Melankolia minussa kai pitää näistä alakuloisista syksyisistä loskasäistä. Kylmyys, joka vielä tulossa, tällaisen kuuman kesän jäljiltä, on jotain mitä odotan. Liukkautta en odota, mutta sekin aika tulee. Vuodenajat on rikkaus, kaikilla maailman mailla ei ole mitä meillä on.

Moi,

Kiinnostava keskustelu, toivottavasti tähän tulee kommentteja.

Jokainen kokee näitä eri tavalla. 🙂

Minua kesän lähestyminen ja kevään tulo usein jollain tasolla herättelee ja piristää. Koen valon tuovan toivoa ja sellaista avautumista. Olen voinut usein marraskuussa melko huonosti ja nykyisin olen alkanut vähän pelkäämään talvea ja pitkäkestoista pimeyttä. Tiedostan sen, että se näköjään aiheuttaa mun psyykeelle toivottomuutta. Syksyinen pimeys hieman pelottaa minua - olla esim. iltaisin lenkillä yksin. Pelkään sitä, kun en näe pientareita ja puskia, että onko siellä joku. Valo tuo mielestäni turvaa. Kun on valoa, näkee asioita ja voi ennakoida. Siinä mielessä pimeys vähän ahdistaa.

Talvi on vuodenajoista se, josta en pidä oikeastaan lainkaan.

Nämä syys sateet kastelevat todellakin, olen jo kastunut läpimäräksi.

Nämä aurinkoiset syys päivät ovat herkullisia.

Talven lapsena rakastan lumista talvea. Pitkän sateisen, pimeän syksyn jälkeen mieli virkistyy valkoisesta maisemasta.. harmi et joka talvi niitä ei ole..kevät on toinen vuoden aika mistä nautin. Aurinko lämmittää, luonto herää eloon eikä ole vielä niin kuuma ettei pysty mitään tekemään.

Ainut mistä tosiaan en oo ikää tykänny (niinku tekstistä kävi ilmi) on syksy. Masentaa tää pimeys ja märkyys ja harmaus.. itellä mieli vaipuu vähän niiku "horrostilaan" eikä mikään meinaa huvittaa...

Odotan lumisadetta. Olisi kiva todeta että lunta sataa eteläsuomessa.😁😴❄❄❄