Oi, miten ihana kuulla! Lapset ovat parasta, mitä elämässä voi olla. Minäkin odotan jo, että koska minusta tulisi mummo. Menee siihen varmaan muutama vuosi vielä. ☺️❤️

Moi repukka, kyllä ne ihania ovat. Saisi tulla lisää vielä.

Asiasta toiseen... minusta tuntuu ahdistavalta kirjoittaa muihin ketjuihin. Täällä ei moni käy joten mumisen sitten itsekseni 😎

Mä en jaksa ihan hirveästi nyt lukea täällä muiden ketjuja. Muutamaa vain. Voimat ovat NIIN vähissä. Täällä on kuitenkin tavallaan kotoisaa, kun muut kirjoittavat niin tutuista jutuista ja tunnen kuuluvani joukkoon. Fb:ssa mua ahdistaa välillä lukea kavereiden päivityksiä, kun he miettivät niissä niin viisaita yhteiskunnallisia tai poliittisia asioita tai tekevät kaikkea hienoa lastensa tai ystäviensä kanssa ja mä mietin vain jotain kahvin keittämistä ja jurotan yksin kotona. Tunnen olevani syrjäytynyt. Vaikka on mulla vielä kavereita ja heitä näen ja jotain ohjelmaakin on, että en ihan kokonaan ole syrjäytynyt. Mutta tällä uupumuksella ja masennuksen alholla (joka juuri nyt on meneillään) musta hyvin helposti tulisi täysin erakko. Ainakin, jos kaverit ei ottais muhun yhteyttä vaan kaikki olisi siitä kiinni, että hakeudunko itse muiden seuraan. Onneksi olet sinä, NA ja kaikki muutkin ihanat ihmiset täällä, että on jotain sosiaalista kontaktia edes virtuaalisesti. ☺️❤️

Kiitos repukka. Minäkin olen iloinen että sinä ja erakoksiko olette kirjoittamassa minulle 🙂

Tuli muuten vaan mieleen että miten kukakin on mahtanut löytää oman nimimerkkinsä? Joillakin se on niin hurjan osuva ja henkilöä hyvin kuvaava, joillakin erikoinen ja mielenkiintoinen. Joillakin taas taitaa olla mielikuvitusta sitä keksiessään.
Itselläni on tämä joka tuli kun olin etsimässä suruvaippaa nimekseni mutta se oli varattu joten siitä tämä hölmö latinankielinen nimi suruvaipasta mikä on niin vailea käyttää mutta onneksi on löytynyt NA
😉

Minusta sinulla on hieno nimimerkki, kun taas omani on vähän laimea, nimensä mukainen. Repukka tulee siitä, kun kerran olin ihastunut yhteen ihmiseen ja hän käytti sanaa repukka ja minusta se oli söpö sana söpöltä ihmiseltä ja niin keksin ottaa sen nimimerkiksi. 😉

Tervehdys kuin tuulahdus, Nymphalis Antiopa! Ja Repukka ja muut jotka piipahdatte tässä NA:n palstalla.
Syksy tuulineen ja sateineen on tullut 🙄 mutta ei anneta sen estää meitä ilahtumasta yhteydestä, jota tämän tukinetin kautta voi ylläpitää. 🙂👍
Sinunkin kuulumisiasi olen seurannut NA, on tuntunut mukavalle lukea positiivisia viestejäsi, elämässäsi on alkanut uusi vaihe. Liputetaan sille! 🌻🙂🌻
Mukavaa syksyä - ja lenkkeillään!

Ihanaa kun piipahditte repukka ja erakoksiko. Lämmitti sydäntä 🙂🌻
Juu, syksy tulee mitään ei voi. Täytyy vaan toivoa että lunta ei tulisi pitkään aikaan ja saisi nauttia pihatöistä.
Eilen menin haravoimaan toipilaana ja sen tunsin luissa ja ytimissä aamulla. Kissa nukkui herätessäni koipieni päällä enkä raatsinyt ajaa pois vaikka olisi tehnyt mieli oikoa puutuneita koipiani 😉
Oli kiva poutasää ja aika lämmin joten en malttanut pysyä pois. Tänään olen malttanut 😀

Täällä tuoksuu pulla. Leivoin aamulla kun tiesin nuorten tulevan käymään. He tykkää äipän leipomasta pullasta ☺️
Ihanaa kun poikani perhe pääsee muuttamaan tuohon kivenheiton päähän niin voi piipahtaa ihan helposti. Näen pikkuprinsessaakin useammin. No olen nyt kyllä nähnyt pari kertaa ainakin viikossa joten kovin paljon useammin ei kai voi nähdä kun muitakin ukkeja ja mummoja on.

