Olen kirjoittanut kirjaa ja on painettu vain itselleni. Äitini odotti vastaustani syyni ”mullitteluuni”. No, täytyi vastata, että työstän nyt sitä ja siksi en nyt jaksa vähään aikaan vastata. Johan äitini vastasi toivovansa löytäväni niin itseni ja kukaan ei mennyttä voi muuttaa ja kirjani on näkemykseni asioistani, meillä muilla omat kokemuksemme. Ikävää, että sinulle on annettu niin huonot vanhemmat. Toivottavasti itse osaat olla parempi vanhempi. Toivoi elämääni kaikkea hyvää. Lakimiehensä mukaan kukaan ei saa käyttää kenenkään omia nimiä ilman lupia? ei edes rikollisten saatikka paljasjalkaiset kaupunkilaiset? No tuota, en ole ensinkään kirjoittanut omia nimiä enkä ole edes rikollinen enkä paljasjalkainen kaupunkilainen jonne olen muuttanut. Vähän outo vastaus. Kirjoitin vain omasta kokemuksestani mitä olen joutunut kestämään lapsena koulukiusaamista ja samaan aikaan sain kestää kotona isäni kiukut ja muuta:x. Totta, ettei mennyttä voi enää muuttaa. Siksi työstän nyt. Sitä hän ei voi käsittää :-. Oli pakko vastata takaisin että muistelin vain, että olin koulukiusattu samaan aikaan sain vielä kestää isän kiukut, sen sellaista eikä mikään ihme etten ole koskaan ”normaali”. Ei vastannut enää. Se siitä :-. On sisäinen ristiriita nyt ja ahdistavaa. Ihmettelen miksi äitini vain puolustaa edelleen isääni😐. Isä erittäin harvoin soittaa minulle ja minä en koskaan soita hänelle enkä ole muutenkaan lämpimissä väleissä koskaan ollut, asialliset vain. Itselläni on nyt aikuiset lapset. Olen nyt elämän puolessa välissä ja mietin tällaisia ja toivon loppuelämääni ja lapsilleni onnellisempaa. Koko elämäni on mennyt pieleen eroineen ja nuoret lapset jäi silloin isälleen, työpaikkaongelmineen ja lopulta joutunut muuttamaan toiselle paikkakunnalle. Olen nyt työtön, mutta mulla on nyt uusi mies, joka on mua paljon vanhempi, jonka kanssa ollut 4v.
Minulla on vähän samanlainen tilanne, mutta en kirjoita menneisyydestäni kirjaa. Muuten kyllä olen yrittänyt ymmärtää itseäni miettimällä lapsuuttani ja nuoruuttani mitä asioita siellä tapahtui ja mitä jäi tapahtumatta. Voin kertoa hieman menneisyydestäni ne asiat mitkä ovat vaikuttaneet nykyiseen elämääni.
Lapsuutttani varjosti isäni alkoholiongelma. Suoranaisesti emme veljeni kanssa joutuneet näkemään nälkää, mutta muuten elimme hyvin yksinkertaista ja köyhää elämää. Äiti pääasiassa huolehti meistä ja paljon olimme myös keskenämme. Sitten isäni tuli uskoon ja siitä se sitten se suoranainen helvetti alkoikin. Hän alkoi rajoittaa elämäämme. Emme saaneet kuunnella mitään rock musiikkia eikä meillä ollut tv:tä yms. Syrjäydyin täysin kaikesta. Opin jossain vaiheessa myös valehtelemaan sujuvasti asioista, kun en halunnut kertoa totuutta. Esim. joulua emme viettäneet eli emme saaneet myöskään lahjoja. Joten keksin omasta päästä kaikki joululahjat mitä muka sain. Näistä asioista olen yrittänyt jutella vanhempieni kanssa, mutta eivät he ole halukkaita puhumaan. Äiti alkaa itkemään ja isä vaikenee täysin. Äiti sanoi minulle kerran että järjestä omille lapsillesi sitten parempi elämä ja osta heille kaikki mitä et itse saanut. Ei sanaakaan että hänessä olisi mitään vikaa.
Onneksi asun nyt kaukana vanhemmista eikä minun tarvitse tavata heitä kovin usein. En edes jaksaisi tavata ja pitää kaikkea sisälläni. Asioita joista haluaisin niin puhua, mutta joista ei saa puhua. Ehkä joku päivä minäkin kirjoitan kirjan ajatuksistani.
Piakristiina kirjoitti 18.12.2013 21:36
Näistä asioista olen yrittänyt jutella vanhempieni kanssa, mutta eivät he ole halukkaita puhumaan. Äiti alkaa itkemään ja isä vaikenee täysin. Äiti sanoi minulle kerran että järjestä omille lapsillesi sitten parempi elämä ja osta heille kaikki mitä et itse saanut. Ei sanaakaan että hänessä olisi mitään vikaa.
Onneksi asun nyt kaukana vanhemmista eikä minun tarvitse tavata heitä kovin usein. En edes jaksaisi tavata ja pitää kaikkea sisälläni. Asioita joista haluaisin niin puhua, mutta joista ei saa puhua. Ehkä joku päivä minäkin kirjoitan kirjan ajatuksistani.
Ihan samalla tavalla minulle kävi noin. Meidän vain täytyy elää asian kanssa
😞.