Miksi aina kadun?

Miksi aina kadun?

Käyttäjä Nymphalis Antiopa aloittanut aikaan 11.07.2011 klo 20:08 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Nymphalis Antiopa kirjoittanut 11.07.2011 klo 20:08

Olen jo kauan miettinyt otsikkoa tälle ketjulle ja nyt se valkeni.
Siis miksi aina kadun asioita?
Tällä hetkellä kadun että ylipäätään menen keskustelemaan ihmisten kanssa kun aina saan takkiin kuitenkin.
Kaksi tuntia kesäillasta tuhlaan siihen että saan turpiini henkisesti. En osannut pitää päätöstäni pysyä pois sieltä missä minua ei kaivata ja kaduttaa niin sairaasti, kirjaimellisesti.
Mitä muuta voi tehdä katumukselle kuin lyödä päätä seinään kun se ei saa aikaiseksi kuin pahemman päänsäryn? … tehtyä ei saa tekemättömäksi mutta viimein taisin tajuta.

Käyttäjä erakoksiko kirjoittanut 28.06.2012 klo 10:30

Äidin merkitys on suuri. Tuki ja turva ja ymmärtäjä. Kedonkukkasi ovat tärkeät, NA.

Käyttäjä Nymphalis Antiopa kirjoittanut 29.06.2012 klo 11:45

Voi ihanuus 😍 olen muutaman tunnin ikäisen pikkuisen mutta pirteän tyttövauvan mummo 😎
Sanoinkuvaamattoman ihanaa 🌻🙂🌻

Käyttäjä repukka kirjoittanut 29.06.2012 klo 13:19

Oi miten ihanaa! Onnea mummolle ja koko perheelle! ☺️❤️

Käyttäjä Animi kirjoittanut 29.06.2012 klo 19:53

ONNEA NA, meiän kesämummo!🙂🌻

toivottaa Animi

Käyttäjä Nymphalis Antiopa kirjoittanut 30.06.2012 klo 22:10

Kiitos 🙂 En malta odottaa että saan pikkuprinsessan syliini.

Käyttäjä Nymphalis Antiopa kirjoittanut 31.07.2012 klo 10:18

Elämä on aika mahtavaa 🌻🙂🌻
Pieni lapsenlapsi jonka kasvamista saan seurata, perhe jota rakastan, tuo pieni höppänä kissa jonka toilailuja seuraan... elämä hymyilee sateisesta säästä huolimatta.
Kun voi hyvin, kenenkään kotkotuksetkaan ei tunnu missään, niille vaan nauraa ja ajattelee että tuolla mahtaa olla tosi kurjaa kun pitää muita kiusata.
Ihanaa hellettä on saatu nauttia päivätolkulla ja lisää on kuulemma luvassa. Ahhhh ☺️❤️

Käyttäjä ero_kesäk_2006 kirjoittanut 31.07.2012 klo 21:20

Hei vaan Nymphis ja Onnea minunkin puolestani mummille 🙂🌻🙂🎂!
Niin nämä helteet ovat onneksi nyt vähän hellittäneet, en ihan näin kuumasta pidä mutta onhan nyt kesä, olkoon menneeksi, voihan sitä tarjoon kipittää kun alkaa kuumottamaan tai järveen tai mereen vilvoittelemaan. Hyvää kesän jatkoa kaikille täällä ☺️❤️

Käyttäjä Nymphalis Antiopa kirjoittanut 09.09.2012 klo 17:48

Kiitos onnitteluista. Nyt pieni neiti alkaa jo hymyillä ja vähän "juttelemaan" 😀
Olen käynyt ahkerasti katsomassa pientä.

Tuli tuossa mieleen että olenko mielisairas... kun hoitajani ammattinimike on mielisairaanhoitaja... En koe olevani aivan pöpi tai hullu, kunhan vain en pysy elämänpyörässä samoin kuin muut. Enkä kestä muita ihmisiä, yms...

Käyttäjä repukka kirjoittanut 10.09.2012 klo 10:20

Mä olen monesti miettinyt tuota samaa, että olenko hullu tai mielisairas. Noi on termeinä jotenkin niin karmeita. Ja olenhan mä ollut "hullujenhuoneellakin". 😀 Tähän liittyen olen kyllä ollut onnellinen kaikki nämä vaikeat vuodet siitä, että järki on pysynyt mukana. Vaikka sieluun sattuu, niin järki on tallella. Ja vaikka viimeisimmässä romahduksessa mukaan tuli myös psykoottisia oireita eli harhoja niin koko ajan tiesin, mikä on harhaa. Ja olen kyllä tyytyväinen siihenkin, että mulla on vaan masennus eikä muita sairauksia psyykkisellä puolella. Toisaalta, jos tulis jotain muuta, niin eipä siinä voi vastaan taistella. Pitää vaan ottaa kaikki vastaan ja yrittää pärjätä. Joten toistaiseksi kaikki "hyvin".

