Hei.

En ole jaksanut kirjoitella. Osastoa on kohta kai viisi viikkoa takana. Sähköä sain tänään viidennen kerran. Se on kyllä auttanut masennukseen, mutta ei kotiahdistukseen. Huomenna menen kotilomalle. Suunnittelevat kai kotiuttamistani ensi viikoksi. Sähkö silti jatkuisi polikliinisesti. Saa nähdä, mitä tässä tapahtuu ja kuinka pärjäisin kotona.

Mua pelottaa et tuo FBI saa mut kiinni, joten mun on mentävä piiloon niitä..

soroppi kirjoitti 5.12.2018 20:54

minäitse89 kirjoitti 4.12.2018 12:31

Kun olen tuskissani niin mietin hyvää elämää ja kun elän hyvää elämää mietin kuolemaa. Anteeksi kaikille....☹️

Voi olla että arvaukseni osuu ihan täysin väärään, mutta tuli mieleen: onko mahdollista että asetat itsellesi tavoitteeksi elää hyvää elämää, ja sitten ponnistelet niin maan perkeleesti täyttääksesi hyvälle elämälle asettamasi kriteerit. Ja sitten kun olet täyttänyt nuo kriteerit (elät hyvää elämää, niin kuin sanot), petyt kun huomaat ettet olekaan onnellinen?

Mä olen joskus miettinyt onko mun pakonomaisessa suorittamisessani jotain tällaista.

Ymmärrän pointtisi, mutta eihän elämässä loppujen lopuksi ole muuta kuin hyvän olon ja -elämän tavoittelua. Mitä järkee täällä olisi olla muuten? Tai siis kyllä mun mielestä jotain täytyy tavoitella elämässä muuten tämä käy tylsäksi.

Kun elämä menee koko ajan eteenpäin.Niin mun mielestä tässä kaikessa on vain kyse kyydissä pysymisestä ja jotenkin arvokkuuden säilyttämisestä...

Tulin kotilomalle, mutta huomenna aamulla pitää mennä takaisin, kun on kuudes sähköhoito. Tänä viikonloppuna on yhdet sukujuhlatkin.

En ole jutellut kenenkään hoitajan kanssa eilen enkä tänään. Kukaan ei ole tullut kyselemään kuulumisia. Itse en viitsi mennä häiriköimään ja kyselemään, ehkä heillä on kiireitä... Huomenna kai taas lääkäri. Jos eivät kotiuta niin ajattelin pyytää lyhyttä päivälomaa viikonlopulle.

Olen ihan puhki. Näin kauan jaksoin esittää hymyilevää ja iloista ihmistä. Nyt en jaksa.
Mut oon tosi iloinen. Sain hyvän tilin myyjäisissä. Mun tuotteita ostettiin.

Nyt istun peiton alla, pimeessä kämpässä. Onneks saan olla yksin. En jaksais yhtään ketään nyt.

Tyttö tulee vielä kotona käymään ja tulee lauantainakin, kuulemma.

Saa nähä potkastaanko mut huomenna pois täältä 🤔

Oon viikonlopun yli täällä osastolla..

Huomenna menen päivälomalle ja toivottavasti alkuviikosta sitten kotiutus. Vointi ollut eilisillasta lähtien vähän parempi, ehkä uudet lääkkeet alkaa tehota. 🙂

Hei vaan.

Reilu kuukausi jo osastoa takana. Tänään sain 6. sähköhoidon ja kuulin, että jatketaan ainakin neljällä kerralla vielä.

Tänään viikonloppulomalle kotiin. On yhdet 80v juhlat tiedossa.

Tsemppiä! 🙂👍

Tässä kun ikää tulee koko ajan lisää, niin alkaa nähdä yhä selvemmin tämän ihmiselämän.

Vuosi vuodelta vaan oppii yhä lisää ja oppii sen varsinkin että ei pidä elää liian railakkaasti. Elämä on tavallaan kuin koulu josta ei koskaan valmistu.

Alkaa näkemään selvästi ongelmat ja sen asian, että pitää olla kohtuullinen kaikessa. Ei liikaa juhlimista, ei liikaa urheilua, ei myöskäään liian vähän. Se kultainen keskitie alkaa jotenkin hahmottua mielessä ja myös tämän ihmiselämän lait ja sosiaalinen hierarkia.

