Miksi aina kadun?

Miksi aina kadun?

Käyttäjä Nymphalis Antiopa aloittanut aikaan 11.07.2011 klo 20:08 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Nymphalis Antiopa kirjoittanut 11.07.2011 klo 20:08

Olen jo kauan miettinyt otsikkoa tälle ketjulle ja nyt se valkeni.
Siis miksi aina kadun asioita?
Tällä hetkellä kadun että ylipäätään menen keskustelemaan ihmisten kanssa kun aina saan takkiin kuitenkin.
Kaksi tuntia kesäillasta tuhlaan siihen että saan turpiini henkisesti. En osannut pitää päätöstäni pysyä pois sieltä missä minua ei kaivata ja kaduttaa niin sairaasti, kirjaimellisesti.
Mitä muuta voi tehdä katumukselle kuin lyödä päätä seinään kun se ei saa aikaiseksi kuin pahemman päänsäryn? … tehtyä ei saa tekemättömäksi mutta viimein taisin tajuta.

Käyttäjä Nymphalis Antiopa kirjoittanut 03.03.2015 klo 12:55

Ja oikeasti te kaikki kolme, olen kiitollinen ja iloinen kun kirjoititte ja välititte.

Käyttäjä dahliakukka kirjoittanut 03.03.2015 klo 22:11

Et sinä kyllä hullu ole. Itseäni uskallan hulluna pitää, mutta sinä kyllä olet kaukana siitä.
Muistelen jonkun psykkan minulle joskus sanoneen, ettei sillä, että syö mielialalääkkeitä oikeasti ole mitään tekemistä hulluuden kanssa. Mikään ei anna meille kenellekään oikeutta toista hulluksi nimitellä. Se on vaan niin helppoa, kun haluaa toista loukata ja ei ehkä kehtaa oikein törkeitä huudella, niin sana hullu siinä helppoa tempaista. Minä en jaksa enää välittää siitä, jos joku minua hulluksi sanoo. Nauran sisäänpäin ja aattelen, mitähän tuokin minusta luulee tietävänsä..
Elämä on oikeasti todella rankkaa ja harva meistä jaksaa aina hymyillä. Älä Nymph pienoinen kasaa kaikkea sisällesi. Se vaan katkeroittaa ja antaa paljon kyyneliä. Minä olen täällä ja moni muukin, jotka välittävät sinusta ihan aidosti. Tiedäthän sen..

Käyttäjä Nymphalis Antiopa kirjoittanut 05.03.2015 klo 21:12

Ei nämä päivät tuo asiaan mitään helpotusta.
Kamala ahdistus ja minä olen nyt itsepäinen enkä kysele mitään. Jos joku on loukannut minua niin ottakoon yhteyttä. Niin pahasti mättää tuo puuttuminen asioihini.
Katsotaan sit kuinka kauan menee kun jaksan olla yhteyksissä, jos saisi nieltyä tään tunteen.
Oikeasti, olisi helpointa vain olla ypöyksin niin kukaan ei loukkaisi.
Eikä olisi tarvetta tehdä sovintoa vaikka en ole edes tehnyt kellekään pahaa.
En koskaan uskonut että joutuisin näitä pohtimaan ja murehtimaan.
Peruin ajan hoitsulleni. Mitä mie sille sanoisin... että oli perheriita... jassoo, niitä tulee. Tuntui lapselliselta ja turhauttavalta mennä.
No, itttekseni höpötän ja onhan nuo kissat kelle puhun. Ne ei väitä vastaan eikä tuomitse mutta eipä juuri myöntelekään...

Käyttäjä zimba4 kirjoittanut 06.03.2015 klo 13:41

Kyllähän tuo joskus tuntuu että kun jollekkin sanoo terve niin vastaus kuuluu että sairas, älä valehtele.
Pahimmillaan olen saanut ison riidan aikaiseksi tuollaisesta tilanteesta😟.

Käyttäjä repukka kirjoittanut 08.03.2015 klo 07:43

Voi, miten ikävää, että on huonompi vaihe menossa sinulla. Keksisitkö mitään, millä sitä voisi helpottaa? Toivottavasti helpottaa pian. *halaus*

Käyttäjä Nymphalis Antiopa kirjoittanut 10.03.2015 klo 20:55

Kiitos repukka 🙂🌻

Luulin tosiaan että nyt pärjätään paremmin mutta kun sieltäkin tulee lunta tupaan missä luulisi saavan tukea ja ymmärrystä niin toisaalta raivostuttaa mutta meikäläinen kun on sellainen että mielensäkin pahoittaa vaikka voi muuten haistattaa pitkät.

