Täydenkuun loisteessa käveleminen. Miten se voikin olla niin kirkas? Ja aina jaksaa ihmetyttää, että miten keltaisena loistavan kuunvalo voi olla sinertävää. Jos olisi lunta niin se näyttäisi melkein sähkönsiniseltä.

Jouluvalot. Tuovat valoa marraskuun lumettomaan pimeyteen.

Lunta sataa! Eikä kerrostalossa tarvitse tehdä lumitöitä! 🙂

Tämä on kiva ryhmä
🙂🌻

Minä olen kiitollinen:
- mulla kävi eilen vieraita
- on hiukan lunta, mikä tuo valoa
- oloni on ollut nyt hyvä kokonaisen viikon, se on erityisen hienoa
- oli hyvä iltalenkki
- poikani soitti eilen ja juteltiin yli tunnin, huomasin kuinka hänellä on fiksuja suunnitelmia ja ajatuksia ja hän yllätti minut taitavalla sanan käytöllä
🙂

Juuri nyt: iso mukillinen hyvää teetä. ☺️❤️

Se kun lenkillä tulee yllättäen nostalginen biisi, jota et tiennyt kaivanneesi, ja hetken juoksu kulkee itsestään ja kasvattaa unelmille siivet. Etsiskeltyäni turhaan kuuta (pilvien takana), huomasin että puiden takaa kellottavat katuvalot tekevät koivunoksiin samantapaisen punertavan valokehän mikä joskus täysikuun ympärillä (ainakin täällä kaupungissa) näkyy.

-Lenkkeily raikkaassa ulkoilmassa
-Kuntosalilla käyminen
-Piristävän musiikin kuuntelu
-Discotanssi yksin kotona
-Puhtailta tuoksuvat pyykit
-Mukavat työkaverit
-Jouluvapaitten odotus
-Veljen huumorintaju
-Huumorintaju yleensäkin, koska huumori on viisauden merkki
😉

Mä tuun hyvälle mielelle yhden papan näkemisestä. Hän tulee välillä vastaan tässä lähiseuduilla. Hän näyttää aina niin iloiselta, kun hän painaa vauhdilla menemään rollaattorin kanssa, piippu huulessa! Ei voi muuta ku hymyillä takas. 🙂

Googlen Android-puhelin (en kyllä olisi ikinä uskonut sanovani tätä), tai tarkemmin sen englanninkielisiin viesteihin ehdottamat vastaukset! "Hieman" huonosti tilanteeseen sopivia toisinaan.

Punaisen persialaiseni vahva kehrääminen, kun se aamuyöllä jostakin hiipii nukkumaan viereen pää tyynylle asettuneena. Illalla saattaa olla ihan näkymättömissä muissa tiloissa, mutta yö on sitten parasta aikaa.

Mulle tuottaa kans kuun loiste kirkkaalta taivaalta iloa. Siihen ei kyllästy koskaan niinkuin ei tähtitaivaaseenkaan. Siinä on aina jotain mystistä, joka kiehtoo ja saa hyvälle mielelle. Hyvää mieltä saan myös jos jonkun tuntemattoman kanssa tulee kohdatuksi tullut olo esimerkiksi ystävällinen ele, hymy, katse. Tulee sellainen arvostettu olo jos joku huomioi juuri minut, vaikka se olisi pienikin hetki. Myös hyvä musiikki ja sen tuomat inspiraatiot tuovat iloa. Mielikuvittelu jostakin haaveesta / tulevasta ihanasta tapahtumasta tuntuu mukavalta.

Toisten ilahduttaminen on aina tuonut mulle hyvän olon.
Ne muutamat kerrat tänä vuonna, kun olen jaksanut olla se innokas ilopilleri ja puuhaillut toisten hyväksi, on se hetken hyvä mieli auttanu jaksamaan läpi harmauden.

Vuoden kohokohtia:

Tein anoppikokelaalle äitienpäivä-paketin.
Metsästin kirpputoreilta materiaaliaaleja ja suunnittelin paketin huolella.
Askartelin kortin, neuloin nilkkamallin sukat, tein jalkakylpypommeja, sokeri-huonaja kuorinta ainetta, ostin rouvan lempisuklaata ja metsästin pari lumon lahjakorttia, että pääsee kaverinsa kanssa käymään salilla. Kaikki nätisti pakattuna koristeltuun "sienikoriin", kun mettäihmisiä on ja siellä tuppaa nuo jalat kärsimään.
Vieläkin tulee joka kerta hyvä mieli, kun selaan kuvia tästä projektista 🙂👍

Toinen kohokohta

Sain "avattua suuni" messengerissä ja jaksoin mennä vanhalle lapsuuden kaverille muuttoavuksi. Komensin toisia, laittelin verhoja ja mattoja, järjestin kaappeja.
Kaksi päivää katosi yht'äkkiä ja kaikkein parasta oli asunnon isännän kiitos.
"Noi pahvilaatikoit ois täällä viel kahen kuukauden päästä ilman sua"

Arjen ilona mulla on onneks kaks kissaa. Niille saa itkeä, eikä ne välitä vaikka vähän kainalot haisis. Toinen on ihanan kamalan aktiivinen huutaja, joka pitää mut liikkellä täällä kotona ja toinen on maailman ihanin ja hellin kehräyskone, jolta saa paljon puskemisia ja muita hellyyden osoituksia

Kaikenlaiset kädentyöt, askartelu, neulominen, leipominen ja uuden oppiminen, on ollut sellanen kantava voimavara kaiken synkkyyden keskellä.

https://www.is.fi/nyrkkeily/art-2000005919014.html
" Tyson Furyn nousu kanveesilta oli urheiluvuoden hienoimpia hetkiä – lähetti terveiset muille mielenterveyden kanssa kamppaileville".

Kiitos linkin jakamisesta! En yleensä seuraa ollenkaan urheilua ja löysin taas itselleni uuden rohkaisijan!

"Jos minäkin voin palata, tekin
pystytte siihen. Etsikää apua
Ja tehdään se yhdessä"
-Tyson Fury-

#masentunutmaailma
#kukaanmeistäeioleyksin

🙂🌻

Rusinat myslissä, ja öinen lumisade, kun itse odottelee peiton alla tulisiko uudestaan uninen olo.

Vatsakipu on poissa.