Oka, olen pahoillani puolestanne. Ymmärrän että se on vaikea paikka.

Edellisestä viestistäsi käsitin ettet ymmärrä lapsettomia ihmisiä?

Nymphalis Antiopa kirjoitti 15.12.2013 11:36

Ymmärrän että adoptioon päätyvät ihmiset joilla ei ole mahdollisuutta saada lasta. Siihenkin on hoitoja.

Olen kauan ollut foorumilla mutta vain lukenut ja ollut livekeskusteluissa. Nyt halusin korjata näkemyksesi lapsettomuudesta. Siihen ei ole kaikille hoitoja eikö adoptiolastakaan kaikki saa vaikka kuinka haluaisi.
Kirjoituksesi ulkomaalta adoptoidusta lapsesta satuttivat erityisen paljon, kun ei edes sitä saanut.

Sijaisperheeksi ei pääse kuka vaan haluaa. Siihen on todella kovat vaatimukset ja meille sanottiin ettei se sovi lapsettomuuden hoitoon. Emme lapsettomana kestäisi, kun lapsi annettaisin ja taas otettaisiin pois.
Olemme liian nuoria sijaisperheeksi, minulla on epäsäännöllinen työaika jne. Emme päässeet kuin puhumaan sosiaalityöntekijälle kerran ja sen jälkeen heistä ei ole kuulunut mitään.

Kirkkonummen lapsen tapaus oli järkyttävä mutta hänet palautetaan omaan kotiinsa. Hänen kohtalonsa ei ollut meidän lapsettomien syytä eikä kenelläkään pitäisi olla oikeutta käydä näin rajusti kimppuumme.

Oka, en ole missään vaiheessa tarkoittanut moittia lapsettomuudesta ketään. Kuinka tuosta voi vetää sellaisen johtopäätöksen.
Ymmärrän todella hyvin että on paha paikka jos ei saa lasta sitä halutessaan.
Ja hoitoja onneksi lapsettomuuteen nykyisin on vaikka ei aina tuotakaan tulosta.
Paha mieli tulee myös siitä kun ymmärretään väärin.

seme kirjoitti 16.12.2013 11:6

Kirkkonummen lapsen tapaus oli järkyttävä mutta hänet palautetaan omaan kotiinsa. Hänen kohtalonsa ei ollut meidän lapsettomien syytä eikä kenelläkään pitäisi olla oikeutta käydä näin rajusti kimppuumme.

En käsitä miten voit ymmärtää asian noin. En ole missään vaiheessa moista väittänyt enkä hyökännyt lapsettomien kimppuun. Miten Kirkkonummen tapaus liittyy lapsettomuuteen ja voisi edes olla lapsettomien syytä?
Mielestäni kellään ei saisi olla oikeutta hyökätä rajusti minun kimppuuni kun en ole kenenkään kimppuun hyökännyt.

Nyt kun joulu on takana ja loppui se ikuinen valitus joulusta ja siihen liittyvästä niin eikö jo alkanut tai oikeastaan jatkunut valivali kun ei ole lunta. Mikä mahtaa olla seuraava valittamisen aihe...
Ihmiset ei osaa olla koskaan tyytyväisiä 😠

Pistää ihmettelemään. Olen kuunnellut naapurissa asuvan yli 70v. rouvan narinaa mukasairauksistaan ja murheistaan vuosia.
Sen enempää kertomatta voin todeta että ainakin ne murheet on turhia valituksia. Sairauksista tiedä, en jaksaisi kuunnella sitä sairaskertomusta joka kerran kun tapaan hänet.
Ihminen kun on tuohon ikään kuitenkin hengissä ja omilla jaloillaan ja vielä jaksaa liikkua, niin siitä pitäisi olla kiitollinen. Niin paljon nuoria ja pienten lasten vanhempia kuolee ja sairastuu että ihan pahalta tuntuu kun joku ei osaa olla onnellinen siitä.
Miksi ihminen joka on tuossa iässä, jolla on lapsi onnellisesti naimisissa ja lapsenlapsi kunnollinen nuori, taloudellinen tilanne oikein hyvä ja joka jaksaa tehdä piha ja puutarhatöitä... jaksaa valittaa ja murehtia joka ihmeen asiasta.

