Mielialat heilaa eestaas
Kunpa voisi saada paperille sen mustan möykyn jota yritän oksentaa ulos. Siltä se tuntuu, musta möykky, tuo paha olo jota yrittää häätää itsestä mutta sillä onkin kovat otteet. Kun pienen hetken voi tuntea sen, että tästä ehkä selviää tai ehkä joku voi auttaa mut aina se vaan palaa. Hiipii kavalasti takaisin, mustaa mielen ja pistää kyyneleet valumaan.
Miksi? Miksi näin pitää tuntea? Mikä tämän tarkoitus on? Sitä olen yrittänyt selvittää, tarrautunut epätoivoisesti ajatukseen; ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin, kuin hukkuva konsanaan. Ehkä on kuitenkin hyvä johonkin tarrautua, tehdä siitä pakkomielle, keksiä tästä jotakin opettavaista jonka jälkeen olen vahvempi ihminen. Miksi kukaan ei kerro sitä minulle, miksi kukaan ei ymmärrä? Ei ymmärrä, että kuoren alla kaikki ei olekaan hyvin.
Mutta lupaan kertoa sen teille, kun saan sen itse ensin selville. Ehkä joku voi tarrautua siihen, jos tästä selviän, jos se on hyvä asia. Pahaa en luultavasti ole täällä sanomassa.
Valoa odotellessa..