Miehen suku kiusaajana, miten suojautua???
Hei!
Kirjoitan tänne ensimmäistä kertaa. Itse asiassa tämän, meneillään olevan kriisini kautta ylipäätään löysin näille sivuille. Yritän hakea apua ja toivon rippeitä mistä tahansa, sillä koen, että olen kuin nurkkaan ahdistettu koira.
Ensinnäkin hieman taustaa: Olen avioliitossa oleva, kolmen lapsen kotiäiti ja mieheni minua kymmenen vuotta vanhempi. Olemme ihan tuiki tavallinen suomalainen lapsiperhe. Tänä syksynä tulin yllätykseksemme taas raskaaksi ja päätimme mieheni kanssa pitää vauvan, koska emme keksineet yhtään pätevää syytä raskauden keskeyttämisellekään, enkä olisi itse henkisistä syistä pystynyt ko. ratkaisuun ja muutoinkin pidän lapsista ja kotiäitiydestä. Mieheni varsinkin on kolmannen lapsemme jälkeen paukutellut henkseleitä ja julistanut suureen ääneen, että kolmonen oli pahnan pohjimmainen, joten suku ja ystävät ovat olleet todella yllättyneitä uudesta käänteestämme.
Mieheni vanhemmat ovat jo ennen minun astumista heidän perheensä kuvioon pitkään toivoneet lastenlasta, joten ilo ja onni oli suuri, kun aloin odottamaan esikoistamme. Myös perheemme toinen lapsi otettiin ilolla vastaan, mutta silloin heti synnytyslaitokselta palattuani anoppi sanoi minulle: Nyt älkää tehkö enää! Kun sitten kolmonen ilmoitti tulostaan, niin asiaa hämmästeltiin ja kummasteltiin (kakkosen ja kolmosen ikäero on vain 1v 2kk) Mutta nyt kun kerroimme tämän uusimman uutisen, niin appivanhempani suorastaan räjähtivät (kaikki muut sukulaiset ja ystävät ovat onnitelleet ja tukeneet meitä). He haukkuivat minut pystyyn, syyttäen että olen tahallani hankkiutunut raskaaksi ja vaativat minua useaan otteeseen tekemään abortin. He nimittelivät minua ämmäksi, huoraksi, akaksi, hyväksikäyttäjäksi, kaniksi. He huusivat, että miten voin tehdä tällaisen tempun heille? ja appiukko sanoi minulle näin: Se kellä v@#%tu on, sillä valta on ym ym törkeyksiä ja loukkauksia. Mainittakoon, että ko appivanhemmat eivät juurikaan osallistu perheemme arkeen tms. sillä asuvat satojen kilometrien päässä ja tämä haukkuminen tapahtui heidän ollessaan meillä vierailulla. Tuon tapahtuman jälkeen he eivät ole tehneet pienintäkään elettä anteeksi pyynnön suhteen, sillä he väittävät, etteivät muista mitään tapahtumista, sillä ovat olleet shokissa vauvauutisestamme. He eivät ole edes tiedustelleet uuden vauvamme laskettua aikaa, puhumattakaan siitä miten raskaus on edennyt.
