Tänään olen miettinyt onko minulla lupa olla onnellinen. Olen siis ollut nyt onnellinen mutta kun aina kuitenkin tulee takkiin niin tuumin että uskallanko olla onnellinen, se otetaan takaisin korkojen kera.
Istun auringonpaisteessa ihanassa lämmössä ja kesätuuli puhaltaa ja minä hölmö vaan olen kuin taivaassa maan päällä sen vuoksi. No, katsotaan mitä tuleman pitää mutta aikas hyvää tekee kerrankin olla onnellinen, vaikka sen pienen hetken ennenkuin tulee kylmää vettä niskaan.

minnä en olle viellä löytänyt ketään kun en olle löytänyt viellä sopivaa ja minnulla on vähän huonnoja kokemuksija ettisesstä sutessta.😞☹️

Taidanpa häipyä täältä kokonaan. Onneksi on kesä niin on parempaakin tekemistä kuin roikkua täällä.
Remonttia pukkaa niin tekemistä riittää. Kohta syntyy vauveli joten eläminen on mielekästä.

Häipyminen täältä voi tehdä välillä ihan hyvää.
Häivyin kirjoittamasta ja odottamasta mitään, mutta lueskelin aika ajoin kykenemättä kenellekään mitään sanomaan.
Oli niin mitäänsanomaton vaihe(taas kerran) menossa.
Nyt on kesä ja kukkaset ja sinulleko tulossa perheenlisäystä NA?
Onneksi olkoon ja varjelusta kaikkeen ett kaikki menee hyvin, mistä milloinkin on kysymys!
Pirteää päivää toivotan.

Kiitos erakoksiko, olenkin ihmetellyt mihin olet hävinnyt kun olet eräs niitä harvoja jotka minulle kirjoittavat.
Juu, heinäkuun alussa olisi odotettavissa vauvelia, ekaa lapsenlasta. Elämä hymyilee sillä saralla edes.
Hyvää kesänjatkoa sinulle.

Kiitos samoin sinulle!
Tämähän on melkein chattaamista kun satuttiin samaan aikaan koneelle ja tämmöiseen aikaan ett moditointi käynnissä.
Sana taitaa kyllä ollakin moderointi.

Oletteko koskaan muut tehneet sovintoa vain sen vuoksi että sovinnon pyytäjälle tulisi parempi mieli vaikka tietää ettei hän tarkoita sitä? Minulle on käynyt lähiaikoina niin. Kun aloitin tämän ketjun niin laitoin ketjun nimeksi tuon koska tunne oli sama ja nyt haksahdin toisen kerran samaan. Elämä siis on oppimista vielä tässä iässä. Itse en arvosta tippaakaan anteeksipyyntöä jos sitä ei tehdä tarkoittaen sitä vaan vain siksi että ns. kuuluu pyytää anteeksi. No, itse varmaan tein juuri samoin tavallaan kun tein sovinnon siksi, tosin hyvässä uskossa. Olen elämäni varrella tavannut ihmisiä joiden kanssa vaan yksinkertaisesti ei mene yksiin ei vaikka miten yrittäisi ja aina olen luikkinut korvat luimussa pakoon koska en halua pahaa mieltä. Näin kai se menee jatkossakin. Voi jos joskus joku vielä pyytäisi aidosti ja sydämestään anteeksi. Kiusaaminen ei lopu eläissäni varmaan, vieläköhän mummonakin hoitokodissa joku potkii... tai täräyttää rollaattorilla kintuille. Tosin sanallinen ja henkinen kiusaaminen tekee mielestäni vielä kipeämpää. Sanoilla voi satuttaa pahemmin kuin jos mojauttaa päin pläsiä, ja siitä mojauttamisesta voi sentäs vaatia korvausta mutta henkisestä lyömisestä ei.
Mutta en suo kiusaajalleni sitä iloa että vaipuisin lamaannukseen kuten yleensä. Jatkan elämääni ja karttelen ihmisiä yhä enemmän.

Nymphalis Antiopa kirjoitti 6.6.2012 17:27

Oletteko koskaan muut tehneet sovintoa vain sen vuoksi että sovinnon pyytäjälle tulisi parempi mieli vaikka tietää ettei hän tarkoita sitä? Minulle on käynyt lähiaikoina niin. Kun aloitin tämän ketjun niin laitoin ketjun nimeksi tuon koska tunne oli sama ja nyt haksahdin toisen kerran samaan. Elämä siis on oppimista vielä tässä iässä. Itse en arvosta tippaakaan anteeksipyyntöä jos sitä ei tehdä tarkoittaen sitä vaan vain siksi että ns. kuuluu pyytää anteeksi. No, itse varmaan tein juuri samoin tavallaan kun tein sovinnon siksi, tosin hyvässä uskossa. Olen elämäni varrella tavannut ihmisiä joiden kanssa vaan yksinkertaisesti ei mene yksiin ei vaikka miten yrittäisi ja aina olen luikkinut korvat luimussa pakoon koska en halua pahaa mieltä. Näin kai se menee jatkossakin. Voi jos joskus joku vielä pyytäisi aidosti ja sydämestään anteeksi. Kiusaaminen ei lopu eläissäni varmaan, vieläköhän mummonakin hoitokodissa joku potkii... tai täräyttää rollaattorilla kintuille. Tosin sanallinen ja henkinen kiusaaminen tekee mielestäni vielä kipeämpää. Sanoilla voi satuttaa pahemmin kuin jos mojauttaa päin pläsiä, ja siitä mojauttamisesta voi sentäs vaatia korvausta mutta henkisestä lyömisestä ei.
Mutta en suo kiusaajalleni sitä iloa että vaipuisin lamaannukseen kuten yleensä. Jatkan elämääni ja karttelen ihmisiä yhä enemmän.

