Nymphalis Antiopa kirjoitti 15.12.2013 11:36
Se vain näkyy olevan niin että kun maailmalla tapahtuu jotain niin ollaan osoittamassa suurta empatiaa, en sano ettei se olisi oikein mutta kyllä täällä on kova tarve sille kotimaassakin.
Kun itse on yksin kaksi lasta kasvattanut niin tietää kuinka paljon lapsi tarvitsee kasvaakseen onnelliseksi aikuiseksi.
En itse usko että pystyisin adoptoimaan toisen synnyttämän lapsen. Lapsen odotus ja syntyminen on niin ainutlaatuinen asia etten voisi kuvitella jääväni siitä paitsi. Sitä tunnetta ei voi sanoin kuvata eikä sitä tiedä jollei ole kokenut.
Ja tuo pieni lapsenlapsi, niin ihana asia jo hänen odotusaikanaan.
Ymmärrän että adoptioon päätyvät ihmiset joilla ei ole mahdollisuutta saada lasta. Siihenkin on hoitoja.
Tämä oli ilmeisesti se viesti, jonka jotkut lapsettomat kokivat hyökkäyksenä itseään vastaan? Kuvasit tuolla aiemmin, että riitaannut joskus ihmisten kanssa ja he haavoittavat sinua, ja mietin, että oliko tämä nyt tyypillinen esimerkki siitä, mitä tapahtuu. Voin käsittää, että lapsettomuuden kanssa kamppailevat ihmiset kokivat tuon syyllistävänä ja ainakin ongelmansa vähättelynä. Minustakaan se ei ollut sitä, vaan mielipide siitä, miten auttamistoimia ylipäätään pitäisi priorisoida.
Tästä tapahtumasta sain jälleen tukea eräälle teorialle (yhdelle tuhansista), joka minulla on: logiikka sinänsä on vain käsiteverkosto, joka siis muodostuu käsitteistä ja niiden suhteista toisiinsa. Jos ajatellaan jotain yksittäistä aihealuetta, se monesti muodostaa enemmänkin suljetun systeemin, jonka osaset vaikuttavat toisiinsa, eivät niinkään selkeissä kausaalisuhteissa, vaan kaksisuuntaisesti. Maailmassa lähes kaikilla loogisilla entiteeteillä on enemmän tai vähemmän feedbackiä eli ne itse määrittävät omaa tilaansa ympäristönsä kautta. Logiikka kuitenkin etsii selkeitä syy-seuraus-suhteita, joiden avulla ennustettavuus on helppoa ja mekaanista. Takaisinkytkentävaikutusten ymmärtäminen ei ole helppoa ja siihen tarvitaan omat ajatukselliset metodinsa, helpoiten se onnistuu matematiikan avulla. Selkeä yksiselitteisiin ja yksikäsitteisiin syy-seuraus-suhteisiin perustuva logiikka vertautuu ikäänkuin virtausta kuvaavaan verkkoon (käsitettynä verkkoteorian mukaisesti). Entiteetit, siis käsitteet ("oliot"), ovat verkon solmuja, jotka ovat kytkettyjä toisiinsa yksisuuntaisten nuolten välityksellä, jotka edustaat käsitteiden loogisia syy-seuraus-suhteita. Periaatteessa kysymys on siis tilakaaviosta (tietotekniikassa käytetty järjestelmän mallinnusmenetelmä), jonka kuitenkin voi käsittää hyvin laajasti: esimerkiksi käsite "lapsi" on tässä hahmottamistavassa seurausta käsitteestä "yhdyntä", joskaan ei tietenkään ehdottomasti. Todellisessa elämässä olioiden vaikutussuhteet toisiinsa ovat kuitenkin monimutkaisempia, mutta alkeellinenkin logiikka on monesti käytännön elämän kannalta riittävä approksimaatio. Monimutkaisuus kuitenkin tuo monitulkintaisuuden ja ihmisen tunnetilat ovat keskeisiä siinä, kuinka kukin maailmaa tulkitseva käsiteverkkonsa virittää. Epäluuloinen lähtee siitä perusoletuksesta, että kaikki ovat häntä vastaan ja usein sillä on perusteensa hänen elämänkokemuksissaan, joita hän ikään kuin tulkitsee liioitellen. Masentunut saattaa lähteä siitä oletuksesta, että hän on muita huonompi kaikessa ja epäonnistuu aina. Se johtuu usein ympäristön antamasta palautteesta. Itsevarma ihminen lähtee siitä, että hän onnistuu suurin piirtein kaikessa mitä tekee, tavalla tai toisella. Ja niin edelleen. Tunnetilojen vaikutusta ajatteluunsa ihminen itse tiedostaa hieman heikommin, vaikka hän itse tunnetilan tunnistaisikin hyvin helposti ja ilmaisisikin tietävänsä, ympäristönsäkin mielestä aivan oikein, missä tunnetilassa on. Niinpä siis samoista entiteeteistä saa rakennettua hyvin erilaisia maailmantulkintoja eli loogisia verkkoja. Joiden avulla päätyy hyvin erilaisiin johtopäätöksiin. Tässä se näkyy siinä, tulkitseeko lauseen: "Siihenkin on hoitoja" tavalla "älkää tekään masentuko, teitäkin voidaan auttaa" vai "ettekö idiootit ole sitäkään vielä yrittäneet". Ihminen, joka kokee tulleensa syyllistetyksi lapsettomuutensa takia eikä löydä NA:n kirjoituksista merkkiäkään sympatian osoituksista kaltaisiaan kohtaan, valitsee jälkimmäisen. Minä taas edellisen.
En epäile hetkeäkään, että yllä esittämäni ajatus olisi ollenkaan omaperäinen (vaikka tapani kuvata se olikin, ainakin ontuva ja suoritettu niiden formalismien kautta, jotka itselleni ovat tuttuja: matemaattinen verkkoteoria ja tietotekniset suunnittelumenetelmät) . Luulisin, että tuohon tapaan noita asioita työkseen pohtivat myös ajattelevat ja ajattelevat paljon muutakin, mitä minä kyökkipsykologiani avulla en osaa ottaa huomioon. On vaan niin kiva rustailla ajatusrakennelmia ja testailla niitä kokemusmaailmaa vasten. Kun sitä tekee huvikseen, niin se on vaaratontakin. On aivan sama, mitä minä täällä ajattelen, sen mukaan ei kenenkään hoidoista tai elämästä päätetä, ja siten, jos satun olemaan väärässä, ei siitä seuraa mitään, mistä voisin joutua tuntemaan syyllisyyttä.
Tämä paikka on todella mielenkiintoinen paikka. Kun ihmiset kertovat täällä sisimpiä tuntojaan ja kokemuksiaan, tunnen ymmärtäväni paremmin monia ihmisiä, joita itse olen tavannut ja kokenut ongelmallisiksi. Tai en ole heitä juuri tavannut, olen aika hyvä kiertämään kaukaa kaikki, jotka koen ongelmallisiksi ja se on aina herättänyt minussa lievää syyllisyyden tunnetta ja tekee sitä nyt, näitä kertomuksia luettuani, vielä enemmän. Niiden myötä ymmärrän myös itseäni paremmin, monessa tarinassa on ainakin jotain pientä, joka on samaa, kuin voin tunnistan itsessäni.
Sinäkin NA, olet kiinnostava. Mistä keksit nimimerkkisi ja mitä se tarkoittaa?