Hyvät unet sai ketipinorin yliannostuksella ja viinillä.

Mutta miten tästä eteenpäin? Kun en selvästikään ole kunnossa. Ei ole hoitokontaktia osastolle tai kotipolille. Psykologini avolla siirtyi toiselle puolelle kaupunkia. Mulla ei ole mitään hoitokontaktia. En edes tiedä, kuka uusi työntekijäni avolla on. Kenelle soittaa? En voi mennä päivystykseenkään. Tulisi lähtö takaisin osastolle varmaan, ja se olisi hirveä pettymys lapsille. En voi tehdä sitä heille. Jotenkin pitäisi saada palaset kerättyä kasaan ja mentävä eteenpäin.

Olen rikkinäinen.

Itkuksihan se meni tämä joulupäivä. Kaikki on hyvin, mutta mikään ei ole kuitenkaan hyvin. Olen ylittänyt sen rajan, jossa normaali elämä on mahdollista. Paluu entiseen ei ole enää mahdollista. Se on taakse jäänyttä elämää ja nyt pitää vaan pelata näillä korteilla mahdollisimman hyvin. Turha yrittää enää uusia henkilökohtaisia saavutuksia. Täytyy vaan keskittyä noiden lasten kasvattamiseen, jotta he saavat mahdollisemman hyvät eväät ja lähtökohdan elämäänsä. Muulla ei ole merkitystä. Minulla ei ole merkitystä.

Pakko oli ottaa taas tarvittavaa. Otin neljä yhden sijasta. Eilen otin kai kahdeksan. Otan neljä lisää myöhemmin. Ehkä ennen kuin menemme vanhemmilleni syömään. Ei tätä muuten kestä.

Hyvää joulupäivää kaikille. Toivottavasti muilla menee paremmin.

Vajosin eilen "mustaan kuoppaan" tai monttuun.

Täällä kans hankala olo...masennukseni alun vuosipäivä tänään...huonoja muistoja vissiin...Tsemppiä kaikille!

Mulla oli sunnuntaina kauhee ahistus joulusta, mut hyvin on menny ainakin tähän mennessä..

September kirjoitti 25.12.2018 10:48

Hyvät unet sai ketipinorin yliannostuksella ja viinillä.

Mutta miten tästä eteenpäin? Kun en selvästikään ole kunnossa. Ei ole hoitokontaktia osastolle tai kotipolille. Psykologini avolla siirtyi toiselle puolelle kaupunkia. Mulla ei ole mitään hoitokontaktia. En edes tiedä, kuka uusi työntekijäni avolla on. Kenelle soittaa? En voi mennä päivystykseenkään. Tulisi lähtö takaisin osastolle varmaan, ja se olisi hirveä pettymys lapsille. En voi tehdä sitä heille. Jotenkin pitäisi saada palaset kerättyä kasaan ja mentävä eteenpäin.

Olen rikkinäinen.

Hei September, musta ei kuulosta hyvältä että suunnittelet syöväsi jatkossakin enemmän lääkkeitä kuin on määrätty. Lääkkeet ja alkoholi ei käy yhteen. Lapsesi olisivat varmasti pettyneitä jos palaat osastolle, mutta ehkä se olisi kuitenkin heitä kohtaan pitkällä tähtäimellä ystävällisempää kuin se että yrität sinnitellä kotona tilanteessa, jossa (omien sanojesi mukaan) olet ylittänyt jonkin rajan. Pelaat vaarallista peliä, voit auttaa heitä paremmin sitten kun olet itse paremmassa kunnossa.

Cherry, ei tietenkään tartte kertoa ellet halua, mutta tapahtuiko viime jouluna jotain joka laukaisi masennusjakson? Joka tapauksessa, toivon sinulle (ja kaikille muillekin täällä) levollista ja toivontäytteistä joulua.