Tämä tarina ei valitettavasti pääty tähän, vaan jatkuu vieläkin surullisempana. Nimittäin miehelläni on yksi sisko, hän on naimisissa, mutta lapseton. Hän suuttui minulle noin kahdeksan kuukautta sitten, kun annoin hänelle negatiivista palautetta, kun hän oli pettänyt minun ja mieheni luottamuksen eräässä mitättömän pienessä asiassa eli oli kertonut eteenpäin asian, joka oli tarkoitettu vain hänelle ja hänen miehelleen, sekä minulle ja miehelleni. Hän ei siis kestänyt tätä antamaani kritiikkiä, vaan on vihoitellut minua vastaan tästä lähtien. Hän aloitti jahtaamiseni ensi soittamalla miehelleni, että onko mieheni koskaan tullut ajatelleeksi, että hänen vaimollaan eli siis minulla on luonnehäiriö ja että olen mielisairas? Ja nyt kuultuaan, että olen jälleen raskaana hän jatkoi puhelimitse haukkuen minut ihmisenä, äitinä, kasvattajana, vaimona, työntekijänä siis kaikilla elämän osa-alueilla. (Tästä puhelinhaukkumisesta on siis noin 1,5 kk:ta) Ja pisteenä iin päälle, nyt eilen mieheni sai häneltä kirjeen, missä on ranskalaisin viivoin, kolmen sivun verran lueteltu narsistisen luonnehäiriön piirteitä viitaten niillä minuun ja tekemiini elämänvalintoihin. Hän mm väittää, että olen hankkiutunut raskaaksi, koska se on tapani sitoa mieheni eli hänen veljensä itseeni, hän väittää että manipuloin perheessämme kaikkea, että persoonallisuudeltani olen kameleontti, että näyttelen puheliasta, hurmaavaa ja eloisaa, että esitän muuta kuin olen (minulla on paljon naisystäviä ja perheellämme paljon perhetuttavia). Tässä vain muutama esimerkki hänen listauksestaan, miten huono ja sairas ihminen hänen mielestään olen.
Tässä siis pitkä pohjustus siihen miksi olen henkisesti lopussa tällä hetkellä. En voi käsittää noita edellä kuvattuja tapahtumia ja syytöksiä, enkä sitä miksi olen yhtä äkkiä joutunut mieheni suvun puolelta niin vihatuksi ihmiseksi. Olen aivan kädetön tässä yksipuolisessa kylmässä sodassa, sillä en pysty millään keinoin puolustautumaan, kaikki käännetään mieheni sisaren puolesta minua vastaan ja narsistiseen luonnehäiriööni kuuluvaksi: jos itken suruani näyttelen kuulemma surullista, joka on hyvin tyypillistä ko luonnehäiriöön. Jos nauran ja olen iloinen näyttelen sitä, koska oikeastihan olen vihainen ja aggressiivinen ja haudon jotain pahaa. Jos laitan hiukseni ja meikkaan, niin sekin on narsistiselle luonteenomaista, silloin kiinnitän ulkonäkööni epätavallisen paljon huomiota ja käyttämääni kosmetiikkaan runsaasti mieheni hankkimaa rahaa Eli mitä tahansa teen tai sanon tai olen, hän kääntää sen minua vastaan. Olen siis aivan epätoivoinen, että miten voin puolustautua tällaiselta henkiseltä väkivallalta, kiusaamiselta ja lahtaamiselta????? Voimani ovat lopussa ja minun pitäisi vielä jaksaa olla äiti kolmelle lapselleni, sekä jaksaa kantaa tämä meneillään oleva raskaus.
Yksi ja ensimmäinen asia, mikä minua alkoi kiinnostaa on: mitä miehesi tekee tukeakseen sinua? Onko hän puolustanut sinua vanhemmilleen ja siskolleen? Vai katsooko ja kuunteleeko hän vain tyynen rauhallisesti kun sinua haukutaan ties miksikä ja toteaa vain, että ei voi mitään..🤨
Mielestäni voisi aivan hyvin ottaa pesäeroa miehen sukuun jos tilanne on tuo. Älä ota heihin yhteyttä ja vaadi heitäkin olemaan ottamatta yhteyttä niin kauan, kun he jatkavat haukkumistasi. Eli sanot, että et aio kuunnella solvauksia, joissa ei ole mitään perää. Ja että jos heillä ei muuta asiaa ole, niin sopii olla käymättä ja kirjoittelematta /soittelematta. Siten lienee parempi, ihan koko teidän perheenne kannalta. Toki mies voi lasten kanssa käydä vanhemmillaan/siskollaan, mutta sinä voit jäädä kotiin ja keksiä mielekästä tekemistä.
Tuollaista haukkumista ei kenenkään tarvitse syyttömänä kuunnella. Ja luulisi kyllä miehesi puolustavan sinua, jos hän sinua rakastaa.
