Hei Micasso
No jo on sulla ollut epäonnea. Toisaalta voisin sanoa onnea, että olet vielä kertomassa siitä meille.🙂
Sinä olet ollut rukouksissani joka päivä, samoin perheesi. Pyysin nyt myös miestäni muistamaan sinua rukouksissa.
Minäkin olen uskova, siksi kirjoittelen sulle näin.
Olen sairastellut viimeiset pari vuotta eri kivuliaitten sairauksien kourissa, mikä sitten johti siihen, että paloin totaalisesti loppuun. Jaksoin vain maata, itkeä, itkeä ja maata. Huokasta ja taas itkeä. Olin niin väsynyt, että omien lapsienikin halaaminen oli minulle ylivoimaista. Ajatuskin, että joutuisin olemaan heidän kanssaan minuutinkin yksin sai minut täysin paniikkiin. En olisi ikinä uskonut, että voisin ikinä olla niin väsynyt. Makasin WC:n lattialla ja huusin.
Silloin läheiseni ottivat ohjat käsiin. Tunnista toiseen se sanoivat, että on ihan ok, että olet väsynyt. Sinun ei tarvi jaksaa. Keskity vain siihen, että lepäät.
Haluaisin sanoa sinulle sitä samaa. On ihan ok, että nyt sinä et jaksa. On ihan ok, että että et edes jaksa rukoilla. Jumala rakastaa sinua, vaikka sinä et jaksaisi sanoa hänelle mitään. Hän ei hylkää sinua, vaikka sinä kuinka huudat hänelle. Hän on siellä sinun kanssasi. Hän kärsii sinun kanssasi, hän itkee sinun kanssasi. Hän tuntee sinut.
Oletko puhunut vaimosi kanssa siitä miltä sinusta tuntuu tällä hetkellä? Kiva, kun teillä oli kivaa aikaa yhdessä silloin toisella viikolla.🙂👍 minä olen löytänyt parhaan tuen miehestäni. Hän tukee minua, kun minä olen heikoilla. Ja minä tuen häntä, kun hän on heikoilla. Näin me teimme pahimpanakin aikoina, ja se on lähentänyt meitä puolisoina.
Vaikutat niin väsyneeltä, että varaa aika lääkäriltä ja kerro rehellisesti tuntemuksistasi. Sinun voimasi on lopussa, ja nyt on aika sanoa, että en enää jaksa. Tarviset apua.
Sinä olet kantanut perhettäsi yli tosi vaikeitten aikojen, ja en yhtään ihmettele, että nyt voimasi on kadonnut.
Parhaan neuvon minä sain perheneuvolasta lapsieni suhteen. Siellä sanottiin, että kannattaa nimetä lapsille mitä on menossa. Kun lapset tietävät todellisen tilanteen, niin he ymmärtävät paremmin. He niin helposti luulevat, että vanhemman oma tila heidän vikansa.
Kun minä kerroin pienille lapsilleni sairaudestani ja masennuksestani, ja mitä minä teen sen eteen, että asia korjaantuu. Selostin miksi äiti itkee koko ajan. Kerroin myös heille, että he ovat turvassa. Että me pidämme heistä huolen.
Lapsemme huojentuivat ihan silmiin nähden. Molemmat lapseni itkivät tilannnetta, He kertoivat miten he pelkäsivät.
Suosittelen 100 % että kerrot läheisellesi missä oikeasti mennään. Se on ensimmäinen askel. Ota sitten askel kerrallaan.
Sinä et lukemani perusteella ole ollenkaan työkunnossa. Hae apua ja sairaslomaa.
Haluaisin sanoa niin paljon sinulle. Sanon ehkä liikaakin.
Haluan vain sinun tietävän, että sinä et ole yksin. Jaksaisitko lukea psalmin 31? Jos et jaksa, niin sekin on ok.🙂
Minä muuten otan joka yö puolikkaan Imovanen eli nukahtamislääkkeen. Näin minä varmistan, että nukun tarpeellisen määrän yöllä. Nukkumattomuus on tällä hetkellä pahin viholliseni. Väsyneenä 'hajoan' käsiin edelleenkin, joten pidän prioriteettina, että nukun. Lääke on ollut siunaus minulle.🙂
Anteeksi, jos lörpötän liikaa. Haluaisin sinun vain tietävän, että sinua ei ole hylätty vaikka sinusta ehkä tuntuukin siltä. Jumala ei ikinä hylkää. Kaikki muu katoaa, mutta Hänen rakkautensa ei katoa koskaa.
Suljen sinut rukouksiini.🙂🌻

PS. Espoon Vapaaseurakunnan sivuilla on sellainen kuin 'kuuntele opetuksia'. Tänään(9.3.) ja vuonna 2007 kaksi kertaa meillä oli vieraileva puhuja nimeltää Esa Sarvi. Kuuntele hänen opetuksensa, jos jaksat. Hän on mies, joka elää päivittäin vastakkain kuoleman kanssa. Minua hän puhutteli tosi paljon.