Luulisi että elämä olisi jo opettanut, jollei muuta niin hiljaa kulkemaan ja miettimään muitakin kuin omaa napaansa. Jotkin ihmiset vaan ei osaa ajatella syvällisemmin asioita.
Tekisi jo mieli sanoa että oikeesti, maailmassa on oikeita murheita ja surua. En sano, koska olen liian hyvätapainen sanoakseni.
Sitten kun ei ole muuta tekemistä, kun huusholli on päivittäiseen tapaan siivottu ja pölyt pyyhitty niin istutaan ikkunan eteen vahtimaan naapureita.
Toki itsekin tulee välillä valitettua mutta ymmärrän sentään että maailmassa on miljoonia huonompiosaisia kuin itse olen ja yritän edes ajatella että en valittaisi turhasta.
No, tuli vaan taas mitta täyteen valivalia.

Nymphalis Antiopa kirjoitti 28.12.2013 21:15

Nyt kun joulu on takana ja loppui se ikuinen valitus joulusta ja siihen liittyvästä niin eikö jo alkanut tai oikeastaan jatkunut valivali kun ei ole lunta. Mikä mahtaa olla seuraava valittamisen aihe...

Luulisin, että se on se kun on liikaa lunta 🙂 Tai ainakin pakkasta...

Pitää kuule vaan muistaa, että ilman tyytymättömyyttä meillä ei olisi kehitystä. Kiitos reumatismistaan valittavien mummojen emme enää elä kosteissa luolissa 🙂

Nymphalis Antiopa kirjoitti 15.12.2013 11:36

Se vain näkyy olevan niin että kun maailmalla tapahtuu jotain niin ollaan osoittamassa suurta empatiaa, en sano ettei se olisi oikein mutta kyllä täällä on kova tarve sille kotimaassakin.
Kun itse on yksin kaksi lasta kasvattanut niin tietää kuinka paljon lapsi tarvitsee kasvaakseen onnelliseksi aikuiseksi.
En itse usko että pystyisin adoptoimaan toisen synnyttämän lapsen. Lapsen odotus ja syntyminen on niin ainutlaatuinen asia etten voisi kuvitella jääväni siitä paitsi. Sitä tunnetta ei voi sanoin kuvata eikä sitä tiedä jollei ole kokenut.
Ja tuo pieni lapsenlapsi, niin ihana asia jo hänen odotusaikanaan.
Ymmärrän että adoptioon päätyvät ihmiset joilla ei ole mahdollisuutta saada lasta. Siihenkin on hoitoja.

Tämä oli ilmeisesti se viesti, jonka jotkut lapsettomat kokivat hyökkäyksenä itseään vastaan? Kuvasit tuolla aiemmin, että riitaannut joskus ihmisten kanssa ja he haavoittavat sinua, ja mietin, että oliko tämä nyt tyypillinen esimerkki siitä, mitä tapahtuu. Voin käsittää, että lapsettomuuden kanssa kamppailevat ihmiset kokivat tuon syyllistävänä ja ainakin ongelmansa vähättelynä. Minustakaan se ei ollut sitä, vaan mielipide siitä, miten auttamistoimia ylipäätään pitäisi priorisoida.