Viestini onkin näköjään tullut kahteen otteeseen tänne. Mutta kiitos teille, jotka olette tarinani edes lukeneet ja kommenteillanne tukeneetkin!!! Se jo auttaa, että voi jakaa tämän asian edes kirjoittamalla jonkun kanssa, sillä tämä on kaikkinensa niin outoa käytöstä, ettei tätä edes viitsi kaikille ystävillekään kertoa 😭
Mutta itse olen juuri päättänyt tuon että nyt jättäydyn mieheni suvun suhteen täysin taka-alalle, enkä ole heidän kanssaan missään tekemisissä. Lasteni ja mieheni annan toki tavata isovanhempiaan, mutta itse en osallistu näihin tapaamisiin...
Miehen siskon kanssa tilanne on hieman toinen, olemme mieheni kanssa yhdessä päätyneet siihen, että emme kukaan ole jatkossa hänen kanssaan missään tekemisissä - tällä tavoin pyrimme suojelemaan itseämme, parisuhdettamme ja perhettämme; hän on niin uhkaavan aggressiivinen tällä hetkellä, että minä itse ihan pelkään häntä 🤔 Hän sanoo vaan kylmästi, että hänellä ei ole mitään anteeksi pyydettävää, eikä hänellä ole pienintäkään halua haudata sotakirvestään...päinvastoin tuntuu että hän vaan pohtii uusia keinoja, miten voisi satuttaa minua 😭
Mieheni on toki yrittänyt puolustaa minua ja syntymätöntä lastaan, mutta siitä ei tunnu olevan mitään hyötyä. He eivät halua ymmärtää loukanneensa. Ja mieheni suvussa on aina ollut vaikenemisen mentaliteetti eli vaikeat asiat vaietaan ja "painetaan villaisella".
Tuntuu niin julmalta, että miten ihmiset voivat olla noin kylmiä ja vielä läheisilleen??? Että ihan tieten tahtoen yritetään tuhota toisten normaali perhe-elämä 😭 😭 😭 Esikoiseni kysyi minulta eräänä päivänä, että "äiti miksi sinä et enää hymyile?"
Mietityttää, että minkähänlainen suhde vauvallamme tulee olemaan näihin ihmisiin...he kun eivät ole häntä hyväksyneet tähän maailmaan saapuvaksi...
Heippa
Olen todella onnellinen sinun puolestasi ja perheesi puolesta ja tulevasta lapsestasi ja
nauti ja ole itsekkin onnellinen minä kanssa tykkään lapsista ja aikuisijapa ne jo onkin
ja itse asiassa kiva kun poika ja sen tyttöystävä saavat kevät vauvan siitä se uusi
sukupolvi vaan lähtee kehittymään.
Joo se on tärkeätä että perheenä te pidätte yhtä siinä on tärkeä voimavara.
Tuo asia mitä sinä kerroit niin se on todella yleistä nyky suomessa.
Mutta ei sinun tarvitse tuollaisia loukkauksia kotonasi kuunnella ja jos ei ole muuta
keinoa niin voit sanoa että et ole missään tekemisissä kyseisten henkilöiden kanssa
ja porttikielto teidän kotia.
Muista kanssa että et pahoita omaa mieltäsi toisen pahoista sanomisista jätä ne omaan
arvoosi ja älä ikinä näytä että pahoitat mielesi sillä se on monesti tarkoitus että toinen
saa toisen mielen pahoitetuksi olet vaan vahvana.
minkäs ikäinen sinä olet???
Asutko kaupungissa vai maalla???
Onko sinulla muita ystäviä / kavereita jolle voit kertoa iloja ja suruja???
