Tarvisin jonkun elämänkumppanin joka kanssa keskustella päivittäin. Mutta kun välillä olo on niin huono ettei jaksa yrittää sellaista saada.

Yksi mahdollinen olisi mutta en tiedä onko hän ihan tarpeeksi täysissä sielun voimissaan...

Aivojen sekamelska

Tekis mieli taas kuolla, kun en jaksa keskittyä mihinkään. Tää elämä on vaan silkkaa kaaosta. Olen liian herkkä ihminen ja mussa on muutenkin jotain vialla. Haluisin vain olon paremmaksi tai sitten lopettaa tää kituminen. Tiedän hyvin että im:ää ei kannata yrittää, mutta mitä mää voin enää tehdä kun aivot on ihan sekaisin ja keskittymiskyky surkea. Lääkeriippuvuutta jne. Kolmekymmentä vuotta lähes tullu nähtyä maailmaa ja en tiedä kannattiko syntyä, kun kerran joutuu näin hirveästi kärsimään. Toki enhän minä voinut päättää sitä, että nyt synnyn. Minut pakotettiin tähän maailmaan, uskon että minulla on oikeus poistua täältä. Se ei ole edes lain vastaista. Mun elämä on vaan niin silkkaa helvettiä pääosin...☹️

Tänään on ollut selvästi parempi päivä kuin eilen. Ei ole itsetuhoisia eikä toivottomia ajatuksia.

Huomenna on pitkästä aikaa aika psykologille avolla.

Olen kertakaikkiaan poikki!
Koko tää vuosi ollut ollut sellaista pohjamutien läpi tarpomista, etten tiedä kauan jaksaa tätä enää.
- eikä loppua näy.

Yritin kolmesti itsaria tosissaan. En onnistunut, poliisit veivät minut Haartmanniin.
Mikä p-hana on, etten onnistu?!

Mulla on paha yleistynyt ahdistuneisuusoireyhtymä. Lääkettä on nostettu, mutta en oo saanut keskusteluapua, mitä varmaan tarvisin.

Oon joutunut muuttamaan pois paikasta, jossa tunsin olevani kotona. Kämppä myytiin alta.
Nyt asun paikassa, jossa en halua asua.
En tunne täältä ketään.
- Minulla ei ole perhettä, sisareni asuvat Ruotsissa perheineen, mutta en tunne kuuluvani enää perheeseenkään.

Minäitse89.lle: Olisi mukavaa, jos löytäisit vierellesi kumppanin, kenen kanssa jakaa iloja ja suruja.Olit viisaasti pohdiskellut asioita ja tiedät, mikä itsellesi on hyväksi. Ei se tuonpuoleinen kuitenkaan vielä. Septemberille:Olen iloinen, että sähköhoidosta on ollut sinulle apua. Tyttönen vaan: Voi kun ikävää, että vahingoitit sitten itseäsi,mikä mahtoi tuntua niin pahalta. Et saa vahingoittaa itseäsi, jooko? En jaksa omasta ahdingostani nyt kirjoittaa, ehkä yritän tehdä joulusiivousta ja sitten käydä vielä kaupassa, sitten saa hyvällä omalla tunnolla katella illalla telkkaria. Kuulostaa suorittamiselta. Mutta tekeminenkin piristää ja silloin ei ole liian sidoksissa omiin murheisiin, ajatuksiinsa ja alakuloon. Mutta me tytöt selvitetään ja pojatkin ja vaikka kirjoitetaan elämästämme joskus kirja, josta muutkin saavat apua jaksamiseensa. Olette mun ajatuksissa kaikki, jotka kirjoitatte tänne, myös Saloka ynnä muut. Tsemppiä!

Pyysin yhtä tyttöä treffeille. Suostui. Kerranhan täällä vaan eletään, niin ajattelin. En minä jaksa enää tätä yksinäisyyttä...

Helvetti. Kovaa tämä elämä on täytyy vaan sisulla vetää.Ja kuolen sitten kun kuolema korjaa. En aio jäädä mieheksi, joka epäonnistui kaikessa. Yritän edes tämän ihmissuhteen pitää kunnossa. Prkl.

Se oli se yks kerta, ku vahingoitin itteäni. Ahisti vaan nii paljon..

Tänään ollut vähän blaah päivä. Sain kuulla että psykologini tuolla julkisella puolella jättää minut siirron myötä. Hänet siirretään kaupungin toisella puolella olevaan yksikköön. No, eihän sille mitään voi. Tammikuussa sitten aika uudelle työntekijälle.

Sitten huomasin että paras ystäväni on poistanut keskustelumme. Tuntuu että tämän sairastamisen myötä erottuu jyvät akanoista. Selvemmin erottuu ne, ketkä oikeasti välittää.

Psykologin mielestä olin uupuneen näköinen/oloinen. En tiedä, ehkä hän oli oikeassa.

Elämässäni tällä hetkellä tärkeintä: kaverit, rakkaus, liikunta, terveelliset elämän tavat....🙂

Jotenkin kaikuu Kristuksen sanat mielessä: Usko, toivo ja rakkaus. Ja suurin niistä on rakkaus. Kyllä kristinuskossa jonkinlainen totuus piilee, uskon niin.🙂

Myös noussut mieleen sanat meillä ei ole muuta pelättävää kuin pelko itse.

Kun miettii että pelko tehdä asioita on se kamalin asia. Elämässä tarvitsee olla rohkea. Minusta ne sanat että ei ole muuta pelättävää kuin pelko itse, voi pitää paikkansa. Ehkä loppujen lopuksi elämä ei ole niin kamalaa jos vain voittaa pelkonsa ja kohtaa haasteet. Pelko voi saada ihmisen jähmettymään, mutta elämä on elettävä itse ja peloista täytyy itse päästä. Kukaan muu ei saa ihmistä liikkumaan pois pelosta kuin ihminen itse. Eihän elämässä loppujen lopuksi ole hirveästi pelättävää kun vain uskaltaa ottaa ne ensimmäiset askeleet pelon alla. Ja kun vaan pystyy toimimaan aktiivisesti. Näkisin että pelko on suurin este ihmis elämässä.

Hyvää pelotonta perjantaita!🙂

Hyvää vuoden lyhyintä/pimeintä päivää.

Onneksi valon määrä ei vaikuta minuun juurikaan. Monille tämä pimeä aika tuo omat lisähaasteensa.

Olin jo reipas ja siivosin aamutuimaan. Luulen kyllä, että tarvitsen päikkärit jossain vaiheessa. Lapsilla alkaa tänään joululoma, kivaa 🙂

Toivottavasti ajatukset pysyvät positiivisena tänään. Ihanaa kun kohta on joulu ja saan viettää sen kaikkien rakkaiden kanssa.