Kysyit, onko oikein jättää toinen noin sairaana...
Miehesi ei voi sairaudelleen mitään, mutta on kuitenkin aikuinen ja vastuussa itsestään. Tässä tapauksessa hänen kuuluisi kantaa vastuu ja hankkiutua asianmukaiseen hoitoon. Hän on käyttäytynyt noin jo pitkään ja nähnyt varmasti miten sinäkin kärsit hänen takiaan.Vai eikö hän todella huomaa miten paha olo sinulla on? Hänhän vaatii sinulta ihan kohtuuttomia, jos kuvittelee voivansa jatkaa noin ja odottaa silti sinun pysyvän hänen kanssaan. Haluaako miehesi, että sinä uuvut ja voit lopulta yhtä pahoin kuin hänkin? Tuskin haluaa, mutta ei ymmärrä, että ennen pitkää niin tulee käymään jos jatkatte samaan malliin.
Olen lukenut kirjoituksiasi täällä tukinetissä ja ihmettelen miten jaksat olla niin kärsivällinen miehesi kanssa.... itse olisin lähtenyt jo kauan sitten... en kuitenkaan yritä sanoa,että ero olisi ainoa ratkaisu! Kuitenkin jotain muutosta tarvitsette, jos aiotte jatkaa yhdessä ilman että sinäkin sairastut. Jos et halua jättää miestäsi,kerro hänelle suoraan mitä muutoksia suhteeseenne vaadit,että voit jatkaa hänen kanssaan. Kyllä hän siihen tarttuu,mikäli tosissaan haluaa olla vielä se mies johon aikoinaan rakastuit ja joka joskus teki sinut onnelliseksi! Voimia sinulle ja iso halaus! Olet kyllä todella vahva nainen 🙂

Kiitos Meebu! Itse en tunne oloani vahvaksi, päinvastoin. Tunnen olevani saamaton arkailija, pelkuri...ainakin parisuhteemme suhteen. Se mikä minua on estänyt lähtemästä, on usko. Usko siihen että kaikki tämä on tarkoitettu minulle. Usko siihen, että mieheni on minulle oikea aviomies kaikesta huolimatta. Usko siihen, että Jumala pitää meistä huolen. Usko parempaan huomiseen, ja usko siihen, että kenellekään ei anneta koettelemuksia yli voimien.
Välillä usko on tosissaan koetuksella...ei jaksaisi enää. Voiko olla Jumalan tarkoitus että minun pitää tällaisessa parisuhteessa jatkaa loputtomiin? Epäilys hiipii ajatuksiini...

Hei taikku..

Minäkin olen miettinyt tuota näkökulmaa elämässä, että vaikka kuinka olisi vaikea liitto.. pitääkö tai onko se oikein Jumalan silmissä lähteä parisuhteesta jossa on surullinen ja ahdistunut, eikä millään meinaa nähdä valoa huomisessa..

Lopulta totesin, että ei Jumala halua meidän olevan onnettomia, ei Jumala tahdo meidän oleman rakkaudettomia. Miksi hän haluaisi niin? Hänhän rakastaa meitä niin paljon, ettei pieni ihminen voi sitä käsittää.. joten miksi hän haluaisi satuttaa meitä?

Sitä en osaa sanoa teetkö oikein tai väärin. Olet kuitenkin oikeassa, siinä että sinun ei tarvitse olla onneton siksi että miehesi tuntee oman olonsa niin onnettomaksi että haluaa päästää itsensä päiviltään. Sinun ei tarvitse olla onneton, surullinen, väsynyt ja ahdistunut vain siksi että miehesi on päättänyt tehdä teidän molempien elämästä surullista.

Olen saanut käsityksen, että miehesi ei ole hakenut apua ongelmaansa... tai saanut tarpeeksi apua ongelmaansa. Nyt on paras etsiä muutosta elämään tai pian sinäkin todella uuvut. Miehesi on otettava vastuuta itsestään ja haettava apua ellei ole sitä hakenut jo.. Sinä et ole vastuussa aikuisesta miehestäsi ja hänen tekemisistään. Mutta sinun on sanottava hänelle että sinä et pian jaksa enää olla hänen kanssaan, koska elämä tuntuu niin mustalta ja synkältä. Kerro hänelle mitä tunnet. Ilmoita myös että sinäkin tarvitset tukea, että jaksat tukea ja olla miehesi kanssa ja et saa sitä kotoa, joten tukea on haettava muualta.

Tuntuu että jotenkin sinun on saatava miehesi ymmärtämään asiat myös sinun näkökulmastasi. Ellet onnistu siinä yksin, voisitte mennä perheterapiaan tai johonkin samankaltaiseen, jossa voisit yrittää kertoa asiallisesti ja ystävällisesti muun ihmisen avustamana saada miestäsi ymmärtämään.

Ellei mikään näistä onnistu.. sitten sinun on toimittava niin kuin sinusta tuntuu hyvälle. Uskot Jumalaan, hän varmasti ohjaa sinua oikeaan suuntaan. Se että asuisitte vähän aikaa erillänne, ei tarvitse välttämättä tarkoittaa sitä, että eroatte lopullisesti. Voisitte ottaa aikalisän. Miehellesi aikaa parantua ja sinulle aikaa ottaa vähän välimatkaa koko tilanteeseen. Kenties sitten jaksaisitte paremmin jatkaa yhdessä elämän matkaa. Jos esität asian näin miehellesi ja teet selväksi että et halua jättää häntä, että olet hänen tukenaan, mutta vähän kauempaa vain.

Tilanteeseen on useita mahdollisia ratkaisuja, mutta sinun tai teidän on löydettävä siihen omat keinot, jotka sopivat sinulle, miehellesi ja elämäntilanteeseesi. Päätöksiä on tehtävä, mutta kukaan ei osaa antaa sinulle valmista vastausta. Pähkäile silti ajatuksiasi edelleen tänne, joskus kirjoittaminen selventää ajatuksia elämääsi.

Voimia sinulle ja enkeleitä elämääsi.
<3 Piipai

Päivä alkaa paistamaan minullekin. Elämäni karmein muutto on nyt takana, ja minä nautin yksinäisyydestä ja vapaudesta. Muutimme mieheni kanssa molemmat, mutta mieheni jatkaa muuttamista tästä omaan asuntoon, kun sellainen varmistuu. Mieskin tajusi viimein, ettei tästä mitään tule. Emme voi olla saman katon alla ahdistumatta...joko riitelemme tai olemme hiljaa...jo nyt nautin tästä, vaikka väliin pelottaakin iskeekö paniikki kun olen yksin. En ole koskaan aikaisemmin asunut yksin.
Sellaista tänne kuuluu...
tsemppiä ja onnea teille kaikille, kyllä se elämä voittaa, vaikka kuinka vaikealta välillä tuntuisikin. Ja muista että vastuu elämästä on vain sinulla itselläsi.

Hei Taikku!

Luetko paljon Raamattua? Siellä sanotaan, että meidät uskovat on kutsuttu rauhaan.
Onko sinulla rauha nyt?

Oletko vapaa?

Toivottavasti miehesi saa apua. Sinun täytyy myös huolehtia itsestäsi ja tehdä omia ratkaisuja. Voit rukouksessa kysyä Jumalalta suoraan, mitä hän haluaa sinun tekevän. Muista kuunnella myös se, mitä hän sinulle vastaa. 🙂🌻