Kaunista talvea sinulle
Tuntuu todella hyvältä asialta tuo, että miehesi on tukenasi.Kaikki eivät siihen kykene tai edes halua puuttua. Ja se olisi mielestäni selkärangattomuutta.Mutta onneksi tilanteesi on tältä osin parempi.Te kyllä pärjäätte, kun seisotte molemmat perheenne puolella.🙂🌻
Olen ollut niin surullinen ja väsynyt, etten ole jaksanut edes kirjoittaa. Hieman ennen joulua tapahtui nimittäin sellainen, että mieheni äiti sai lievän sairaskohtauksen, jolloin hän houraili, puhui puuroutuneesti ja menetti muistinsa ko päivän osalta. Mieheni sisko päätti tuolloin, että heidän äidillään on joko aivoinfarkti ja siitä seuraava kuolema tai hermoromahdus - mutta mitä tahansa onkin, niin se on joka tapauksessa vaan ja ainoastaan minun syytäni ja minun aiheuttamaa. Että minun käytökseni ja "temppuni" (=raskaana olo) ovat saaneet heidän äitinsä romahduksen partaalle. Loppujen lopuksi heidän äidillään oli siis lievä aivoverenkierronhäiriö, mutta voit vaan kuvitella miten pahalta tällainen syyttely ja syyllistäminen tuntuu. Olen aivan loppu tähän tilanteeseen.
Mieheni siskon viha minua kohtaan on jotain aivan käsittämättömän silmitöntä, hän kuulemm kiehuu ja kihisee, kun kuuleekin minun nimeni ja nyt hän vaatii, että "se pikkurouva pitää saada aisoihin" - vaikka itse asiassa minä olen pysytellyt aivan taustalla ja hiljaa, enkä ole edes vastannut hänen tai anoppini yhteydenottoyrityksiin (mutta sekin on miehen siskon mielestä väärin ja sairasta...) Oli miten oli tai teen mitä tahansa, kaikki on väärin ja kaikki käännetään minua vastaan - en voi siis puolustautua mitenkään. Minä olen jo alkanut pelkäämään häntä, kun näen puhelimesta, että hän soittaa alkavat käteni täristä ja hengitykseni salpautuu (vaikkakaan en vastaa näihin puheluihin itseäni suojellakseni)
Mieheni on niinikään aivan uupunut tähän kaikkeean, mielestäni hänellä on vatsahaavan oireet. Hän jopa häpeää oman sisarensa ja vanhempiensa käytöstä. Tämä tilanne on mennyt niin oudoksi, että sieltä päin ei tunnu olevan mitään häpeän, katumuksen tai anteeksi pyynnön merkkejä, he ovat alkaneet käyttäytyä kuin loukatut osapuolet ja pitävät meitä loukkaavina osapuolina (vaikkakin roolithan pitäisi kaiken järjen mukaan olla täysin päinvastoin...) ja varsinkin mieheni sisko tuntuu olevan oikeutettu tekemään ja sanomaan mitä tahansa.
Hyvää, parempaa ja aurinkoisempaa uutta vuotta teille kaikille!!!
Miehesi lapseton siskohan on ilmiselvästi kateellinen lapsestasi ja onnestasi! Kieroutuneen perheensä tapojen mukaisesti hän sitten julkituo typerän avoimesti kateuttansa ja siitä johtuvaa vihaa. Alkeellista! Helpommin sanottu kuin tehty, mutta sanon kuitenkin: ÄLÄ VÄLITÄ! Onni on sinulla, ei poloisella kälyllä.
Heippa
Joo ei ketään voi syyllistää jos toinen sairastuu jokainen me joskus
sairastutaan mut olisit kysynyt miehesi siskolta et kysyy lääkäriltä että oletko
sinä aiheuttanut kyseisen sairauden.
Joo nämä riitelyt on niin yleisiä suomessa ja suvuissa että et uskoiskaan
mutta älä tosiaankaan pahoita noista omaa mieltäsi vaan anna olla noi jutut äläkä
välitä noista tippaakaan.
Monesti olen itse pohtinut et miksi toinen tekee tahallaan toiselle harmia tai haluaa
olla ilkeä mut en oikeen keksi mut olisikohan kateutta, mustasukkasuutta jne
eli jos sinulle tekee paljon harmia niin voit sanoa että ei olla missään tekemisissä
ei se ole sen ihmeellisempää.
Olen minä itsekkin sanonut muutamille ihmisille että ei olla missään tekemisissä
kun kemiat ei kohtaa niin ei sille mitään mahda.
Mut tärkeintä on että sinä ja miehesi pidätte yhtä se on teidän tärkein voimavara
ja vahvuus.