Sateen ropinaa
ja mieli on yhtä kuin tämä kelikin.

Hermot menevät pienimmäatäkin vastoinkäymisestä. Väsyn aivan älyttömän pienistä asioista, en itsekään ymmärrä mikä taas tuli, mieli vain menee mustaksi.

Yhteys Jumalaan
En minä tiedä enää mitään enkä ole varma. Ei auta Raamatun lohtusanat... jos lohtua tai apua ei näy missään, mikään ei helpota tai muutu paremmaksi muuten, miksi luulla että niin olisi? En ymmärrä. Jos Jumala kantaa yli vaikeiden paikkojen, missä se tuntuu? Mielen mustumisenako? Tätäkö se armo sitten on? Voi kiitos paljon. Helppo Jeesuksen oli pitkänä perjantaina olla, hän tiesi osansa pian päättyvän ja tiesi mikä häntä odottaa AIVAN KOHTA. Minä en tiedä. Minä tuijotan kuolemaa silmästä silmään jokainen päivä ja mietin olisiko niin helpompi. Mutta aina vain huominen on vähintäänkin yhtä vaikeaa. Ei näy paratiisia.
Tuskaa vain ja kipua.

Hei Micasso

Miten olisi, jos menisit pyytämään apua lääkäriltäsi?
Jos sinulle alkaa olemaan itsetuho ajatuksia, pyydän, että menisit lähimpään sairaalaan, ja kerrot, että nyt et jaksa.
Ota tosissasi pahan olosi. Sinä olet väsynyt ja masentunut. Näin minä ymmärrän teksteistäsi.
Sinä olet tärkeä. Olet tärkeä itsellesi, perheellesi, vaimollesi, lapsillesi. Kukaan ei voi korvata paikaasi.
Onneksi Jumala ei rakasta meitä sen mukaan, miten me välitetään hänestä. Ymmärrän, että sinusta ei tunnu siltä, että Jumala on siinä sun vieressäsi. Olenhan itse ollut samantapaisessa tilanteessa.
Mutta minä uskon vakaasti raamatun lupaukseen siitä, että hän ei ikinä hylkää meitä. Tuntuu minulta sitten miltä tuntuukin.
Yritä saada nukutuksi, sillä sinä tarvitset unta.
Olet (perheesi myös) on meidän rukouksissamme.
Ehkä kohta sieltä pilkottaa hiukan auringonsäteitä synkkien pilvien takaa.
🙂🌻

Hei Micasso!

Voi, kun toivon, että pääset noista itsetuhoisista ajatuksista! Elämän lopettamisella jättäisit niin suuren taakan läheisillesi. Läheiset eivät toipuisi siitä koskaan!

Olen itse perheellinen ja toinen vanhemmistani teki itsemurhan vajaa kymmenen vuotta sitten. Se on niin kipeä asia elämässäni edelleen ja tulee varmasti aina olemaan. Olin jo aikuinen ja minulla oli lapsia, kun kohtasin tämän järkyttävän kuoleman. Tarvitsisin niin edelleen omaa äitiäni. Kaikki ne itsesyytökset, mitä olisin voinut tehdä toisin saattavat minut edelleen aika ajoin alakuloiseen tilaan.

Olen paljon itsekin ajatellut elämän merkitystä - hyvin paljon myös uskon kautta. Haluankin uskoa näin kliseisesti, että kaikella on merkityksensä. Me emme välttämättä koskaan tulla saamaan vastauksia tässä elämässä emmekä välttämättä tule kokemaan sellaista armoakaan tässä elämässä mitä niin toivoisimme. Mutta kun täältä kuolemme sitten, kun on oikea aika (kuoleman päivä ei saa olla meidän käsissämme!), niin ehkä silloin kaikki valaistuu meille. Silloin tajuamme, kuinka elämä on vain niin pieni hetki.

Olen paljon myös miettinyt seuraavaa: "ihmiselle ei anneta suurempaa taakkaa kuin hän jaksaa kantaa". Miten tämä pitäisi ymmärtää itsemurhan tehneiden kohdalla? Itsemurhan tehdyllä taakka on ollut suurempi kuin hän on jaksanut kantaa!

