Miksi aina kadun?

Miksi aina kadun?

Käyttäjä Nymphalis Antiopa aloittanut aikaan 11.07.2011 klo 20:08 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Nymphalis Antiopa kirjoittanut 11.07.2011 klo 20:08

Olen jo kauan miettinyt otsikkoa tälle ketjulle ja nyt se valkeni.
Siis miksi aina kadun asioita?
Tällä hetkellä kadun että ylipäätään menen keskustelemaan ihmisten kanssa kun aina saan takkiin kuitenkin.
Kaksi tuntia kesäillasta tuhlaan siihen että saan turpiini henkisesti. En osannut pitää päätöstäni pysyä pois sieltä missä minua ei kaivata ja kaduttaa niin sairaasti, kirjaimellisesti.
Mitä muuta voi tehdä katumukselle kuin lyödä päätä seinään kun se ei saa aikaiseksi kuin pahemman päänsäryn? … tehtyä ei saa tekemättömäksi mutta viimein taisin tajuta.

Käyttäjä Jaksaako? kirjoittanut 28.02.2012 klo 13:06

Usein tuntuu, että vain tietyillä ihmisillä on oikeus mielipiteeseen. Tai siis onhan kaikilla oikeus, mutta paras pitää se sisällään.

Mua ei edes kuunnella, että ihan sama mikä mielipiteeni on - väärä se on ainakin.

Käyttäjä kirjoittanut 01.03.2012 klo 12:53

Lisäksi ihmettelen että jos ihminen ei hyväksy sitä, että hänelle sanotaan suoraan asiat, haluaisi kuitenkin itse sanoa mielipiteensä asioista joka paikassa. Miettimättä sitä loukkaako hänen mielipiteensä ketään tai ei.

Tämmöistä se on sananvapaus kun lauoin mielipiteeni miettimättä sitä loukkasinko nyt jotain vai en.

Käyttäjä Nymphalis Antiopa kirjoittanut 01.03.2012 klo 19:05

Oletteko muut jääneet lääkärissä käynnin jälkeen paniikkiin? Minulle käy aina niin. ahdistaa kun joku näkee pääni sisään enkä tiedä mitä sieltä löysi. Nyt on ihan hirmuisen paha olla 😭

Käyttäjä Nymphalis Antiopa kirjoittanut 02.03.2012 klo 10:25

Hei Jaksaako.
Olen kanssasi samaa mieltä. On ihmisiä joilla tuntuu olevan oikeus sanoa mielipiteensä välittämättä siitä mitä tekevät muille ja sitten meitä jotka saamme vain nieleksiä kaiken. Juuri tuota tarkoitin sillä että olisi kovin terveyttävää saada kerrankin puhua suunsa puhtaaksi eikä vain kerätä vihaa sisäänsä. Sitä sattuu taas olemaan enemmän kuin tarpeeksi ja välillä luulen ettei enempää mahdu mutta kappas kummaa, taas vaan mahtuu.
On aivan täysin eri asia sanoa sanottavansa suoraan kuin sanoa sanottavansa suoraan loukaten siten jotain. On vain niin että meillä jotka joudumme nielemään kaiken, tulee tarve purkaa joskus se patoutunut viha.
Ei sinun eikä minun mielipide ole väärä, se on meidän mielipiteemme ja siihen meillä on oikeus. Pitää vaan yrittää muistaa se kaiken sataessa niskaan.

Käyttäjä Nymphalis Antiopa kirjoittanut 02.03.2012 klo 12:58

Kyllä on tarvetta kriisipuhelimella 😐

Illalla yritin kaksi tuntia soittaa siihen mutta aina oli varattu. No, hyvä että sellainen on olemassa mutta se kauhu kun mistään ei saa pahaan oloonsa apua 🤕

Tänään onneksi voi soittaa omalle hoitsulle mutta ei se pitkälle kanna kun vastassa on viikonloppu ja samat asiat vielä höystettynä "mukavalla" lisällä.
Viikonloput on kamalia. Ei edes tiedossa lasten vierailuja tällä kertaa joten mitenhän senkin saisi kulumaan.

Sänkyyn jos menee piiloon pahaa maailmaa niin ajatuksia ei voi jättää sieltä ulos. Jos voisikin pään jättää yöpöydälle. No, tarkoitan noin kuvaannollisesti tottakai.
Sen pään vaihtaisin muutenkin mieluusti tai veisin huoltoon, nyt tuo huolto ei ole kunnossa. En tosin tiedä tuosta vaihtamisesta kun kuitenkin sen mukana kulkee muistot, myös ne hyvät vaikkakin se kaikki paha mieli mitä sinne on kertynyt.

