Hei,

Olen pahoillani lemmikisi puolesta - se ei kuitenkaan ehtinyt kärsiä. Tuska jätettiin sinulle. Millaista teillä oli ennen tätä tapahtumaa? Olitko huomannut miehesi käytöksessä jotakin outoa ennen tätä? Voisiko olla, että hänellä on toinen nainen jonka luokse lähti?

Heippa
Joo anna tuollaisen miehen mennä tuosta teosta kyllä kertoo aika paljon
eli halusi lähtiessään tietyllä lailla kostaa et jää muisto lähdöstä jne
Oliko teillä riitoja???
Minä asun kanssa maalla ja olen koko ikäni asunut eikä parempaa paikkaa voi ollakaan.
Mut onko sinulla ketään naapuria joka voisi auttaa???
Oletko vieraan työssä vai saatko maataloudesta elantosi???
Joo kirjoita miten olet jaksanut.
Mut kyllä se elämä järjestyy usko minua.
Kaunista syksyä sinulle

Jos noin suivaantunut oli, niin parempi että ampui koiran kuin sinut, kostoksi jostakin.
Kenenkään syvimpiä mielenliikkeitä ei aina voi aavistaa ja kenenkään pään sisään ei näe, jos suu ei kerro, niin kukaan ei tiedä.
Jotkain apua sinun on hommattava, et jaksa nyt ihan yksin.

Oli mies koiraan ollut hermostunut, se oli vajaan vuoden ikäinen ja siis kunnon teini-iässä. Sitten oli kaikenlaista rahahuolta ym, mutta ei nyt mikään täysin ylitsekäymätöntä pitänyt olla, eikä ainakaan niin pahasti pielessä, että alkaa aseen kanssa heilumaan. Mies kyllä oli hankalaa vähäpuheista sorttia, että tiedä sitä sitten, mitä oli sisälleen padonnut.
En oikein taida tajuta edes koko tilannetta. On vaan semmonen ettei tunnu henki kunnolla kulkevan. Käytännön asioita on ollut pakko hoitaa, mut nyt tais sen verran hellittää että pääsi paniikki iskemään. Ja pelottaa yhtäkkiä kaikki, joku koirakin yöllä ulvoi jossain, ja olin varma että se on meidän koira, tullut kostamaan... Juu, siis ihan ihme juttuja päässä pyörii. Sitten ei saa nukuttua. Eikä ruoka mene alas, vähän viiliä syöny.

En nyt pysty mihinkään muuhun kommentoimaan mutta AMPUI KOIRAN? ILMOITITKO ASIASTA MIHINKÄÄN? Minä en todellakaan jättäisi asiaa tuohon. Ihmeellistä ettei ketään kiinnosta tässä maailmassa se, että miehesi ampui teidän koiranne kuistille, ja mitä sitten, pitäisikö se asia jättää siihen? Ei todellakaan.

Olen pöyristynyt.
En edes osaa sanoa nyt muuta, mutta siis... Hän ampui koiran ja nyt pitäisi vain olla vai? Sinä et ole myöskään turvassa, et todellakaan. Mies ampui teidän koiranne. Hän voi tehdä mitä tahansa sinullekin. Nyt äkkiä pois sieltä ja vähän äkkiä. Ja ilmoitat poliisille myös.

Kyllä asiasta tein heti ilmoituksen poliisille, ja tulivat paikalle toteamaan tilanteen. Asia on myös poliisin käsittelyssä siltä osin, että aseenkantolupa ja ase menee mieheltä. Mutta muuten... olen kyllä yrittänyt kääntää maat ja taivaat nurin, mutta kun se ei vaan ole rikos ampua koiraansa. Ei vaikka koira oli terve ja hyväluonteinen ja nuori jne. Siitä vaan ei saa vastuuseen. Sehän se masentaa vielä lisää, kun joku saa tehdä tuollaista ja vaan "kävellä tiehensä".
Ei minulla täällä mitään hätää pitäisi olla. Ei ole tullut uhkaavia tilanteita. Miehellä ei ole enää talon avaimia, vara-avaimet ulkoa olen ottanut pois, ja pidän ovet lukossa. Aluksi oli myös poliisi tavallaan valmiustilassa, että tulevat heti jos soitan.

Eli siinä asian virallinen puoli, sitten pitäisi vielä itse elää ja olla ja selvitä, ja ne kauhukuvat kyllä pyörii päässä. Ikinä elämässäni en ole tehnyt mitään niin kamalaa kuin silloin kun koira piti haudata...

Hei Quirina2!
Aluksi, osanottoni rankkoihin kokemuksiisi.
Mitä jos hakisit sairaslomaa? Voisit saada lomittajan tekemään maatilan töitä ja saisit itse aikaa toipua. Onko sinulla siellä ketään sukulaisia, ystäviä, naapureita, ketään jonka kanssa voisit puhua ja saada tukea? Tai ihan muuten vaan tavata ja kahvitella ja saada siten ajatukset muualle helpottaaksesi oloasi. Suosittelisin kuitenkin myös ammattiapua. Kenenkään ei pidä käydä noin rankkoja kokemuksia yksin läpi.