Täällä on paljon kirjoiteltu hyviä "elämänohjeita". Et ole tosiaan yksin masennuksesi kanssa. Tarkoitan, että niin moni ihminen kärsii vastaavista tuntemuksista. Minusta se on lohdullista tietää, ettei ole yksin kovien tunteiden kanssa. Vaikka yksin me loppujen lopuksi tässä elämässä olemme. Kukaan muu ei pääse meidän päämme sisään... Voimia sinulle toivon! Toivon, että näkisit myös elämän valoisan, kauniin puolen!

On tämä elämä ihmeellistä.
En ymmärrä miten voi sää vaikuttaa noin elämääni. Kun oli pilvistä ja matalapaine, en saanut nukuttua, ja kaikki päivällä tuntui kaatuvan päälle, siis kaikki meni päin prinkkalaa.
Nyt paistaa aurinko, mieli on hyvä mutta pelko on läsnä koko ajan ja ajatus pysähtelee.

Olin kirkossa messussa jakamassa ehtoollista 1 pääsiäispäivänä. Tuntui ihan hyvältä, eikä kiukku Jumalaa kohtaan enää ole niin suuri, kuin vielä jokin aika sitten.

Mutta silti pelkään, mitä seuraavaksi ja kuinka jaksan.
Olen käynyt nyt terapiassa, koko perheemme on terapiaverkostossa nyt.

Pelkään.

Tosi kiva kuulla, että olette hakeneet koko perheenä apua. Hyva!🙂
Ei mietitä tulevaa. Eletään päiväkerrralla. Niin minä ainakin yritän.
Luotan siihen, että Jumala auttaa minua joka hetki.
Minä toivon, että vähitellen sinäkin voisit alkaa luottamaan Häneen. Mutta anna itsellesi aikaa. Anna aikaa perheellesi.
Minä olen ollut tässä prosessissa jo puolisen vuotta, ja varmaan toiset mokomat vielä menee.
Mutta olen kyllä samaa mieltä siitä, että aurinko on aivan ihana! Aion nyt pistää tiskit koneeseen, ja mennä istumaan terassille ottamaan aurinkoa. Toppatakki päällä ja hanskat kädessä.
Olette edelleenkin minun rukouksissani päivittäin. 🙂

Tänään
menen kirkkoon. Varasin ajan tutulle papille ja ihmettelemme yhdessä mihin kummaan aktiiviseurakuntalaisen usko on kadonnut.
Eilen
oli ensimmäinen lääkäri mielenterveystoimistolla. Juttelin lääkärin ja psykiatrisen sair.hoitajan kanssa. Keskustelu oli lähinnä kartoittava missä mennään. Löytyi paloja elämässäni jotka vaativat paljon työstämistä. Prosessi tulee olemaan pitkä ja vaikea. Sain diapamia unettomuuteeni. Muuten lääkitystäni ei vielä muuteta sillä ensin pyritään aukomaan solmut joita on kertynyt varhaisnuoruudesta lähtien.
Huomenna
siitä en tiedä, kun en jaksa enkä uskalla ajatella niin kauas.

Päivä kerrallaan, jos liian vaikeaksi menee, niin puoli päivää kerrallaan.
Huomisista ei kannata murehtia, se tulee varmasti ja tuo omat ilonsa surunsa mukanaan, eilinen on mennyt, sille ei voi enää mitään, on vain tämä hetki, jonka voi elää parhaallaa mahdolliseslla tavalla, ettei tarviis huomenna katua eilistä.

Minäkin liityin uutena tähän ketjuun. Asia liippaa myös meidän perhettä läheisesti. Sairastuin itse masennukseen keväällä 05 ja olin sairaslomalla aina vuoden 07 elokuuhun ja syyskuussa pääsin työkyvyttömyyseläkkeelle. Poikamme on ollut vaikeasti masentunut jo 4 vuotta. Puolisoni on eläkkeellä ja monien vaikeiden sairauksien uuvuttama.

Hienoa, että olet saanut yhteyden mtt:oon ja saat terapiaa. Minä kävin viikottain psykiatrisella sairaanhoitajalla ja käyn edelleen nyt vain kerran kuukaudessa. Terapiaa en ole saanut, sillä psykiatrini katsoi etten ole siihen vielä pystyvä. Diagnoosini on vakava masennus, psykoottisin oirein.

Ihmettelen, että olet jaksanut olla vielä työssä. Se tietysti mietityttää kuinka sairaspäivärahalla pärjää, kun puolisokin on sairaslomalla. Sanoisin, että keinoja löytyy. Ensimmäisenä on kuitenkin ajateltava omaa kuntoaan ja selviytymistään. Diakoniatyö auttaa teitä varmasti vastakin ja sosiaalitoimi myös.