Sitä mietin tuleeko ihmisille hyvä olo kun saa sanoa napauttaa jotain toiselle... Ei ole ollut tilaisuutta eikä rohkeutta kysyä mutta olisi mielenkiintoista tietää.

Nyt alkaa jo neulominenkin tuntua kurjalta eikä ole enää hienoa siihen vaikka vastikään olisin kutonut vaikka päivät ja yöt.
Lasken vain päiviä kevääseen.

Käyttäjä Nymphalis Antiopa kirjoittanut 03.03.2012 klo 17:48

Tänään oli ihan hieno keväinen päivä ja aurinko jo lämmitti mukavasti.
Pojan vieraillessa puhuin tuosta mikä sai sappeni kiehumaan ja toisaalta tipan linssiin niin hänkin sanoi että mokomasta minun ei tarvitse välittää ja on ihmisen oma ongelma jos tahallaan sanoo pahasti.
Meillä lapsena äiti joskus uhkasi pestä suun saippualla jos puhuu rumia niin olisi kyllä aikuisiakin joille voisi saman tehdä.
No, minä jatkan elämää ja välitän vain siitä mitä läheiseni ajattelevat minusta. Muulla ei ole pienintäkään merkitystä.

Käyttäjä Nymphalis Antiopa kirjoittanut 05.03.2012 klo 14:47

Jos nyt joku sattuu lukemaan niin olisiko tiedossa jotain tosi kaunista mutta ei liian imelää värssyä kirjoitettavaksi korttiin hääparille?

Käyttäjä Nymphalis Antiopa kirjoittanut 05.03.2012 klo 14:53

Tuollaisen löysin kun katselin noita aforismisivuja. Ja tuli mieleeni kuinka totta se kohdallani on... "Ihminen rakastaa suunnattomasti itseään, eikä kuitenkaan kestä yksinoloa."

Käyttäjä erakoksiko kirjoittanut 09.03.2012 klo 08:11

Nymphalis Antiopa kirjoitti 5.3.2012 14:53

Tuollaisen löysin kun katselin noita aforismisivuja. Ja tuli mieleeni kuinka totta se kohdallani on... "Ihminen rakastaa suunnattomasti itseään, eikä kuitenkaan kestä yksinoloa."

Mikähän siinä muuten on, että noin on?
Onko sitä sittenkin liikaa itselleen?
Vai sitä, ettei kestä sitä kaikkea mitä itsessä on?
Toivoisi vastakaiun, jonka kanssa voisi olla olemassa sellaisena kuin on?

Käyttäjä Nymphalis Antiopa kirjoittanut 15.03.2012 klo 15:53

Tänään tuli telkusta lääkäri Antti Heikkilän haastattelu jossa hän kertoi että mielialalla on suuri merkitys fyysisiin sairauksiin liittyen. Tuohan on tiedetty mutta herätti minussa pelon että kun en mitään mahda tälle pääni tilanteelle niin siitäkö nyt seuraavaksi odottelemaan ties mitä syöpiä ☹️
Muutenkin olen pelännyt sairastumista vielä fyysisesti niin nyt taas tuosta kasvaa minulle vuoren kokoinen ongelma ja pelko. Vaikka kuinka yrittäisi ajatella positiivisesti niin kaikille näille asioille ei vaan voi mitään.
Olisikin helppoa jos voisi päättämällä muuttua iloiseksi ja peräti terveeksi. Se vaan ei mene niin. Eihän täällä masentuneita edes olisi jos se onnistuisi ajattelutapaa muuttamalla. Ja siitä paha olo. Heti kun jostain kohtaa on kroppa kipeä niin pelkää sairastumista.

