Mielenterveysongelmat ja vanhemmuus
Olen 25-vuotias nainen, jolla on diagnosoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö lokakuussa 2013. Olen nyt paljon joutunut pohtimaan paljon sairauttani ja miten se vaikuttaa elämääni. Sairastuin jo teini-iässä, mutta silloin sen sanottiin olevan masennusta. Diagnoosi tuo paljon selkeyttä menneisiin tapahtumiin, mutta suren sairauttani silti paljon. Ainakin, kun nyt on taas huonompi jakso menossa.
Olen aina halunnut tulla äidiksi, mutta vielä siihen ei ole ollut mahdollisuutta (parisuhdetilanne, oma henkinen hyvinvointi). Nyt olen käynyt miettimään uskaltaako tässä ikinä mitään lapsia hankkia, kun hyvä että osaa itsestään ja parisuhteestaan pitää huolta. Ei se lapsikaan mikään ihmeparantaja ole. Lisäksi olen miettinyt paljon sairauden periytyvyyttä. En haluaisi ikinä omalle lapselleni tätä samaa taakkaa.
Onko täällä vanhempia tai ihmisiä, jotka miettivät samoja asioita kuin minä? Olisi mukava kuulla kokemuksia asiasta.
Minusta mielenterveysongelmat eivät sinänsä ole este vanhemmuudelle, mutta on toki hyvä miettiä, kykeneekö vanhemmaksi, siis vointinsa puolesta. Mä olen sairastunut vasta lastensaannin jälkeen, mutta minusta lapseni eivät hirveästi ole masennuksestani kärsineet. Heillä on kuitenkin koko ajan ollut isä ja isovanhemmat lähellä, jotka ovat heistä hyvin huolehtineet, kun minä olen ollut sairaalassa. Lapsille on myös ikätasoisesti selitetty, mistä masennuksesta on kysymys. Nyt, kun vointi on parempi, jaksan taas enemmän tehdä asioita lasten kanssa. Minusta tuntuu, ettei heille ainakaan mitään traumaa ole jäänyt.
Periytyvyydestä taas on vaikea sanoa etukäteen mitään. Eiväthän nämä sairaudet automaattisesti periydy. Ilmeisesti alttius voi olla lapsilla suurempi. Näin olen ymmärtänyt. Vanhempi voi kuitenkin tehdä paljon lasten hyvinvoinnin eteen ja kun he ovat kasvaneet isoiksi, ei voi kuin olla tukena parhaansa mukaan ja toivoa, että säästyisivät kaikilta ikävyyksiltä. Ainakin suurilta.
Vanhemmuus on minulle ollut tosi iso asia, enkä usko, että olisin edes hengissä enää, jos minulla ei olisi lapsia. Perhe on minulle kaikki kaikessa.