Hei pompula hyvinpä kirjoitit ! Itse mietin kanssa linnan juhlia kattellessani, että hyvähän siellä on keimailla boolilasit kädessä niin pirun tärkeinä ja ylpeinä kun ottaa huomioon tänkin vuoden tapahtumat.. ja kuinka paljon työttömiksi joutuneita ihmisiä tämäkin maa pullollaan. Mieheni on yksi lomautettujen joukossa, ja itse hoitovapaalla ollessani ajattelen ettö kukakohan idiootti on oikeesti nämä tuet keksinyt? Luojan kiitos meillä on säästöjä millä elää, mutta kauhulla mietin vaan,miten on muiden perheellisten laita näinä aikoina.Noh, mutta eipä mitään, onhan valtiolla rahaa satsata kestävän kehityksen teemaan perustuviin tarjoiltaviin ja booleihin linnan juhlissa, että nauttikaa! (KAteellisen panettelua eikö? ) Varasin itse ajan yksityiseltä psykiatrille ja pääsen sinne tammikuun lopussa,taitaa olla kiirusta sielläkin näiden mielenterveyspotilaiden kanssa.Kun olen kyseiltä lääkäriasemalta aiemmin tilannut aikaa, ihan fyysisten vaivojen hoitamiseksi,olen saanut ajan aina parin päivän päähän.... Mutta Suomi täähän on hyvinvointivaltio, me pärjätään!!

Pompula kirjoitti 7.12.2009 20:26

Tukiasema.net -sivut ovat ilmoittaneet jo monta kuukautta - itseasiassa jo kesästä lähtien, jos en väärin muista, että sivustoa korjataan. Korjataankohan sitä montakin vuotta😑❓ Tietääkö kukaan? (Hyvä moderaattori - toivottavasti et poista kommenttia siitä syystä, että viittaan johonkin toiseen nettituki-sivustoon.)

Itsekin olen Tukiaseman evakkoja. Kyseisen foorumin raunioille perustettiin joskus elokuun kieppeillä useampia eri väliaikaisfoorumeita, mutta ne tuntuivat minusta heikosti moderoituina todella etäisiltä, joten päädyin sitten lopulta tänne. Tukinet on ehkä liiankin moderoitu, mutta ymmärrän sen toisaalta, koska täällä käsitellään hyvin herkkiä asioita.

Rivien välistä ja noilta väliaikaisfoorumeilta kaavin kokoon, että tukiasema.netin pitäjän ja jonkun käyttäjän välille oli syntynyt iso riita, jonka seurauksena jälkimmäinen oli floodannut koko foorumin serverin ja soitellut pitäjän henk. koht. numeroon. Jos tämä pitää paikkansa, niin veikkaan, ettei Tukiasemaa nähdä linjoilla vielä pitkään aikaan. Harmittaa, koska kirjoittelin sinne pitkät pätkät tekstejä ja joskus olisi varmaan kiva lukea, mitä silloin ajatteli.

Trikimees kirjoitti 9.12.2009 21:33

Harmittaa, koska kirjoittelin sinne pitkät pätkät tekstejä ja joskus olisi varmaan kiva lukea, mitä silloin ajatteli.

Hei, Trikimees!

Nimimerkkisi on minulle jostain tuttu. Noista muista foorumeista en ole tietoinen.

Harmillista, jos noin on käynyt. Se foormumi oli helppokäyttöinen, ja sieltä sai joistakin kirjoituksista lohtua myös itselleen. Pidän tätä hieman vaikeaselkoisempana. Tosin Tukiasema.net - foorumilla oli aika sekalaisia keskustelunaiheita elämän eri alueilta. Tähän tukinet - foorumiin en ole kauhean paljoa tutustunut, muuta kuin tämän > Aikuisen elämää välilehden alta. Toivon, että Tukiasema.net palaa, koska näitä foorumeita todella tarvitaan 🙂 !

Toivottavasti Tukiasema palaa! Samoin Tukirengasta olen kaipaillut.

Mutta itselläni ongelmaa tuottaa lisäksi, että psykoterapia jopa KELA:n tukemana ilmeisesti maksaa hunajaa. Se on yksi syy, etten ole siihen lähtenyt. Onneksi YTHS:ltä on löytynyt apua - toistaiseksi, kunnes toivon mukaan tässä valmistun... Entä sen jälkeen kun joudun YTHS:n palveluista luopumaan? Kunnallisesta on lähinnä huonoja kokemuksia.