Tuosta nimimerkistäni... aluksi tuntui se kovin mahtipontiselta ja yliampuvalta mutta pakko oli tottua siihen, vaihtaa ei voi.

Hyvää mieltä teille, kuulumisiin.

Onhan vierähtänyt aikaa edellisestä käynnistä.
Menisipä talvikuukaudet yhtä nopeasti.
Jos nyt suunnittelee Joulua niin sen mentyä voi alkaa suunnittelemaan kevättä ja ensin että tintit alkaa laulaa titityytä.

Kissat sai uuden mukavan lelun. Hankin niille robottikalan joka ui kuten oikea kala. Molemmat perskit oli innoissaan, raggari vain tuhahteli ja sähähti pennulle.
Isompi perski melkein meni uimaan sen fisun kans vatiin 😋 vaikka muuten karttaa kastumista kovasti.

Eräässä ohjelmassa sanottiin että pää kestää ajoittaista stressiä mutta ei jatkuvaa pahaa oloa.
Ei paljon lohduta kun miulla se on jatkuvaa 😭
Olen huomannut lisäks jälleen että täytyy pysytellä pois porukoista, yksin kun on niin ei kukaan loukkaa 😞

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288632265016.html
Tällaista tapahtuu ihan nenämme edessä ja siitä ei välitetä vaan antaas olla kun maailman toisella laidalla tapahtuu jotain niin jopa ollaan kriisiryhmää kasaamassa. Tulee todella paha olo, voi pientä lapsiraukkaa. Ja muita vastaavia ihan kotosuomessamme.
Hätä on yhtä kova yksilöllä myös lähellä, ei sitä tarvitse lähteä toiselta puolen maailmaa etsimään ja adoptoimaan.
Minusta tämä on todella kamalaa 😭

Kyllä oli hieno teko tuolta nuorelta mieheltä. Harmittaa kun nuoret niputetaan liian usein huonotapaisiksi, eiköhän niitä kunnollisia nuoria löydy jos ovat saaneet kunnolliset vanhemmat ja kasvatuksen. Ja ilman sitäkin voi elämässä pärjätä.
En puutu kenenkään adoptointiin erikseen, yleisesti olen sitä mieltä ja tulen olemaan että Suomessa on näitä valtavaa hätää kärsiviä kunnollisia vanhempia kaipaavia todella hätään asti. Ja sijaisvanhemmuus on myös tärkeää ja käsittääkseni niistä perheistä on pulaa ketkä haluavat siihen ryhtyä. Katsoin tuossa taannoin telkusta ohjelman joss haastateltiin sijaisvanhempaa ja nuorta ja siitä huokui sellainen yhteisymmärrys ja auttamishaluu että sitä soisi saadaksemme nuoria jotka voivat elää onnellisen lapsuuden jonkun luona kuka välittää. Suomessa on liikaa huonosti voivia nuoria.

Se vain näkyy olevan niin että kun maailmalla tapahtuu jotain niin ollaan osoittamassa suurta empatiaa, en sano ettei se olisi oikein mutta kyllä täällä on kova tarve sille kotimaassakin.
Kun itse on yksin kaksi lasta kasvattanut niin tietää kuinka paljon lapsi tarvitsee kasvaakseen onnelliseksi aikuiseksi.
En itse usko että pystyisin adoptoimaan toisen synnyttämän lapsen. Lapsen odotus ja syntyminen on niin ainutlaatuinen asia etten voisi kuvitella jääväni siitä paitsi. Sitä tunnetta ei voi sanoin kuvata eikä sitä tiedä jollei ole kokenut.
Ja tuo pieni lapsenlapsi, niin ihana asia jo hänen odotusaikanaan.
Ymmärrän että adoptioon päätyvät ihmiset joilla ei ole mahdollisuutta saada lasta. Siihenkin on hoitoja.

Me käytimme kaikki rahamme lapsettomuuden hoitoon mutta emme koskaan saaneet lasta.
Myöskään adoptiolasta emme ehtineet saada, kun toinen sairastui. Lapsettomuus on kova paikka meille ja vanhemmillemme jotka jäivät ilman lapsenlapsia.