Kaunista alku vuotta sinulle
Tosi kamalan kuuloinen tilanne☹️ ☹️ Itsellä ei kokemusta, mutta jos ajattelen itseni samankaltaiseen tilanteeseen, niin reagoisin varmaan täysin samoin kuin sinä. Vahvakin ihminen on helppo lannistaa tollasilla asioilla ja syytöksillä!
Luin kuitenkin kirjoituksesi kokonaan, ja noi ketä sulle on vastailleet on ihan oikeessa. Tommosta ei tosiaan tartte eikä pidä jaksaa, taka-alalle vetäytyminen on ehkä paras vaihtoehto, mutta se että silti vielä jatketaan sieltä miehesi vanhempien ja siskon suunnalta samaa on tosi outoa.
En halua mitenkään kuulostaa ilkeeltä, mutta mun mielestä, jos haukkuminen ja kiusaaminen yltyy noin suuriin mittakaavoihin, on vika sillon itse tekijöissä, EI sinussa todellakaan!
Miten kukaan edes voi olla noin julma ja törkeä, ja sanoa noin kamalia asioita toiselle ihmiselle, oli hän sitten läheinen tai ventovieras?? ☹️
En oikeen osaa sanoa mitään fiksua tai jotain mikä auttas. Hyvä että miehesi on tukena ja puolustamassa perhettänne (ymmärrän kyllä hänenkin häpeän ja voimattomuuden tunteensa tilanteessanne.)
Muistattehan sitten senkin.. että jos toi tilanne pullistuu äärimmäisyyksiin. (vaikka tosi pahan kuuloinen on jo nyttenkin), ni apua saa eri tahoilta.. Oli se sitten poliisi tai mikä tahansa.
Niin henkistä väkivaltaahan toi on tosiaankin, ja niin väärin.
Voin vaan toivottaa jaksamisia, sulle ja sun perheelle. Toivottavasti tilanne rauhottuis jotenkin!🙂🌻
Jos käyt viel täällä, niin kerrohan mitä sulle kuuluu nyt. (jos siis tahdot)
Onko tapahtunut mitään suuntaan tai toiseen??.. toivottavasti ei nyt enää ainakaan pahempaan!
Hei,
OPnpa tois outo tilanne - taidatte saada niskaanne paljon käsittlemätötä omaa pahaa oloa, joka ei teihin liity mitenkään. Kun on paha olla, helpottaa kun löytää "syylluisen" kunhan ei vain itseensä tarvitse katsoa. teiklle hel....in rankkaa, mutta ette voi mitenkään käsittääkseni ratkaista tätä. Vain suojella itseänne. Voimia!!!!
jasse
Hei, on nyt pakko ottaa kantaa myös tähän uskomattomaan juttuun. Siis, miehesi sisko väittää että sinä olet aiheuttanut anopillesi kaiken sairauden, mm. aivoinfartin ja siitä syystä kun odotat miehellesi lasta? Siis, kaikista paras ratkaisu tuossa kaikessa nyt on se, että te ette ole miehen puoleisen suvun kanssa missään tekemisissä. Tekstistä ei käy ilmi mun muistin mukaan mitään miehesi isästä, onko isänsä kuollut? Ja koska miehesikin häpeää sukunsa käytöstä, siitä on sikäli helppoa lähteä ulos omaan itsenäiseen elämään ilman noin sairasta läheistä joka yrittää vierittää syytä toisen viaksi, joka ei varmastikaan ole syy vakavaan kohtaukseen... sairautta on monenlaista, ja ikävä tilanne on aina kun jomman kumman puoleinen suku liittoutuu vastaan. Miten sinun puoleinen suku ottaa miehesi vastaan? Oletteko olleet miten kauan yhdessä?