Aikoinaan parikymppisenä ensimmäistä kertaa hakeuduin pakon edessä lääkärille masennuksen vuoksi. Olin aiemmin yrittänyt itsemurhaa ja minulla oli myös harhoja, joista tosin en halunnut puhua mitään. Terveyskeskuksen yleislääkäri tuntui niin nihkeältä uskomaan, että minua vaivaa yhtään mikään, että purskahdin pelkästä turhautumisesta itkuun eikä siitä tullut loppua... Sainpahan sitten sairaslomaa ja lähetteen mielenterveystoimistoon. Sairasloman ja kaiketi sen syyn (masennus) vuoksi sain potkut silloisesta työpaikastani saman tien. Tosin en sitä harmitellut, tuntui helpommalta olla kokonaan poissa kuin kärvistellä ongelmien kanssa.

Mielenterveystoimiston psykiatri kysyi, miksi en ollut töissä, ottanut masennuslääkkeitä ja käynyt heillä aina silloin tällöin? Luulin jo siihen mennessä vakituiselle terapeutilleni (mielenterveyshoitaja) selittäneeni yhtä ja toista ongelmistani. Tosin myönnettäköön, että en osannut enkä halunnut puhua mistään akuutista tai pahemmasta. Nuorempana ongelmani olivat pahempia ja oikeastaan en tainnut edes haluta parantua, koska halusin kuolla.

Voisi silti kuvitella, että nuoren tilanne otettaisiin tosissaan, kun hän viimein hakee apua, jota olisi tarvinnut jo aiemmin. Mutta en suinkaan ole ainut nuori, jota on mielenterveysammattilaisten taholta kohdeltu työtä vieroksuvana luuserina. Pahin tapaus lienee tuttavapiirissäni hyvin hiljainen nuori nainen, joka haki apua masennukseensa. Häntä ei otettu tosissaan, ei saanut hoitoa ja jonkin ajan kuluttua hän yritti itsemurhaa.

Elämässäni on lapsena vaikuttanut myös joukko aikuisia, joiden mielestä psykiatrille joutuminen on häpeällistä, ja siihen päätyvät vain kaikenlaiset häiriköt ja muut hullut. Kun lapsi pärjää koulussa, hänellä on kaikki hyvin. On vain hankala murrosikä... Toisaalta kun sen yhden ainoan kerran elämäni aikana on kysytty, kiusataanko minua, en omalta häpeältäni osannut sanoa kuin "ei". Ja asia oli sillä selvä. Häpeästä olen alkanut päästä eroon vasta aikuisena.

Rahoitus on iso ongelma - sekin, että pidempiaikainen hoito kustantaa potilaalle itselleen niin isoja summia, ettei siihen ainakaan opiskelijalla ole varaa. Vai pitääkö välttämätöntä lääkitystä ja sairaanhoitoa kustantaa lainarahalla, jonka takaisinmaksukyvystä ei ongelmista ja alan työllisyystilanteesta johtuen ole takeita? Entä jos ei kuulu toimeentulotuen piiriin, mutta hoito vie talouden niin tiukalle, että siitä jo itsessään koituu kohtuutonta stressiä? (Opiskelija saa toimeentulotukea vasta kun on nostanut täysmääräisen opintolainan. Mutta pienituloinen työssäkäyvä ei taida saada mitään avustuksia.)

On silti olemassa muitakin ongelmia, joita olen tässä halunnut tuoda esille. Asenneongelmia on sekä "tavallisilla ihmisillä" että mielenterveysalan ammattilaisilla. Ja niiden asenneongelmien takia edes jo hoitoon teoriassa päässyt ei välttämättä saa itselleen tarpeellista hoitoa. Puhumattakaan terveyskeskusten kynnyksestä, jonka ylittäminen on ollut hankalaa, mutta lähete on välttämätön. Pitää vain jollain ihmeellä saada asiaan perehtymätön yleislääkäri vakuuttuneeksi.

Masentuneelle ei todellakaan ole kuin haitaksi ne asennevammat, joita valitettavasti kohtaa. Minua on kaksi lääkäriä pitänyt laiskana. Toinen käski menemään töihin ja kävelemään 8 kilometriä päivässä! Toisen mielestä en tehnyt tarpeeksi itseni hoitamiseksi. Söin lääkkeeni, jotka lopetettuani huomasin niiden väsyttäneen ihan kamalasti. Joten käydäpä terapiassa 150km:n päässä tokkuraisena!!!!! Tällaista menoa pohjoisessa. Kukaan ei varmasti odota Helsingissä potilaan lähtevän vaikka Tampereelle kerran viikossa Kelan piikkiin.

Kunnallinen mielenterveyshoito on jotain venäläisen ruletin sukua....