Toisten ilahduttaminen on aina tuonut mulle hyvän olon.
Ne muutamat kerrat tänä vuonna, kun olen jaksanut olla se innokas ilopilleri ja puuhaillut toisten hyväksi, on se hetken hyvä mieli auttanu jaksamaan läpi harmauden.
Vuoden kohokohtia:
Tein anoppikokelaalle äitienpäivä-paketin.
Metsästin kirpputoreilta materiaaliaaleja ja suunnittelin paketin huolella.
Askartelin kortin, neuloin nilkkamallin sukat, tein jalkakylpypommeja, sokeri-huonaja kuorinta ainetta, ostin rouvan lempisuklaata ja metsästin pari lumon lahjakorttia, että pääsee kaverinsa kanssa käymään salilla. Kaikki nätisti pakattuna koristeltuun "sienikoriin", kun mettäihmisiä on ja siellä tuppaa nuo jalat kärsimään.
Vieläkin tulee joka kerta hyvä mieli, kun selaan kuvia tästä projektista 🙂👍
Toinen kohokohta
Sain "avattua suuni" messengerissä ja jaksoin mennä vanhalle lapsuuden kaverille muuttoavuksi. Komensin toisia, laittelin verhoja ja mattoja, järjestin kaappeja.
Kaksi päivää katosi yht'äkkiä ja kaikkein parasta oli asunnon isännän kiitos.
"Noi pahvilaatikoit ois täällä viel kahen kuukauden päästä ilman sua"
Arjen ilona mulla on onneks kaks kissaa. Niille saa itkeä, eikä ne välitä vaikka vähän kainalot haisis. Toinen on ihanan kamalan aktiivinen huutaja, joka pitää mut liikkellä täällä kotona ja toinen on maailman ihanin ja hellin kehräyskone, jolta saa paljon puskemisia ja muita hellyyden osoituksia
Kaikenlaiset kädentyöt, askartelu, neulominen, leipominen ja uuden oppiminen, on ollut sellanen kantava voimavara kaiken synkkyyden keskellä.