Tunteesi ovat varmaan aika sekamelskaa, koska tapahtumasta on noin vähän aikaa. Sure ihan rauhassa ja anna kaikkien tunteiden tulla pintaan. Älä missään nimessä tukahduta niitä. Siitä seuraa vaan ahdistusta. Onko sinulla läheisiä tukena? Jos on, käänny ihmeessä heidän puoleensa. Ei sitä tarvitse puhua, jos ei huvita, mutta toisen läsnäolo yleensä helpottaa pahinta oloa.

Kun pahin olo on ohi, on hyvä alkaa tekemään arkisia asioita, jos vaan mitenkään pystyy. Ne vievät ajatukset hetkeksi pois asiasta. On tosi kuormittavaa, jos jää vaan ns. tyhjän päälle. Ajatukset kiertää kehää ja olo pahenee.

Varmaan kuulet tämän vielä monesti, mutta sanon silti, että aikaa myöten suru kuitenkin lieventyy ja jäljelle jäävät hyvät muistot. Kuitenkin parasta on keskittyä hetkeen, joka on tässä ja nyt, edetä päivä kerrallaan. Vaikka ei nyt siltä tunnu, sinä selviät! Joskus traumaattisesta kokemuksesta yli pääsemiseen menee vain enemmän aikaa, varsinkin kun kyseessä on noin tärkeä ihminen, jota kukaan ei voi korvata.

En pysty edes kuvittelemaan, miltä sinusta nyt tuntuu. Voin vain sanoa, että otan osaa menetyksesi puolesta ja toivon sinulle oikein paljon voimia ♥ Toivottavasti tästä höpötyksestäni oli edes jotain apua.

Menettäminen sattuu ja pitääkin. Kun läheinen lähtee niin ihminen on oikeutettu itkemään ja suremaan. Ja välillä tuntuu, että enää ei jaksa surun kans, mutta aina ei tarvi jaksaa, silloin saa keskittyä vain hengitykseen. Voimia. ☺️❤️

Otan osaa suruusi.

Kaunko suru kestää? Kauan ja lopun ikää mutta jossain vaiheessa se muuttuu sellaiseksi, että sen ottaa esiin vain silloin, kun haluaa muistella kuollutta ystävää tai läheistä.

Menetystä ei heti tajuakaan. Se kaataa alleen yllättäen ja niin tapahtuu ikuisuudelta tuntuvan ajan. Luopuminen tapahtuu niin rytinällä, että mieli ei pysy perässä.

Itse käsittelin ystäväni kuoleman kolmessa vuodessa. Alkushokissa soitin hänen puhelimeensa kuullakseni onko se päällä ja yhä muistan häntä melko usein sillä olen säilyttänyt tavaroita jotka liittyvät häneen. Surusta on tullut kaihoa ja samalla arvostusta elämää kohtaan.

Voimia sinulle.

en voi sanoa tietenkään että minulla samanlainen tilanne ,mutta menetin juuri ystävän että hän lakkasi pitmästä yhteyttä näen hän aina facebookissa mutta hän ei kerro mitään ja sitä ennen menetin myös vuosien parhaan ystäväni jossa se olin minä joka ripustauduin pitämään viimeisilläkin tekstareilla yhteyttä häneen mutta lopetin tyystin niin tajusin miten erilaisia olimmekaan kyllä se silti sattuu pirusti kun perä perään aina menettää jonkun.

Mulla kuoli lähiaikoina hyvin läheinen ja tärkeä ihminen. Muistotilaisuus auttoi ja aloin jatkamaan elämää. Joka päivä käy mielessä ja toisinaan on todella vaikeata. Surutyö on yksilöllistä ja voi viedä kauankin.

se on totta jokaisella se kestää sen oman aikansa ei ole mitään tiettyä aikaa vaan aikaa. Itse huomannut että tulee hetkiä kun ajattelen jotain tiettyä ihmistä useimman kerran päivässä sitten se tulee vain hetkittäin tietyissä tilanteissa. Välillä muistan tietyt tekstarit mitä lähetti tai tilanteet ja käy niitä lävitte mielessään. Ehkä surullistan on se että silläkin hetkellä ajatteli ei tuo ihminen katoaa kumminkin ja niin kävi.

Kiitos. avustasi. 🙂🙂