Tästä tapahtumasta sain jälleen tukea eräälle teorialle (yhdelle tuhansista), joka minulla on: logiikka sinänsä on vain käsiteverkosto, joka siis muodostuu käsitteistä ja niiden suhteista toisiinsa. Jos ajatellaan jotain yksittäistä aihealuetta, se monesti muodostaa enemmänkin suljetun systeemin, jonka osaset vaikuttavat toisiinsa, eivät niinkään selkeissä kausaalisuhteissa, vaan kaksisuuntaisesti. Maailmassa lähes kaikilla loogisilla entiteeteillä on enemmän tai vähemmän feedbackiä eli ne itse määrittävät omaa tilaansa ympäristönsä kautta. Logiikka kuitenkin etsii selkeitä syy-seuraus-suhteita, joiden avulla ennustettavuus on helppoa ja mekaanista. Takaisinkytkentävaikutusten ymmärtäminen ei ole helppoa ja siihen tarvitaan omat ajatukselliset metodinsa, helpoiten se onnistuu matematiikan avulla. Selkeä yksiselitteisiin ja yksikäsitteisiin syy-seuraus-suhteisiin perustuva logiikka vertautuu ikäänkuin virtausta kuvaavaan verkkoon (käsitettynä verkkoteorian mukaisesti). Entiteetit, siis käsitteet ("oliot"), ovat verkon solmuja, jotka ovat kytkettyjä toisiinsa yksisuuntaisten nuolten välityksellä, jotka edustaat käsitteiden loogisia syy-seuraus-suhteita. Periaatteessa kysymys on siis tilakaaviosta (tietotekniikassa käytetty järjestelmän mallinnusmenetelmä), jonka kuitenkin voi käsittää hyvin laajasti: esimerkiksi käsite "lapsi" on tässä hahmottamistavassa seurausta käsitteestä "yhdyntä", joskaan ei tietenkään ehdottomasti. Todellisessa elämässä olioiden vaikutussuhteet toisiinsa ovat kuitenkin monimutkaisempia, mutta alkeellinenkin logiikka on monesti käytännön elämän kannalta riittävä approksimaatio. Monimutkaisuus kuitenkin tuo monitulkintaisuuden ja ihmisen tunnetilat ovat keskeisiä siinä, kuinka kukin maailmaa tulkitseva käsiteverkkonsa virittää. Epäluuloinen lähtee siitä perusoletuksesta, että kaikki ovat häntä vastaan ja usein sillä on perusteensa hänen elämänkokemuksissaan, joita hän ikään kuin tulkitsee liioitellen. Masentunut saattaa lähteä siitä oletuksesta, että hän on muita huonompi kaikessa ja epäonnistuu aina. Se johtuu usein ympäristön antamasta palautteesta. Itsevarma ihminen lähtee siitä, että hän onnistuu suurin piirtein kaikessa mitä tekee, tavalla tai toisella. Ja niin edelleen. Tunnetilojen vaikutusta ajatteluunsa ihminen itse tiedostaa hieman heikommin, vaikka hän itse tunnetilan tunnistaisikin hyvin helposti ja ilmaisisikin tietävänsä, ympäristönsäkin mielestä aivan oikein, missä tunnetilassa on. Niinpä siis samoista entiteeteistä saa rakennettua hyvin erilaisia maailmantulkintoja eli loogisia verkkoja. Joiden avulla päätyy hyvin erilaisiin johtopäätöksiin. Tässä se näkyy siinä, tulkitseeko lauseen: "Siihenkin on hoitoja" tavalla "älkää tekään masentuko, teitäkin voidaan auttaa" vai "ettekö idiootit ole sitäkään vielä yrittäneet". Ihminen, joka kokee tulleensa syyllistetyksi lapsettomuutensa takia eikä löydä NA:n kirjoituksista merkkiäkään sympatian osoituksista kaltaisiaan kohtaan, valitsee jälkimmäisen. Minä taas edellisen.

En epäile hetkeäkään, että yllä esittämäni ajatus olisi ollenkaan omaperäinen (vaikka tapani kuvata se olikin, ainakin ontuva ja suoritettu niiden formalismien kautta, jotka itselleni ovat tuttuja: matemaattinen verkkoteoria ja tietotekniset suunnittelumenetelmät) . Luulisin, että tuohon tapaan noita asioita työkseen pohtivat myös ajattelevat ja ajattelevat paljon muutakin, mitä minä kyökkipsykologiani avulla en osaa ottaa huomioon. On vaan niin kiva rustailla ajatusrakennelmia ja testailla niitä kokemusmaailmaa vasten. Kun sitä tekee huvikseen, niin se on vaaratontakin. On aivan sama, mitä minä täällä ajattelen, sen mukaan ei kenenkään hoidoista tai elämästä päätetä, ja siten, jos satun olemaan väärässä, ei siitä seuraa mitään, mistä voisin joutua tuntemaan syyllisyyttä.

Tämä paikka on todella mielenkiintoinen paikka. Kun ihmiset kertovat täällä sisimpiä tuntojaan ja kokemuksiaan, tunnen ymmärtäväni paremmin monia ihmisiä, joita itse olen tavannut ja kokenut ongelmallisiksi. Tai en ole heitä juuri tavannut, olen aika hyvä kiertämään kaukaa kaikki, jotka koen ongelmallisiksi ja se on aina herättänyt minussa lievää syyllisyyden tunnetta ja tekee sitä nyt, näitä kertomuksia luettuani, vielä enemmän. Niiden myötä ymmärrän myös itseäni paremmin, monessa tarinassa on ainakin jotain pientä, joka on samaa, kuin voin tunnistan itsessäni.