Sovinnon pyytäjän motiivi ei ole kovin kohdallaan kun käy noin kuin kuvasit?
Ei taida olla minunkaan kun haksahdan samaan kuin sinä NA.
Muodon vuoksi anteeksisopiminen ei ole aitoa.
Mutta ei syyllistetä siitä itseä, vaan annetaan itsellemme anteeksi - ja inhimilliselle toisellekin ihmiselle kenestä kulloinkin kyse - niin oma reppu ei sisällä katkeruuden siemeniä?

Samaa miekin ihmettelen eli miksi jonkun kanssa tehdään sovinto ja se ei merkitse mitään. Samaan aikaan, samassa tilassa tehdään jonkun toisen kanssa sovinto, pyydetään anteeksi ja ollaan sovussa seuraavallakin kerralla, kun nähdään. Siitä tulee hyvä mieli kun tuntuu, että sen kanssa voi asioista olla eri mieltä eikä tarvitse koko ajan olla samaa mieltä tai pyytää anteeksi sitä, kun en olekaan asiasta sun kanssasi samaa mieltä.

Se on vaan niin ettei jonkun ihmisen kanssa tule toimeen. Pitää elää ettei sitä ole olemassakaan, katsoa taivaalle, jos satutaan kohdakkain, vihellellä ja ajatella, että tulen sentäs toimeen lähes kaikkien muiden ihmisten kanssa eikä antaa yhden ihmisen pilata sitä ilmapiiriä missä itse sattuu olemaan.

Minulle anteeksipyyntö ja sovinnon teko ei vain ole sanoja joita heittelisin ilmaan. Mutta minulle se ei myöskään ole sitä etten sanoisi omaa mielipidettäni asioista.
Yleensä ihminen ei riitele yksin, ei netissäkään. Jos sopua ei synny, ensin voisi vaikka katsoa pieliin ja jos siltä tuntuu, että haluaa sopua vieläkin, niin voisi itse yrittää ensi kerralla olla aloittaja. Minä useimmiten aloitan hieromaan sopua , toinen osapuoli osaa näytrellä sen verran että saa minut olemaan aina syyllinen. Mutta olen täydellisen ylikypsynyt enää yrittämään sopua vaan parempi elää ettei toista enää ole.

maanvaiva kirjoitti 7.6.2012 10:16
...
Se on vaan niin ettei jonkun ihmisen kanssa tule toimeen. Pitää elää ettei sitä ole olemassakaan, katsoa taivaalle, jos satutaan kohdakkain, vihellellä ja ajatella, että tulen sentäs toimeen lähes kaikkien muiden ihmisten kanssa eikä antaa yhden ihmisen pilata sitä ilmapiiriä missä itse sattuu olemaan.

Minulle anteeksipyyntö ja sovinnon teko ei vain ole sanoja joita heittelisin ilmaan. Mutta minulle se ei myöskään ole sitä etten sanoisi omaa mielipidettäni asioista.
Yleensä ihminen ei riitele yksin, ei netissäkään. Jos sopua ei synny, ensin voisi vaikka katsoa pieliin ja jos siltä tuntuu, että haluaa sopua vieläkin, niin voisi itse yrittää ensi kerralla olla aloittaja. Minä useimmiten aloitan hieromaan sopua , toinen osapuoli osaa näytrellä sen verran että saa minut olemaan aina syyllinen. Mutta olen täydellisen ylikypsynyt enää yrittämään sopua vaan parempi elää ettei toista enää ole.

Niin. Minussa on aika paljon idealistin vikaa ja olisin altis heittämään haasteen kohtikäymisen puolesta.
Ymmärrettävää kyllä tuo mitä sanoit, Maanvaiva, koska se usein ainao mahdollisuus konkreettisesti, eli kuin väistyä toisen tieltä.
Kohtikatsominen kaikesta huolimatta voisikin olla jo kasvamisen paikka, molemmille, mutta harmi vaan ettei rohkeutta puolin ja toisin useinkaan ole kohtaamiseen.

Mertarannan sanoin mutta muunneltuna minulle sopivaksi... ihanaa kesä on ihanaa, ihanaa kesä on ihanaa, kesä on ihanaa, vaikka väliin potuttaa se ei haittaa, nyt huudetaan! ihanaa kesä on ihanaa, ihanaa kesä on ihanaa, tämä on ihanaa... Olen tyystin päättänyt olla pilaamatta kesääni muiden ihmisten toiminnan vuoksi ja olla välittämättä mitään mistään. Todellakin, vaikka välillä potuttaa niin en suo sitä iloa heille että piittaisin pätkääkään. Ei kun jatketaan elämää ja kesää. Ne kun on niin hurjan ihanaa 😎🌻🙂🌻

Jeeeeeeeee 😎
🙂🌻 🙂👍

NA,

tuota ihanaa sulle tosiaan toivon roppakaupalla!

Itse odotan että olisin siinä kunnossa että jaksaisin meren rannalle ja mereen, lempikallio ja lampi odottaa, laivat viistää pintaa ja lepään.

kun vaan sen verran kuntoutuisi että pääsisi.

Kaikille IHANIA KESÄPÄIVIÄ!

Kaunis päivä tänään 😀

On äitini kuolinpäivä. 5 vuotta siitä kun ainut tuki ja turva, ymmärtäjä poistui elämästäni. Vein kedonkukkia haudalle kuten joka vuosi.