En voi muuta toivoa kuin hyvää jatkoa ja voimia, tehkää ja pian, itsenne tähden suuria ratkaisuja, jotta teidän olisi huomattavasti helpompi olla. Olen hengessä mukana ☺️❤️
Minulla ei ole tilanteesta kokemusta kuin siinä että oma toisen puolen sukuni myös painaa asioita villaisella eikä puhu niistä. Siitä jäin miettimään voiko vihan takana olla omaa käsittelemätöntä surua? Onko miehesi vanhemmilla vain 2 lasta (miehesi ja hänen siskonsa)? Onko heidän historiassaan jotain miksi he eivät halua enempää? Tulee mieleen esim. että jos heillä on kolmas lapsi ollut tulossa ja on joko kuollut pienenä tai miehesi äiti on saanut keskenmenon. Tälläiset asiat voisivat oikein hyvin selittää vihan vaikka niistä ei ehkä miehesikään tietäisi. Jos sisko on vanhempi, hän saattaa tietää tai muistaa jotain mitä miehesi ei.
Vanhemmille on voinut jostain tapahtumasta syntyä käsitys että lisälapsista on vain surua kaikille ja siksi he ovat vihaisia että olette niitä tehneet. Voimakkaiden reaktioiden takana on yleensä jokin henkilökohtainen syy, josta ei välttämättä puhuta. Tämän syyn tietäminen saattaisi helpottaa oloasi kun pystyisit täysin ymmärtämään että olet vain välikappale eikä viha kohdistu sinuun vaan siihen menetykseen jota he eivät osaa surra. Onko teillä muita, kaukaisempia, sukulaisia joilta miehesi voisi kysellä asiaa jos he tietäisivät jotain mutta joko olettavat teidän tietävän tai ovat vain arvelleet eivätkä siksi ota asiaa puheeksi? Onko vanhempien nuoruudenystäviä ehkä vielä elossa, heiltä voisi myös saada samaa lisätietoa?
Toinen tärkeä asia on puhua kavereillesi. Ei ole sinun vikasi että miehesi vanhemmat ovat omituisia. Sinulla on kuitenkin hyvä ystäväpiiri. Nyt ikään kuin jatkat miehen suvun hiljaisuuden perinnettä kun päästäksesi irti sinun pitäisi nimenomaan voittaa häpeä ja rikkoa hiljaisuus.
Kaunis kiitos teille kaikille vastauksista ja kullanarvoisesta tuesta! Olen saanut niistä uskomattoman paljon voimaa ja uskoa siihen, että "olen oikeassa" ja että minuapa ei näin kohdella! Olen saanut voimaa ja uskallusta jopa niin paljon, että päätimme mieheni kanssa tehdä tälle nyt lopun kerta heitolla ja lähetimme mieheni siskolle molemmat (email) kirjeet, missä kerromme tuntemuksistamme ja vaadimme, että tähän loukkaamiseen pitää tulla nyt loppu. Mieheni kirjoitti, että hänellä on siskolleen "ovi vielä raollaan", mutta että hänkin katkaisee kaikki välinsä ellei tämä nyt asetu. Jotenkin on nyt jo helpompi hengittää, vaikka jännityksellä odotankin tulevaa viikkoa ja sitä miten vastapuoli reagoi...
Joka tapauksessa kiitos vielä teille kaikille vielä kommenteista ja tuesta!!!!!!!!!!!!! Katsotaan miten tämä surullinen tarina jatkuu... 😐
Voi ei.. Voimia sinulleja läheisillesi🙂🌻 Tarinastasi löydän itseäni, ikävä kyllä.
Aikoinaan mieheni sisko sanoi että olemme mieheni kanssa sosiaalipummeja ja minä teen lapsia siksi ettei tarvitsisi olla töissä. Mieheni kuoli joulukuussa 2009 ja sen jälkeen perustin ryhmän nuorena leskeytyneille auttaakseni toisia ja saadakseni tukea. Lehdessä oli tuolloin lehtijuttuja ja mieheni siskon mukaan anoppini joutui sairaalaan sen vuoksi.
Välimme katkesivat miehen kuoleman jälkeen, sillä en jaksanut pitää yhteyttä enkä vierailla heillä. Lapsiani he eivät tervehtineet, syyksi selvisi että 8v tyttäreni oli eräällä vierailulla (oli pikkuveljen kanssa) sanonut että hän ei tänne jää (jotain kärhämää pikkuveljen kanssa) anoppini ja mieheni nuorempi sisko (asuvat yhdessä) olivat päättäneet että eivätpä kutsu käymään kun ei halua kerran olla. Ja siksi eivät tervehdi kun heidän mielestään lasten tulee tervehtiä ensin aikuisia.