Kevätkin on koittamassa ja mieli silloin on ollut aina korkealla mut ei nyt.

Käyttäjä Nymphalis Antiopa kirjoittanut 14.03.2015 klo 09:16

Tää tauti tappaa minut 🤕 viikko mennyt eikä helpotusta tunnu tulevan.

Käyttäjä zimba4 kirjoittanut 14.03.2015 klo 20:46

Virtuaali halit😳.

Käyttäjä Nymphalis Antiopa kirjoittanut 18.03.2015 klo 14:45

Zimba, kiitos 🙂

Käyttäjä Nymphalis Antiopa kirjoittanut 21.04.2015 klo 18:28

Aikaa on mennyt ja olen aivan loppu. Viimeinen niitti on ollut erään henkilön henkinen uhkailu.
En tiedä mistä voisin saada apua. En taida jaksaa enää mut en voi luovuttaakaan perheen vuoksi 😭

Käyttäjä Nymphalis Antiopa kirjoittanut 26.05.2015 klo 18:13

Kirjoitanpa pitkästä aikaa... kesä tuli mutta mieliala ei ole kovin korkeella.
Naapurit on kamalia juoruilijoita ja jos ei jaksa olla naama hymyssä ja iloinen niin saa kuulla että täällä on juoruttu että oonko mie jotenkin outo 😭
Kaikki vaan vahtii muiden tekemisiä ja ahdistaa koko paikka. Mut minkä teet.
On yksinäinen orpo olo ja yksin taidan olla ☹️

Käyttäjä Nymphalis Antiopa kirjoittanut 26.05.2015 klo 18:16

Eikä kukaan kuule vaikka huhuilen 😞

Käyttäjä saloka kirjoittanut 27.05.2015 klo 11:03

Mun vastakkainen naapuri on oikea kyylä. Koko ajan vahtaamassa kuka tulee ja kuka menee. Vanhempia kattoo ku halpaa makkaraa. Ikkunan takana kyylää muka kukkia, mut yrittää varmaan jostain verhon raosta katella. Jos teen jotain, vaikka ikkunoita pesen, kyylää heti. Jos vien hiukan enemmän roskia, ni hänen tarvii viä vaikka hedelmäpussillinen roskia että pääsee kattoo mitä olen roskiin vienyt.

Voimia sulle. Sua ei ole pitkään aikaa chatis näkynyt ja olen ihmetellyt onko kaikki ok. Tuu sinne taas.

Käyttäjä Nymphalis Antiopa kirjoittanut 27.05.2015 klo 21:22

Kiitos vastaamisesta saloka 🌻🙂🌻 Hienoa että kirjoitit minulle.
En ole ollut ryhmissä enkä jaksanut kirjoittaa tänne kun tuntui niin turhauttavalta.
Ryhmiä en ole edes löytänyt, luulin että ne on lopetettu/vähennetty.
Aika on mennyt ongelmien parissa ja murehtiessa.
Tsemppaamisen saaminen lienee minun kohdallani vain haave kun yksin tässä yritän eteenpäin päästä. Yksin murehdin kaikkea mitä niskaan kaatuu.
Juu naapurit on painajainen ja miulle vielä kun olis oma mökki mut en pääse siihen asumaan. Olen niin erakkoluonne että naapurien kanssa on kamalaa elää ja kun vielä saa kestää keljuilua.
Eipä siullakaan ole kiva naapuri. Tuntuu että joillain ihmisillä ei oikeesti ole muuta tekemistä kuin kytätä ja juoruta.
Yritän katsella ryhmiä milloin on ja tulen jos löydän.
Toivottavasti sinulla menisi paremmin 🙂

Käyttäjä saloka kirjoittanut 28.05.2015 klo 17:00

Mulla meni hermot, mut niin meni isälläkin. Mentiin ihan piruttaan tohon rapun eteen mun uutta pyörää laittaa. Ei kauan kestänyt kun yksi naapuri-kyylän piti tulla pihalle istuu. Se siis vahtas mua kun sonni uutta veräjää. Kun mä yritin lähtee pyörällä liikkeelle, käänsi se oikeen ahterinsa että näkisi mihin meen ja miten.
Aamupäivällä se taas miehensä kanssa kyyläs muka kukkia mun ikkunan takana.
Onneks ne ehkä lähtee kohta pois täältä kesän viettoon. Ei muut oo tollasii.