Miehen suku kiusaajana, miten suojautua???

Hei!

Kirjoitan tänne ensimmäistä kertaa. Itse asiassa tämän, meneillään olevan kriisini kautta ylipäätään löysin näille sivuille. Yritän hakea apua ja toivon rippeitä mistä tahansa, sillä koen, että olen kuin nurkkaan ahdistettu koira.

Ensinnäkin hieman taustaa: Olen avioliitossa oleva, kolmen lapsen kotiäiti ja mieheni minua kymmenen vuotta vanhempi. Olemme ihan tuiki tavallinen suomalainen lapsiperhe. Tänä syksynä tulin yllätykseksemme taas raskaaksi ja päätimme mieheni kanssa pitää vauvan, koska emme keksineet yhtään pätevää syytä raskauden keskeyttämisellekään, enkä olisi itse henkisistä syistä pystynyt ko. ratkaisuun ja muutoinkin pidän lapsista ja kotiäitiydestä. Mieheni varsinkin on kolmannen lapsemme jälkeen ”paukutellut henkseleitä” ja julistanut suureen ääneen, että kolmonen oli ”pahnan pohjimmainen”, joten suku ja ystävät ovat olleet todella yllättyneitä uudesta käänteestämme.

Mieheni vanhemmat ovat jo ennen minun astumista heidän perheensä kuvioon pitkään toivoneet lastenlasta, joten ilo ja onni oli suuri, kun aloin odottamaan esikoistamme. Myös perheemme toinen lapsi otettiin ilolla vastaan, mutta silloin heti synnytyslaitokselta palattuani anoppi sanoi minulle: ”Nyt älkää tehkö enää!” Kun sitten kolmonen ilmoitti tulostaan, niin asiaa hämmästeltiin ja kummasteltiin (kakkosen ja kolmosen ikäero on vain 1v 2kk)… Mutta nyt kun kerroimme tämän uusimman uutisen, niin appivanhempani suorastaan räjähtivät (kaikki muut sukulaiset ja ystävät ovat onnitelleet ja tukeneet meitä). He haukkuivat minut pystyyn, syyttäen että olen tahallani hankkiutunut raskaaksi ja vaativat minua useaan otteeseen tekemään abortin. He nimittelivät minua ämmäksi, huoraksi, akaksi, hyväksikäyttäjäksi, kaniksi. He huusivat, että ”miten voin tehdä tällaisen tempun heille?” ja appiukko sanoi minulle näin: ” Se kellä v@#%tu on, sillä valta on” ym ym törkeyksiä ja loukkauksia. Mainittakoon, että ko appivanhemmat eivät juurikaan osallistu perheemme arkeen tms. sillä asuvat satojen kilometrien päässä ja tämä haukkuminen tapahtui heidän ollessaan meillä vierailulla. Tuon tapahtuman jälkeen he eivät ole tehneet pienintäkään elettä anteeksi pyynnön suhteen, sillä he väittävät, etteivät muista mitään tapahtumista, sillä ovat olleet shokissa vauvauutisestamme. He eivät ole edes tiedustelleet uuden vauvamme laskettua aikaa, puhumattakaan siitä miten raskaus on edennyt.

Tämä tarina ei valitettavasti pääty tähän, vaan jatkuu vieläkin surullisempana. Nimittäin miehelläni on yksi sisko, hän on naimisissa, mutta lapseton. Hän suuttui minulle noin kahdeksan kuukautta sitten, kun annoin hänelle negatiivista palautetta, kun hän oli pettänyt minun ja mieheni luottamuksen eräässä mitättömän pienessä asiassa eli oli kertonut eteenpäin asian, joka oli tarkoitettu vain hänelle ja hänen miehelleen, sekä minulle ja miehelleni. Hän ei siis kestänyt tätä antamaani kritiikkiä, vaan on vihoitellut minua vastaan tästä lähtien. Hän aloitti jahtaamiseni ensi soittamalla miehelleni, että onko mieheni koskaan tullut ajatelleeksi, että hänen vaimollaan eli siis minulla on luonnehäiriö ja että olen mielisairas? Ja nyt kuultuaan, että olen jälleen raskaana hän jatkoi puhelimitse haukkuen minut ihmisenä, äitinä, kasvattajana, vaimona, työntekijänä – siis kaikilla elämän osa-alueilla. (Tästä puhelinhaukkumisesta on siis noin 1,5 kk:ta) Ja pisteenä iin päälle, nyt eilen mieheni sai häneltä kirjeen, missä on ranskalaisin viivoin, kolmen sivun verran lueteltu narsistisen luonnehäiriön piirteitä viitaten niillä minuun ja tekemiini elämänvalintoihin. Hän mm väittää, että olen hankkiutunut raskaaksi, koska se on tapani sitoa mieheni eli hänen veljensä itseeni, hän väittää että manipuloin perheessämme kaikkea, että persoonallisuudeltani olen kameleontti, että näyttelen puheliasta, hurmaavaa ja eloisaa, että esitän muuta kuin olen (minulla on paljon naisystäviä ja perheellämme paljon perhetuttavia). Tässä vain muutama esimerkki hänen listauksestaan, miten huono ja sairas ihminen hänen mielestään olen.

Tässä siis pitkä pohjustus siihen miksi olen henkisesti lopussa tällä hetkellä. En voi käsittää noita edellä kuvattuja tapahtumia ja syytöksiä, enkä sitä miksi olen yhtä äkkiä joutunut mieheni suvun puolelta niin vihatuksi ihmiseksi. Olen aivan kädetön tässä yksipuolisessa kylmässä sodassa, sillä en pysty millään keinoin puolustautumaan, kaikki käännetään mieheni sisaren puolesta minua vastaan ja narsistiseen luonnehäiriööni kuuluvaksi: jos itken suruani – näyttelen kuulemma surullista, joka on hyvin tyypillistä ko luonnehäiriöön. Jos nauran ja olen iloinen – näyttelen sitä, koska oikeastihan olen vihainen ja aggressiivinen ja haudon jotain pahaa. Jos laitan hiukseni ja meikkaan, niin sekin on narsistiselle luonteenomaista, silloin kiinnitän ulkonäkööni epätavallisen paljon huomiota ja käyttämääni kosmetiikkaan runsaasti mieheni hankkimaa rahaa… Eli mitä tahansa teen tai sanon tai olen, hän kääntää sen minua vastaan. Olen siis aivan epätoivoinen, että miten voin puolustautua tällaiselta henkiseltä väkivallalta, kiusaamiselta ja lahtaamiselta????? Voimani ovat lopussa ja minun pitäisi vielä jaksaa olla äiti kolmelle lapselleni, sekä jaksaa kantaa tämä meneillään oleva raskaus.