Mielipiteitä vuodenaikojenvaihtelun vaikutuksista psyykkeeseen!

Mielipiteitä vuodenaikojenvaihtelun vaikutuksista psyykkeeseen!

Käyttäjä Pikemiten aloittanut aikaan 10.10.2021 klo 20:04 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Pikemiten kirjoittanut 10.10.2021 klo 20:04

Itse koen kesän kuumuuden vaihtumisen syksyn viileyteen ja sadepäiviin rasittavana, kuten toivoa herättävänä talven lumisateet ja lumessa laahustamiset, kohti kevättä ja ensimmäisiä lumettomia päiviä. Väsyn joka kerta talvella sen kestoon, siihen että kuukausia kuluu kuukausuen perään eikä kevät ala tulla kohta. 

Käyttäjä kirjoittanut 11.10.2021 klo 19:20

Melankolia minussa kai pitää näistä alakuloisista syksyisistä loskasäistä. Kylmyys, joka vielä tulossa, tällaisen kuuman kesän jäljiltä, on jotain mitä odotan. Liukkautta en odota, mutta sekin aika tulee. Vuodenajat on rikkaus, kaikilla maailman mailla ei ole mitä meillä on.

Käyttäjä Vielä_täällä kirjoittanut 11.10.2021 klo 21:15

Moi,

Kiinnostava keskustelu, toivottavasti tähän tulee kommentteja.

Jokainen kokee näitä eri tavalla. 🙂

Minua kesän lähestyminen ja kevään tulo usein jollain tasolla herättelee ja piristää. Koen valon tuovan toivoa ja sellaista avautumista. Olen voinut usein marraskuussa melko huonosti ja nykyisin olen alkanut vähän pelkäämään talvea ja pitkäkestoista pimeyttä. Tiedostan sen, että se näköjään aiheuttaa mun psyykeelle toivottomuutta. Syksyinen pimeys hieman pelottaa minua - olla esim. iltaisin lenkillä yksin. Pelkään sitä, kun en näe pientareita ja puskia, että onko siellä joku. Valo tuo mielestäni turvaa. Kun on valoa, näkee asioita ja voi ennakoida. Siinä mielessä pimeys vähän ahdistaa.

Talvi on vuodenajoista se, josta en pidä oikeastaan lainkaan.

 

Käyttäjä Pikemiten kirjoittanut 13.10.2021 klo 08:02

Nämä syys sateet kastelevat todellakin, olen jo kastunut läpimäräksi.

Käyttäjä Pikemiten kirjoittanut 16.10.2021 klo 19:50

Nämä aurinkoiset syys päivät ovat herkullisia.

Käyttäjä Rowena kirjoittanut 18.10.2021 klo 19:19

Talven lapsena rakastan lumista talvea. Pitkän sateisen, pimeän syksyn jälkeen mieli virkistyy valkoisesta maisemasta.. harmi et joka talvi niitä ei ole..kevät on toinen vuoden aika mistä nautin. Aurinko lämmittää, luonto herää eloon eikä ole vielä niin kuuma ettei pysty mitään tekemään.

Ainut mistä tosiaan en oo ikää tykänny (niinku tekstistä kävi ilmi) on syksy. Masentaa tää pimeys ja märkyys ja harmaus.. itellä mieli vaipuu vähän niiku "horrostilaan" eikä mikään meinaa huvittaa...