähellä olevaa ei huomata. Saman näkee kun joku suuronnettomuus tapahtuu jossain ulkomailla.

Tuokin on sinulta jokin kumma yleistys, että vain suuret onnettomuudet saisivat ihmiset liikkeelle. Olet sen näinä vuosina jokaisen suuren onnettomuuden aikana täällä käynyt kirjoittamassa esiin.
Se on kai sinulta pois, jos joku ahdistuu suurista onnettomuuksista ja niistä täällä kirjoittelee.

Olen ennenkin haastanut näissä tilanteissa ihmiset kertomaan mitä he tekevät toisten ihmisten hyväksi, kun eivät halua osallistua näihin joukkotapahtumiin.
Yleensä on vaan niin, että me jotka osallistumme suuriin onnettomuuksiin, myös väliajat autamme ihmisiä.

Siitä vain nyt kaikki te jotka paheksutte pakolaisten auttamista, rupeatte auttamaan vanhuksiamme. Tulevat varmaan iloiseksi vanhainkodeissa, kun sinne ryntää väkeä vaihtamaan vaippoja. Eivätkä kaikki auta vain jotain pakolaismiehiä.

Minä autan muita ihmisiä omien kykyjeni ja jaksamiseni mukaan. Kuten jo kerran kirjoitin!
On minun yksityisasiani kuinka sen teen ja mitä ihmisryhmää kohtaan.

Eikö tämä ole kriisikeskus ja keskustelufoorumi.
Minulle tuli akuuttikriisi pakolaisista, halusin siitä puhua kriisikeskuksessa eli tukinetissä.

Vanhusten hoito on kriisi, se ei ole minulle akuuttikriisi. Minä sallisin kenen tahansa puhua vanhusten hoidosta omana kriisinä täällä, jos joku täällä sitä haluaa. Osallistuisin varmaan keskusteluun mutta en menisi siihen julistamaan toisten tekstejä propangandaksi enkä perustaisi omaa päiväkirjaa ja alkaisi siinä kertomaan vastakkaista mielipidettä vanhusten hoidosta.

Kyllä ymmärrän lähellä olevan hädän. Kuinka usein olen täälä kertonut vienneeni ruokaa eläinten hoitokotiin, tehneeni lähivanhuksen lumityöt, rakentanut heille pitkospuut että pääsevät laavulleni paistamaan makkaraa. Olen myös kertonut että pidän partioryhmää vammaisille lapsille. Olen myös lipaskerääjä aina kun rahaa kerätään kotimaan vähäosaisille. Pikku koirani vein lähes joka p.ivä kyläileen kylän vanhusten luokse.

Päinvastoin minä en ole vielä mitään tehnyt näiden pakolaisten hyväksi, kun en tiedä mitä tekisin.
Sinä pahastuit ku tulin ketjuusi mutta saithan sinäkin tulla mun aloittamaani ketjuun. Jos asoita puitaisii yhdessä ketjussa ei tulisi tätä loukkaantumisilmiötä.

Minulla on oikeus olla huolissani siitä mistä olen, myös niistä vanhusparoista joista maailmanmenossa ei välitetä, kuten muistakin.

Löysimpäs sinut Nymph, piti nähdä vähän vaivaa. Mitä kuuluu? Kuinka teidän hammaskiven poisto reissu meni? Meillä se on torstaina edessä ja stressaan jo valmiiksi. Anna suukkosia karvaisille lapsillesi.