Ihmettelet mihin on aktiiviseurakuntalaisen usko kadonnut. Sanoisin ettei mihinkään. Jumala kutsuu sinua levähtämään "vähän tai paljon" kuinka sitä tarvitsetkin. Meidät laitetaan tarkoituksella syrjään, ehkä lepäämään, ehkä uudelleen koulutukseen, ehkä kasvamaan. Emme vielä edes tiedä mitkä ovat Jumalan aivoitukset meidän suhteemme: mitä meistä hänen työkentällään tuleekaan? Sitä saamme ihmetellä.

Pyydä apua ja ota sitä vastaan. Ystävyys ja seurakuntalaisten tuki ovat Jumalamme antamia keinoja selviytyä.

Enkeleitä elämäänne koko perheelle!🙂🌻

Niin
Jumalan tarkoitusta on niin vaikeaa ymmärtää saati hyväksyä, näin omalla kohdallani.
Juttelin eilen kahdenkin papin kanssa ja kuten tiesin, ei heilläkään vastauksia ole mutta oli lohdullista rukoilla yhdessä.
Kirkkoon mennessä oli vastaantulijoilla, monella kysymyksenä; mitä kuluu? olen rukoillut perheesi puolesta.

Hyvä olo on jatkunut nyt ainakin toistaiseksi, kun en niin ajattele sitä. Moni kotihomma on jäänyt tekemättä kun tulee väsymyksen ja voimattomuuden olo, hälläväliä tunne. Hyvä olo sikäli että kun en ajattele, menee hyvin mutta jos on ajatus saada jotain tehdyksi, uuvuttaa jo koko ajatus. Kaikki pakolliset tapahtuvat spontaanisti kun ei ole vaihtoehtoja.

Oletko tietoinen, että Kela järjestää kuntoutuskursseja, johon voi osallistua koko perhe. Me mieheni kanssa olimme pari vuotta sitten masentuneen parikurssilla. Nyt näyttäisi olevan tällainen perhekurssi johon hakuaika on vielä tämän kuun loppuun. Tässä linkki http://asiakas.kela.fi/kz_app/KZInternetApplication/YleiskyselyHakuUseCase?valittu=22479&lang=fi
Jos tämä ei aukea, niin etsi Kelan sivuilta kuntoutus ja sieltä Mielenterveyskuntoutujien perhekurssi "Perheen voimavarat" 22479
Tämä sattui silmiini ja voi siellä olla muitakin kursseja, jos vain jaksatte hakea ja lähteä. Kuntoutuksen ja osan matkoista maksaa Kela, joten kalliiksi ei käy.

Loma-anomus töistä
Pakkaaminen
Eläintenhoitojärjestelyt
Matkustus
=Pelkkä ajatus tästä kaikesta saa palan nousemaan kurkkuun. Ei hyvä vaikka kurssi varmasti olisi hyvä. Turvaudumme nyt siihen mitä meillä on tässä aivan lähellä, tuttua ja helposti tavoitettavaa.
Huomenna alkaa työt ja loma on ohitse. En tiedä olenko siitä iloinen vai pahoillani.

Rukoilen edelleen puolestasi.
Jatketaan matkaa päivä kerralla, ja otetaan jokainen hetki kerralla.
Itsekkään en oikein ymmärrä kaikkien vaikeuksien syytä. Nyttenkin on tullut vain lisää vaikeuksia, mutta Jumalan kanssa jaksan suunnistaa eteenpäin. Hissukseen huomaan, että on tullut lisää voimia. Siitä olen kiitollinen. Matelen eteenpäin toukan vauhtia, mutta eteenpäin kuitenkin. Matkalla on ylä ja alamäkeä, mutta matka jatkuu eteenpäin kuitenkin.
Aurinkoista päivän jatkoa sinulle.🙂🌻

Voimani on täysin poissa.
En jaksa enää. Töissä olen ihmisille kuin ilmaa, kukaan ei välitä. Kotona oleminen pelottaa, etten pilaisi läheisteni elämää, enää pahemmin.
En enää tiedä mitä teen.

Oletko vielä harkinnut sairaslomaa edes pariksi viikoksi, niin saisit hiukan etäisyyttä siihen? Sinulla on nyt niin monta asiaa päässäsi, että et varmaan jaksa keskittyä töihin.
Totaalinen väsyminen ja tavallisten asioiden ylivoimaisuus on tyypillistä masennuksessa. Itse ole kokenut sitä paljon.
Vähitellen kuitenkin huomaa jossakin vaiheessa, että jaksaakin hiukan enemmän. Se aurinko pilkahtaa pilvien lomasta.
Jaksamista. Antakoon Jumala sinulle voimia joka hetkeen, ihan oikean määrän kutakin hetkeä varten.🙂