Pohjanoteeraus oli se että he tekivät meistä lastensuojeluilmoituksen kun olivat huolissaan (tai eivät tietäneet mitä meille kuuluu ym. ) mm. seuraavista asioista: kun en halua olla missään tekemisissä heidän kanssa. Tyttärelläni todettiin koholla olevat kolesteroliarvot (sukurasite) he olivat huolissaan että en hoida lastani tämän takia..
(Minähän sen lääkäriin vein ja pyysin kokeita lapsistani) teen liikaa vapaaehtoistyötä, lapset rajattomia eivätkä tottele..
Minun tarinani ei kuitenkaan ole niin hankala kuin sinulla, mutta ymmärrän mitä käyt läpi.. Halauksia ja kirjoittele tänne, se auttaa ainakin vähän!!!
Hei taas!
Valitettavasti "turpaan tuli" 🤕 Eli kirjeidemme jälkeen minä tulin jälleen haukutuksi, loukatuksi ja lahdatuksi, kun mieheni sisar soitti jälleen miehelleni. Tällä kertaa minä olen kuulemma patologinen valehtelija ja lapsistani kasvaa niin ikään sairaita tällaisen "hullun äidin" manipuloinnissa ja valehtelun ilmapiirissä missä kuulemma elämme. 😭
Eli edes tunteisiin vetoamisella ei ollut mieheni sisareen mitään positiivista vaikutusta. Itse en voi ymmärtää ollenkaan, että miten ihminen voi olla noin kylmä ja julma... Ajatella, että kaiken hänen lahtaamisensa, loukkaamisensa, kiusaamisensa, pahanolon aiheuttamisen jälkeen halusimme ojentaa hänelle vielä käden asioiden ratkaisemista ja sovintoa varten, niin ei 😭 Olen surullinen, sillä lapsillani ei ole enää tätiä. Tämä oli viimeinen pisara, nyt olemme sulkeneet perheemme oven häneltä eli käytännössä emme vastaa mihinkään hänen yhetydenottoyrityksiinsä 😞
Sisälläni on vain suuri tyhjyys ja paljon avoimia kysymyksiä. En voi käsittää miten ihminen voi alkaa vihaamaan toista ihmistä kuin salama kirkkaalta taivaalta. On ollut jälleen niin raskas viikko, olen vain itkenyt, mutta nyt yritän vaan unohtaa tämän kaiken (en kyllä tällä hetkellä tiedä yhtään miten se tehdään), vaikkakin nämä asiat pyörivät mielessä ihan koko ajan ja on ollut hetkiä että olen jo epäillyt olevan noiden syytösten mukainen - henkinen väkivalta on siis tuottanut tulosta...😭 😭 😭
Hei,
Olet toiminut kuten aikuisen, kypsänihmisen tulee. Olet rakentavalla tavalla pyrkinyt ratakisemaan omalta osaltasi ongelmaa. Sinua ei oel tultu vastaan, päinvastoin. Asialle et voi mitään.
Mutta kun kyse ei ole sinusta. Olet iehesi sisarelle sylkykuppi, johon hän purkaa pahaa oloaan. Olet varmasti lukenut/kuullut työpaikkakiusaamisesta. Tuntuu, että samalla mekanismilla sinut on nyt napattu sukukiusaamisen kohteeksi. Kyse EI OLE SINUSTA!!! Kyse on vinoutuneen ja jopa sairaalta vaikuttavan ihmisen riehumisesta. On turha odottaa häneltä minkäänlaista itsekritiikkiä ja valmiutta pohtia omaa käytöstää.
Kaikki eivät ole oikeasti aikuisia. Onneksi teitäkin on, jotka yritätte ymmärtää ja kärsivällisesti korjata tilanteita näiden riehujien jäljiltä. Se on todella ihailtavaa.
🌻🙂🌻
Jaksamista teille ja kaikesta huolimatta oikein mukavaa kuluvaa vuotta!
Jasse