Sinäkin NA, olet kiinnostava. Mistä keksit nimimerkkisi ja mitä se tarkoittaa?

Lieneekö nuo valittaneet...
Miun mummoni ainakin oli iloinen ja tyytyväinen vaikka ei rahoissaan pyörinytkään ja monta lastaan oli joutunut hautaamaan vauvana ja yhden sodassa. Se oli siihen maailman aikaan kun neuvoloista ei tiedetty ja lääkäriin pääsykin oli aikalailla hankalampaa kuin tällä mummolla joka ajaa sinne pirssillä.

Lisäys... koskaan en kuullut hänen valittavan että olisi nyt sitä ja sitä. Sensijaan muistan hyvin hänen sanoneen että elämä tassii, jollei muuten niin hiljaa kulkemaan.

Ainutkertaisen keskinkertainen, olen valinnut nimimerkkini siten että olisin halunnut "suruvaipan" mutta se oli varattu joten otin sen latinankielisen nimen. Se oli jälkikäteen ajatellen tyhmää. Liekö nikkini yhtä omituinen kuin minäkin kun kaikki tuntuvat joko vastaavan aina kun kirjoitan omia ajatuksiani ja he kokevat ne provoiksi tai sitten ei vastata lainkaan jos kirjoitan maitokauppareissustani tai joidenkin mielestä tylsästä elämästäni kotona.
No, luulin aina ettei ketjuani seurata mutta siis seurataan ja ilmeisesti loukkaannutaan.
Tuohon menneeseen keskusteluun en puutu enää, olen vain huolissani kotimaamme lapsista ja nuorista joiden tulevaisuutta ja hätää tässä pitäisi myös ajatella. Siitä kirposi tuo viestini.

Kuinka olisin voinut tarkoittaa tuolla lainaamallasi lauseellani loukata ketään! Mieleeni ei edes tullut että joku vetäisi porot nokkaansa siitä. Se oli todellakin tarkoitettu lohduttamaan. Hyvä että sinä kai käsitit sen kuten tarkoitin.
Kuitenkaan en aio lopettaa kirjoittamista. kuka ei tykkää niin voi jättää viestini väliin.

En aio alkaa puolustelemaan tässä omia mielipiteitäni koska jokaisella on niitä. On turha kirjoittaa tänne niitä näitä vaan mielestäni voi kirjoittaa mitä mielessä milloin on ja oikeita asioita.
Hyvänä koen sen että olen mielestäsi mielenkiintoinen persoona. Miten tuohon muuten voi suhtautua.

🙂 En vetänyt poroja nokkaani. Tarkoitit viestisi jollekin toiselle? Herneet vedin nokkaani.
Lapsettomuus on niin vaikea asia ettei siitä kestä juuri mitään negatiivista sanomista.

Tämä on nettipäiväkirjasi eikä kai mitenkään vapaa keskustelualue? Mutta, jos haluat, niin ehkä kerrot mitä itse teet Suomen lasten ja nuorten hyväksi, kun et hyväksy ulkomaalaisten lasten adoptointia?

Nymphalis Antiopa kirjoitti 23.1.2014 11:1
...
Hyvänä koen sen että olen mielestäsi mielenkiintoinen persoona. Miten tuohon muuten voi suhtautua.

Kiitos

Mummoja on monenlaisia. Toinen mummoistani kärsi pahasta reumatismista, se väänsi hänen jalkansa epämuotoisiksi ja liikkuminen oli vaikeaa. Jalkoihin koski usein ja hän valitti kyllä kivuista sillion tällöin, välillä vähän muustakin. Toinen taas oli sellainen iloisesti hymyilevä, joka harvoin valitti mistään. Hänellä ei ollut vakavia sairauksia ennen kuin kuoli syöpään.

Minua edelleen kiinnostaa, miksi halusit valita nimimerkiksesi "suruvaippa"? Jutut, joita kirjoittelit arjestasi, olivat mukavia. Ehkä se on niin, että monet ovat tulleet tänne aika masentavissa tunnelmissa ja he kyllä mielellään lukevat piristävää jutustelua, mutta eivät koe siihen itse kykenevänsä.