Mä hemmottelen itteäni tänää ku syön karkkia ja juon vadelman makusta vissyä.

Ehkä tulen olemaan koko loppuelämäni yksin. Koko maapallo on mulle kuin vieras planeetta. Hiljaa varmaan riudan kohti loppua, toivottavasti Jumala olisi tuolla jossain, olisi kaverini kun yksin elän tätä elämää.

Kuolema on pako keino ja raukkamainen teko. Täytyy vaan uskoa että Jumala on antanut minulle jonkin tehtävän. Jotain on tehtävä tässä elämässä. Suossa on tarvottava että taivaspaikka aukeaisi.

Taas näitä päiviä ku äänet ja ajatukset ottaa vallan. Mä yritän kovasti taistella niitä vastaan mutta ne vaa sitkeästi yrittävät kovasti.
Että "parempi vaa lopettaa tää elämä,mä oon jo kokenut tarpeeksi tässä elämässä , oon kokenut jo aivan liian paljon paskaa, et ei tää elämä tästä paremmaksi muutu"

Ei helvetti oikeesti... ☹️☹️😭 ahdistaa ihan sikana nää ajatukset.

Mmilalle voimia. Ei ne lahjat ole niin tärkeitä, vaan se, että saisi viettää joulua läheisten kanssa.Ja jos joku joulu ei mene suunnitelmien mukaan, niin mitä siitä, sehän on vaan joulu. Miesystäväni on auttanut minua kovasti vain yhdellä lauseella, kun on vaikeaa ja se on, että ei sun tarvitse kuin hengittää. Senkun muistaa niin voi jopa ajatella huumorilla, että mitä minä itseltäni vaadin, olen hyvä tällaisenaan. Elämä on opettelua ja oppimista. Ja eniten sen kanssa, miten oman itsensä kanssa tulisi toimeen. Kiitos palautteestasi minäitse89, toivon sinulle voimia ja uskoa, että elämä on tavoittelemisen arvoista. Eksyneelle varpuselle myös erittäin paljon halauksia ja toivon, että otat apua vastaan. Luulen, että ns.äänet ovat merkkejä siitä, että on kokenut jonkun traumaattisen kokemuksen ja mieli ei ole pystynyt käsittelemään sitä. Mutta askel askeleelta, pikkuhiljaa voimistut. Pitää vain uskoa ja luottaa. Pidän taivaskanavalla Joyce Meyerin puheista, hän on kokenut paljon elämässään ja selvinnyt huonoista kokemuksistaan. Ja on tietenkin lukuisia muita esimerkkejä niistä, jotka ovat selvinneet todella vaikeista elämäntilanteista ja voimistuneet ja sairaus on jäänyt taka-alalle.Kysymys onkin siitä, miten me tulemme toimeen itsemme ja sairautemme/ kokemustemme kanssa. Meidän kaikkien sisällä on se pieni lapsi, joka olemme olleet, viaton, ja me itse pystymme lohduttamaan, rakastamaan, huomioimaan, neuvomaan sitä lasta meissä itsessämme. Kun n.vuosi sitten pystyin ensi kertaa katsomaan valokuvaani lapsena, minut valtasi ensimmäistä kertaa tunne, että häpeä oli poissa (mitä asiaa työstän vieläkin) ja että voi tuota pientä tyttöä, sitähän kuuluu rakastaa. Se oli yksi sellaisista hetkistä, jonka takia täällä kannattaa elää.Vaikka joudumme työstää vaikeita tunteita niin pikkuhiljaa saamme vahvuutta. Sitten on inävä kyllä niitä heikkoja hetkiäkon. Välillä liian paljon ja liian pitkään, mutta kyllä me pärjäämme ja selviämme. Ja niin vahvoja meidän ei tarvitse olla, ettemme ottaisi apua vastaan. Hyvää yötä, huomenna taas uusi aamu ja meillä on valinnat edessämme, kuonka paljosta voimmekaan valita ja olla siitä onnellisia, että meillä on lämmin ja katto päämme päällä ja puhdasta vettä.

Katson sekaista kämppää, enkä osaa enkä jaksa tehä mitään. Ahdistaa. Ahdistaa olla näin saamaton. Koneet sain sentään päälle. Ne jyllää. Ahdistaa niiden äänet. Tekisi mieli repiä hiukset päästä.

Nyt on sentään ihan ok olo. Pitää olla tyytyväinen kuitenkin että on hengissä. Ei kai tässä muutakaan voi. Klassinen musiikki onneksi auttaa...

Kammottava olo taas. En tiedä kauanko tulen enään elämään tätä menoa. Tää on niin kammottava sairaus...☹️

Tekis mieli kuolla pois...☹️

Voisko joku vastata jotain? En jaksa tätä tuskaa....😭😯🗯️

Lohtuhalaus sinulle minäitse89, kaikki järjestyy ja tuska alkaa helpottaa. Olen huolissani sinusta. Toivottavasti voit jo paremmin.Mikäköhän piristäisi sinua? Vaikka jokin tv-ohjelma? Joskus musiikki pahentaa minulla tunnetilaa, ainakin, jos koen olevani yksin. Tsemppiä kovasti. Ja mene terveyskeskukseen esim.puhumaan, jos siltä tuntuu tai soita kriisipuhelimeen. Kyllä selviät ja kaikki muuttuu paremmaksi!

Kiitos. Onneksi sain nukuttua ja nyt on jo vähän parempi olo. Otin Temestan illalla niin vähän helpotti...

Hyvä, hienoa Mmila.

Eikun pitikin laittaa minäitse89.lle se äskeinen viesti. Että hyvä, hienoa, että temestasta oli apua. Mutta myös Mmilalle ja kaikille muillekkin kaikkea hyvää ja hyvää päivää. Rukoilin aamulla ja muistin myös kiittää. Rukouksen jälkeen oli jotenkin tosi hyvä ja energinen olo.

Huomenna on viimeinen sähköhoito. Toivottavasti vaikutus on pitkäaikainen ettei heti kohta taas ole osastokunnossa. Ihanaa kun kohta on joulu ja saan viettää sen tärkeimpien kanssa.

Hienoa september, kuulostaa siltä, että voit nyt paremmin ja että sähköhoidosta on ollut apua, hyvä. Positiivisia mietteitä sinulle jatkossakin ja hyvää joulunalusaikaa sinulle ja kaikille muillekkin.