Ja on erittäin tärkeä oppia näistä asioista sillä niistä loppujen lopuksi koko elämä koostuu. Ja tiettyjen pelisääntöjen mukaan täällä on toimittava...

Hyvää perjantaita!🙂👍

minäitse89 kirjoitti 6.12.2018 12:11

Ymmärrän pointtisi, mutta eihän elämässä loppujen lopuksi ole muuta kuin hyvän olon ja -elämän tavoittelua. Mitä järkee täällä olisi olla muuten? Tai siis kyllä mun mielestä jotain täytyy tavoitella elämässä muuten tämä käy tylsäksi.

Kun elämä menee koko ajan eteenpäin.Niin mun mielestä tässä kaikessa on vain kyse kyydissä pysymisestä ja jotenkin arvokkuuden säilyttämisestä...

Ilmaisin ehkä itseäni epäselvästi - en tarkoittanut että ei kannattaisi tavoitella mitään, vaan sitä että ehkä ne asiat joita tavoittelet, eivät ole sellaisia mistä seuraisi pidempiaikaista hyvinvointia. (Sinänsä kommenttini on turhaa sanojen pyörittelyä, koska mulla ei ole aavistustakaan mitä sitten kannattaisi tavoitella - jos sinä tai joku muu keksii sen niin kerrottehan!)

Kivaa kuulla mmila että voit jo paremmin 🙂 Ja tsemppiä septemberille ja tyttöselle sinne osastolle/kotilomille!

Teille, jotka ootte nyt osastohoidossa, olkaa onnellisia, kun ootte "turvassa" ja teistä huolehditaan. Mäkin oon miettinyt, et koska tää paha olo räjähtää niin käsiin, että yritän päästä osastolle. En ole siellä koskaan ollut, mutta lähellä piti tilanteita on ollut liian monta ja ahdistus on käymässä taas sietämättömäksi. Jopa kaupassakäynti oli tänään vaikeaa, kun hetken luulin, että jotkut ihmiset puhui hyllyjen takana minusta.Ja eivät tietenkään hyvää. Tekisi mieli itkeä, mutta en saa itkettyä. Ahdistaa joulu ja se, ettei ole rahaa. Etenkin rahaa auttaa omaa tytärtään. Voimia kaikille.

Tyttö sai masennukseen/ahdistukseen lääkityksen tänään. Mutta en oikee sulata sitä. Haluan ma kuulla miksi. Tyttö on meidän mielestä voinu ihan hyvin, kun migreeni saatiin aisoihin. Hän on iloinen ja menevä tyttö. Onko tässä jotain, mitä en ymmärrä tai tiedä?

soroppi kirjoitti 7.12.2018 18:1

minäitse89 kirjoitti 6.12.2018 12:11

Ymmärrän pointtisi, mutta eihän elämässä loppujen lopuksi ole muuta kuin hyvän olon ja -elämän tavoittelua. Mitä järkee täällä olisi olla muuten? Tai siis kyllä mun mielestä jotain täytyy tavoitella elämässä muuten tämä käy tylsäksi.

Kun elämä menee koko ajan eteenpäin.Niin mun mielestä tässä kaikessa on vain kyse kyydissä pysymisestä ja jotenkin arvokkuuden säilyttämisestä...

Ilmaisin ehkä itseäni epäselvästi - en tarkoittanut että ei kannattaisi tavoitella mitään, vaan sitä että ehkä ne asiat joita tavoittelet, eivät ole sellaisia mistä seuraisi pidempiaikaista hyvinvointia. (Sinänsä kommenttini on turhaa sanojen pyörittelyä, koska mulla ei ole aavistustakaan mitä sitten kannattaisi tavoitella - jos sinä tai joku muu keksii sen niin kerrottehan!)

Kivaa kuulla mmila että voit jo paremmin 🙂 Ja tsemppiä septemberille ja tyttöselle sinne osastolle/kotilomille!

Eikös terveys ja hyvät ihmissuhteet, ole tavoittelemisen arvoisia asioita? Ja myös tasapainoinen elämä, josta tuossa puhuinkin...?