Ihania syyspäiviä mummille ja pienokaiselle! 🙂🌻

Käyttäjä Nymphalis Antiopa kirjoittanut 10.09.2012 klo 13:06

Kiitti samoin repukka 🙂
Joo tuosta hulluudesta niin jos oikeesti pimahtaisi niin toivoisin etten enää sitä tajuaisi.
Tajuaakohan sen jos ihan pimenee, karsea ajatus 🤕
Noita nimityksiä voisi oikeasti päivittää nykypäivään. Mielisairaanhoitajani vakuuttaa minulle että en ole hullu... enkö muka jos käyn mielisairaanhoitajan vastaanotolla... mikä minä olen? Hän ei myöskään halua että kutsun lääkkeitä mömmöiksi, mitä väliä sillä on miksi mitä kutsuu, samaa niillä tarkoitetaan. Lääkkeitä joilla pää pehmenee... tai ainaki olotila sumenee 😞

Käyttäjä repukka kirjoittanut 13.09.2012 klo 12:15

Että sä osaat hyvin esittää noi asiat! Pää pehmenee jne.Heh. Jotkut lääkkeet ovat kyllä mullakin toimineet niin, että olen ollut aivan zombie. Sairaalassa laahustanut tohveleilla ilmeettömänä. Huh. Tällä hetkellä mulla on aika kevyt lääkitys. Olen itse halunnut sitä keventää, koska en halua olla zombie enkä halua, että pitää nukkua 14h yössä. Ei perheellinen ihminen oikein voi sillai elää. Ja jos aion joskus vielä olla työkykyinen, niin ei töissä käyväkään voi ihan mömmöissä olla. Välillä tuntuu kyllä, että ehkä pitäis kuitenkin olla tukevampi lääkitys, kun on niin vaikeaa. Mutta sitten taas yllättäen tulee parempi päivä. Ja auttaahan tuo sähköhoitokin.

Onneksi on parempiakin päiviä. Ei tätä muuten kestäis. Ja onneksi on hoitokontakti ja terapia.

Käyttäjä Nymphalis Antiopa kirjoittanut 19.09.2012 klo 17:30

Moi repukka, kiva kun kirjoitit 😀
Juu, minua ahdistaa jo valmiiksi talvi. Kuolee taas henkisesti moneksi kuukaudeksi, kevätaurinko ja talitinttien laulu keväällä on se herätyskello joka minut herättää. tuntuu vaan toivottoman pitkältä. en voi ymmärtää miten joku nauttii talvesta. Minä vaan haluaisin nukkua talviunta. Ja nukkuisinkin mutta tuo kissa ei varmaan suostu... 🙄
No nyt oli vielä lämmin päivä ja sain istuskella neulomassa terassillani. Alkaa olla kiire villapaitojen kutomisella joten pitäisi puikot alkaa savuamaan. Kohta täytyy lakaista piha ja se vie aikaa.

Käyttäjä Nymphalis Antiopa kirjoittanut 04.10.2012 klo 17:36

Vielä on ollut lämpimiä päiviä jäljellä... on saanut haravoida ja istuttaa pensaita ja sipuleita.
Pieni suloinen lapsenlapseni on käynyt ahkeraan mummolassa ja huomaa kuinka ihan silmissä kehittyy pienokainen.
Kissan kanssa on kiva ulkoilla ja katsoa kun se nauttii saadessaan juosta mielinmäärin ja kiipeillä puihin. Tuumin vaan miten saadaan talvi kulumaan kun ei päästä ulos 😞

Käyttäjä Nymphalis Antiopa kirjoittanut 10.10.2012 klo 15:41

On vaan niin hyvä olo kun saa jutella jonkun kanssa oikein kunnolla asioista ja purkaa mielessään olevia murheita. Soitin serkulleni tässä eräänä iltana kun oli ankea olo ja kas kummaa, se auttoi enemmän kuin sitä edeltänyt soitto kriisipuhelimeen. Siinä sen huomaa että kun juttelee jonkun kanssa jonka tietää välittävän minusta niin siinä tulee parempaa terapiaa kuin konsanaan ammattiauttajan pakeilla. Sain empatiaa ja ymmärrystä asialleni jonka vuoksi soitin ja oli kiva jutella muistakin. Puoli tuntia vierähti kummasti ja olo oli paljon kevyempi. Varsinkin yötä vasten pahat asiat on sietämättömiä.
Nyt on hyvä taas olla 🙂

Käyttäjä Nymphalis Antiopa kirjoittanut 19.11.2012 klo 18:15

Olipa kamala kokemus. Kävin tuossa kaupungissa eräänä päivänä ja kun täältä on sinne matkaa parikymmentä kilsaa niin toki ostan kerralla enemmän jos tarvii.
No siinä sitten raahauduin keskellä kaupunkia kaksi kassia molemmissa käsissä ja bussi odotti jo pysäkillä. Vastaan tuli minua vanhempi naisihminen joka ohi mennessään otti käsivarresta tiukasti kiinni ja tönäisi ja sanoi vielä jotain mitä en viitsi kirjoittaa 😐
Siis olin ihan ällikällä lyöty enkä tajunnut mitään ennenkuin bussissa alkoi harmittaa kun en vastannut mitään. Se ote tuntui käsivarressa ilkeältä vielä pitkään vaikka ei sattunut. Tuntui vaan tosi karmealta että joku tuollalailla tarraa kiinni.
Jos olis olleet kädet vapaat niin olisin varmasti vaistomaisesti motannut sitä. Kun jo tuo tuntui pahalta niin kuinka sitten jos oikeasti pahoipidellään 😞 Minua ei ole koskaan lyöty joten ei ole tuntumaa ja tuo olikin niin inhottavan tuntuista.

Kissa on nyt sterilisaatiossa käynyt ja toipuu hyvää vauhtia. Jo menee puuhunkin joten varmaan kunnossa on. Voi pientä. On jotenkin enemmän hakenut syliä ja paijauksia ja saanut myös🙂