Käyttäjä erakoksiko kirjoittanut 16.03.2012 klo 12:16

Nymphalis Antiopa kirjoitti 15.3.2012 15:53

Tänään tuli telkusta lääkäri Antti Heikkilän haastattelu jossa hän kertoi että mielialalla on suuri merkitys fyysisiin sairauksiin liittyen. Tuohan on tiedetty mutta herätti minussa pelon että kun en mitään mahda tälle pääni tilanteelle niin siitäkö nyt seuraavaksi odottelemaan ties mitä syöpiä ☹️
Muutenkin olen pelännyt sairastumista vielä fyysisesti niin nyt taas tuosta kasvaa minulle vuoren kokoinen ongelma ja pelko. Vaikka kuinka yrittäisi ajatella positiivisesti niin kaikille näille asioille ei vaan voi mitään.
Olisikin helppoa jos voisi päättämällä muuttua iloiseksi ja peräti terveeksi. Se vaan ei mene niin. Eihän täällä masentuneita edes olisi jos se onnistuisi ajattelutapaa muuttamalla. Ja siitä paha olo. Heti kun jostain kohtaa on kroppa kipeä niin pelkää sairastumista.

Ehkä ei pelkästään ajattelutapaa muuttamalla, vaan hakeutumalla kokemaan myönteisiä kokemuksia? sallimalla elämälle mahdollisuus näyttää hauskatkin kasvonsa?

Näin tuon saman ohjelman, ja koin sen mahdollisuutena parempaan päin muutokseen.
Mielellä voi ikäänkuin vastustaa sairastumista? Täytyypä katsoa tuo uudestaan, jos se on YLEn areenassa tai maikkarin katsomossa katsottavissa, ja miettiä esittämästäsi näkökulmasta käsin.

Käyttäjä Nymphalis Antiopa kirjoittanut 24.03.2012 klo 16:38

Katsoin telkusta ohjelman pakko-oireista ja niistä kärsivistä ihmisistä ja löysin todellakin itseni siitä. Kuinka vaikea sitä onkaan selittää mutta kun katsoi noita ihmisiä niin se oli just kuin minun elämästäni. Tuntuu että onko hoitajani ja lääkärini läksynsä lukeneet kun eivät tahdo ymmärtää mitä tarkoitan, tuntuu etteivät ymmärrä kuinka ne voi hallita jokapäiväistä elämää. Juuri tuo että jos en tee kaikkea tietyllä tavalla tietyn määrän tai taivas tulee niskaan ja maailma heittää häränpyllyä on ollut kokemukseni mukaan erittäin vaikea saada muut tajuamaan. Pesupakko ja tarkistelupakkokin ymmärretään varmaan paremmin. Minä säädän niitä kertoja tehdä asioita ja koskettaa tietyllä tapaa paikkoihin ja pitää tietyt esineet ja ovet oikeassa asennossa.
Enkä pääse niistä eroon ja ahdistun ja kun ahdistun niin teen niitä lisää 😭

Käyttäjä Nymphalis Antiopa kirjoittanut 26.03.2012 klo 11:31

Ihanaa, laiton muutama päivä sitten kesäkukkien, gladiolus ja daalia, mukulat ja sipulit multaan ja jo heti alkoi näkyä pientä vihreää kasvua mullasta 🙂🌻 Kevät, aurinko ja lämpö tekee ihmeitä. Se saa aikaan elämää pitkän kuolleen ja kylmän talven jälkeen. Istuin ikkunalaudalla takapihalla ottamassa aurinkoa ja oikein lämmitti aurinko ja naamakin toivottavasti sai väriä.
Voi käydä niin että laitoin liian aikaisin nuo kukat esikasvamaan koska jos maa ei sula ajoissa niin en saa istutettua.

Käyttäjä Nymphalis Antiopa kirjoittanut 19.04.2012 klo 20:28

Melkein kuukausi mennyt eikä mitään tapahtunut. Elämä tallaa paikallaan ja yritän pysyä sen verkkaisessa vauhdissa. Tulisi viimein kevät että alkaisi elämä... jos sittenkään.

Käyttäjä Nymphalis Antiopa kirjoittanut 15.05.2012 klo 09:31

Haluaisin vaan kertoa että ymmärrän hyvin ihmistä josta tuntuu ettei apua saa mistään. Ei jaksa sitä odottaa ja tuntuu ettei mikään eikä kukaan voi auttaa. Se ei ole sitä että ei haluaisi ottaa apua vastaan vaan että tuntuu ettei ole avun tavoitettavissa. Olen kokenut itse sen ja myös sen että lopulta kukaan ei todellakaan voinut auttaa, elämän vaan piti jatkua ja siihen tunteeseen tottua. Ihmisellä on oikeus myös tuntea niin jos on ihan pohjalla. Minulle on sanottu sairauteni alussa että pitää vaan ottaa itseään niskasta kiinni, voi apua miten typerää! Sama kuin sanoisi sokealle että siristä nyt vaan silmiäsi niin varmaan näet jotain.