Hyvää ja kivutonta joulua ja hienoa vuotta 2019 kaikille! Toivottavasti kaikki olemme silloin hyvässä kunnossa... 🙂

Haluaisin nukahtaa lumihuntuun. Jäädä keskelle kinoksia. Jäätyä.

Mutta en voi.

Miksen?! 😑❓

soroppi kirjoitti 25.12.2018

Cherry, ei tietenkään tartte kertoa ellet halua, mutta tapahtuiko viime jouluna jotain joka laukaisi masennusjakson? Joka tapauksessa, toivon sinulle (ja kaikille muillekin täällä) levollista ja toivontäytteistä joulua.

Moi,

Ei tapahtunut mitään erikoista, olin jo joulukuun 2017 alusta sairauslomalla ja sitte joulupäivänä tuli lopullinen romahdus...sinnittelin 28.12 saakka ja sitten marssin päivystykseen.
Nyt parempi olo, niin kuin aina illalla 🙂

Hyvää joulupäivää kaikille.

Lääkkeet nukutti sen verran, että sain muutaman tunnin päiväunet sillä välin kun mies oli lasten kanssa kyläilemässä mummollansa. Olen jo iltalääkkeetkin ottanut aikoja sitten.

En jaksa tota lasten riekkumista. Hirvee meteli ja töminä koko ajan. Ahdistaa.

En tiedä, mitä minun pitäisi tehdä. Ehkä vaan nukun lääkkeiden avulla, kunnes helpottaa. Vaan tuskin tämä milloinkaan helpottaa. Se on mitä on.

Sain muuten parhaimman mahdollisen joululahjan kun minua pyydettiin siskoni syntymättömän lapsen kummiksi. Lupauduin tottakai, se on kunniatehtävä. Jäin kuitenkin miettimään, että olisiko pitänyt kieltäytyä. Olenko silloin enää elossakaan..

Taidan torstaina soittaa tonne avolle ja pyytää keskusteluaikaa mahdollisemman nopeasti. Päivystykseen en voi mennä tai tulee lähtö takaisin osastolle varmaan samantien. Jotenkin täytyy selvitä, kunnes lapset menevät takaisin kouluun 7. päivä.

Huomenta ja hyvää Tapaninpäivää.

Syyllinen olo heti aamusta. Miksi olen näin heikko? Ei musta ole mihinkään. Olisi parempi, jos mies löytäisi jonkun toisen ihmisen rinnallensa jakamaan elämämme. Ei musta ole puolisoksi eikä musta ole äidiksi. Tämä ei ole reilua ketään kohtaan.

Miksi kaikki on niin vaikeaa?
Minusta ei ole mihinkään.
Miksi mieleni on näin musta?
Miksi minä?

Moi.

Noi on vaikeita kysymyksiä. Näkisin että elämä luonne on sellainen, jos mietitään evoluutiota että tämä on tällaista hengissä selviytymistä.Ja toiset saa elämältä enemmän kuin toiset.

Tuntuu että maailman luonne on sellainen, että se koittelee ihmistä jatkuvasti. Kukaan ei pääse helpolla. Tämä nyt vaan sattuu olemaan tällaista sinnittelyä tämä elämä.

En nyt osaa muuta sanoa...

Hyvää Tapaninpäivää!

Toisaalta on vaikea saada vastausta sille minkä takia toiset saa niin paljon huonommat eväät elämään. Toisaalta se voi olla sattumaa.

Tai sitten siinä on jotain Jumalallista takana. Nämä on vaikeita kysymyksiä...

Sitä olen miettinyt tässä, että mitä sitten, kun tulee seinä vastaan? Sitten kun on ammentanut itsensä tyhjiin?

Tiedän että pitäisi aina etsiä uusia väyliä, mutta pelottaa ajatus että jossain vaiheessa tulee umpikuja.

Se tässä elämässä on raadollisinta, kun näkee edessä tyhjää, vaikka toki taistelen niin kauan kuin pystyn...