Onko miehesi sanonut mitään syytä käytökselleen? Oletko kysynyt miksi hän lähti? Miksei hoitanut eroa asiallisesti vaan piti satuttaa sinua noin rumalla tavalla?? Tiedän että sinuun sattuu,mutta pakko sanoa kuitenkin,että hyvä että pääsit eroon sellaisesta kumppanista. Hän on todella epätasapainoinen ja olisi voinut olla sinullekin vaarallinen. Uskomatonta kyllä tuo suomen laki... Päässäni alkoi kiehua kun kerroit, ettei koirasi ampumista pidetä rikoksena 😠 Tuo on niin väärin!!

Älä jää yksin tämän kaiken kanssa. Hae tukea ja apua. Sinun ei tarvitse selvitä yksin. Toivon että pääset tämän kaiken yli ja pystyt taas nauttimaan elämästäsi. Voimia!

Ei meillä maatilaa ole vaikka maalla asutaan, ehkä olen sanonut jotain mikä on ollut väärin ymmärrettävissä. Töitä täällä kyllä on, vanha talo ja ulkorakennukset vaativat hoitoa, ja lisäksi on kasvimaa, kasvihuone ja tietysti puutyöt.
Mutta niistä pitäisi selvitä ystävien ja vanhempieni avustuksella.

Syyt miehen käytökseen voivat olla moninaiset, mutta mikään ei selitä tuota koiran tappamista. On meillä ollut aika tiukka vuosi rahallisesti, mutta siihen olisi kohta pian tullut paljon helpotusta. Mies oli myös vuosi sitten selkäleikkauksessa, ja vaikka se meni hyvin ja auttoi, tuntuu nyt ajatellen, että sen jälkeen mies ikään kuin luovutti kaikessa. Suhteen tulevaisuutta hän ilmeisesti piti synkkänä. Minä taas ajattelin niin, että on vähän vaikea aika, ja siitä mennään yli, niinkuin nyt elämässä yleensäkin. Ei aina ole elämä ruusuilla tanssimista, kuten sanotaan. Jostain syystä sitten mies on luopunut kaikesta mielessään. Sitä se ei kuitenkaan selitä, miksi hänen piti koira ampua, olisihan muutenkin päässyt pois, jos tuntui todella siltä. Selitykset on sitä tasoa, että "niin nyt vain kävi". just joo...
Niin, ja tähän vielä lisähuomautuksena, että mies juuri niin tyypillinen tapaus: ei ikinä puhunut mistään. Yritä siinä nyt sitten tökkiä, että onko paha olo vai ei.

No, se nyt on mennyttä, mutta tulevaisuus ei juuri kovin lupaavalta näytä. Mieli on ollut todella pahasti maassa viime päivinä, öisin olen itkenyt tuntikausia, ja päivisin olen ahdistunut ja vihainen. Tuntuu että pää räjähtää. Nyt pitäisi selviytyä kaikesta yksin.. ei ole hauska kantaa yksinään vastuuta kaikesta. Ja olen siis asunut aikanaan kymmenen vuotta yksin (tosin välillä seurustellutkin), eli ei se uutta ole, en vaan jaksaisi nyt. Ja kokonaisen talon hoito on vielä oma juttunsa. En kuitenkaan ikinä täältä voisi pois lähteä, tämä on minun koti enemmän kuin mikään muu ollut koskaan. Ja onhan täällä nuo meidän kissatkin, 3kpl, kaikki täällä syntyneet ja kasvaneet, ja täällä niiden kuuluu elää.

Olen aina ollut huono nukkumaan, ja masennustakin on ollut, eli tämä tilanne horjuttaa nyt rankasti omaa mielenterveyttä. Mielestäni lääkkeet ei juuri auta, paitsi nukahtamislääkkeet, mutta muuten mielialaa ei mikään kohenna. Ja inhoan ajatustakin jostain typerästi hymisevästä terapeutista... ei sellaisten kanssa synny mitään keskustelua.
Olen nyt hyvin yksin. Eikä tahdo jaksaa.

hei, olen todella pahoillani siitä mitä olet joutunut kokemaan.

Lemmikkieläinten ja yleensä ihmisten ystävänä olen tosi pahoillani.
Kirjoituksistasi päätellen olet ollut tosi neuvokas.

Jos on nähnyt jotain järkyttävää, niin se on mielessä ja tulee mieleen. Tavallaan sille ei voi mitään, että se asia on mielessä.

Laita kaikki energiasi siihen, että voisit taas kokea turvallisuutta ja turvaa, jotta saisit itsellesi turvallisen tunteen. Ei voi eikä tarvii olla iloinen sellaisen tapahtuman jälkeen.

voimia