Tsemppiä taas kaikille. 🌻🙂🌻

Tänään osallistuin aamun ryhmäkävelyyn. Lenkki kestikin 45 minuuttia ja meinasin kuolla sinne. En fyysisesti vaan henkisesti, yhtäkkiä oli akku täysin tyhjä. Onneksi selvisin kuitenkin. Kuulemma se ei ole yleensä noin pitkä lenkki. Katsotaan jos jaksaisin huomennakin osallistua. Kuulemma ryhmiin pitäisi mennä ensi viikolla. Mitähän siitäkin tulee kun mieluiten olisin vaan täällä sängyssä... Hoitaja puhui siihen sävyyn että olen ainakin ensi viikon kokonaan täällä. Katsotaan mitä lääkäri meinaa sitten.

Ei kai siinä, makoilen täällä ja juon huoneenlämpöistä vissyä (täällä ei ole potilasjääkaappia). Kaikki tuntuu turhalta ja yhdentekevältä. Olisi pari asiaa mitkä olisi varmaan hyvä kertoa hoitajalle/lääkärille, liittyvät mahdollisesti harhaluuloihin vaikka ei sitä tiedä jos olisivat tottakin...

Mukavaa iltaa kaikille.

Söin ja..... 😭 meneekö tämä juna taas tälle raiteille.

Mun tekis mieli hakee lääkkeitä ja tappaa niillä ittensä. Äänet ois sit tyytyväisiä.

Pitäisköhän lopettaa opiskelu? Kun meinaa seota pää siitä. Mun mielenterveys on niin hatara, että en tiedä tekeekö tuo opiskelu mulle hyvää? Toisaalta saan siitä tarkoituksen elämääni, mutta tää helvetin skitsofrenia on niin perseestä.☹️

Siihen haluaisin vain vastauksen että minkä takia pitää sairastua tännöiseen tautiin? Luin jostain että skitsofreenikoiden elinajan odote on muita lyhyempi. Eli tässä olis ehkä vielä hyvällä säkällä 20 vuotta tehokasta peliaikaa.

Samanlainen olo jatkuu ku eilenkin oli.

Mitäs muitten maanantaihin kuuluu?

Jos joskus teen itselleni pahaa, niin sen vannon etten täällä rupea sillä mitenkään elvistelemään. Tiedän että itseään ei saa satuttaa. Ehkä siitä kertominen auttaa joitain, mutta olen elämäni aikana nähnyt monia jotka elvistelevät silllä että ovat yrittäneet im:ää. Jos minä joskus yritän sitä niin en kerro siitä kenellekkään sillä siinä ei ole mitään hienoa. Anteeksi nyt, ei ole tarkoitus loukata ketään.

sain laskut maksettuu ja tehtyy kelaan asumist. hakemuksen.

selkä on kipeenä ja pitäisi alkaa siivoo. ei yhtään kiinnostais.

kävin jo pienen lenkin tekemässä ja kävin vanhemmilla.

Toivottavasti et tee mitään itsellesi Tyttönen.

En tapaa tänään lääkäriä. Ehkä huomenna. Hoitaja meinasi että ajatukseni ovat paranoidisia. Jaa. Mulla on aiemmin ollut tapana häipyä osastolta kesken hoidon mutta nyt päätin että tällä kertaa sitoudun hoitoon. Olen niin kauan kuin haluavat täällä pitää.

Hei.

Osastoa tasan kuukausi takana. Kotiin pääsystä ei puhettakaan. Yhtään paremmin ei mene, mutta toki olen täällä turvassa itseltäni. Tänään oli neljäs sähköhoito. Olo on vielä vähän sekava nukutuksen jäljiltä.

Tyttö kävi. Halattiin ja puhuttiin hiukan. Sit se lähti. Haikeus jäi. Nyt oon taas tyhjässä kämpässä yksin.

Tytöllä menee vissiin hyvin. Iloinen oli. Päässy ajoissa kouluun. Jne.

Mulla on taas psykoosin oireita..

Oon nyt täysin ymmälläni tämän elämän edessä. Kun kaikki lopulta kuolevat. Ja sekin toivo on mennyt että jättäisin jotain tuleville sukupolville, sillä tätä ilmastonmuutosta tyrkytetään nyt joka tuutista ja sitä kuinka on vähän aikaa enää jne.

Tämä elämä on vain toistuvaa kaaosta. Ja täällä taistellaan kuolemaa vastaan, vaikka lopulta se kuitenkin tulee.

Sanokaa joku, jos ootte keksinyt että mikä tässä on kaiken juju?

On tietenkin rakkaus jne. Mutta olen niin täysin kujalla, että mitä tehdä, kun kaikki tuhoutuu? ☹️

Onko sillä käytännössä väliä elääkö ihminen vai onko hän kuollut? Kaikki kuitenkin kuollaan. Ja olishan se kiva jättää joku jälki maailmaan, muu kuin hiili. Olen vaan niin syvällä eksistentiaalisessa suossa kuin vaan voi olla. Siis kun ei saa tehdä itselle pahaa, mutta sitten toisaalta millään ei ole mitään merkitystä ja tämä elämä on täysin mitätön asia. Ehkä sitten vois olla jonkinlainen merkitys jos olisin hyvinvoiva, mutta mulla on jatkuvaa lähinnä fyysistä kipua. Olen ravannut kaiken maailman lääkärit läpi eikä mikään auta. Kuulemma ei ole vaarallista, mutta jatkuva kiputila heijastuu psyykkeeseen.

En yksinkertaisesti enää viitsi mennä lääkäriin eikä mulla ole oikeastaan varaakaan. Ja kaikki lääkärit ovat sanoneet että kivun pitäisi mennä pikku hiljaa pois, mutta kun ei mene.

Samalla päässä jauhaa sama kasetti että kaikki on turhaa. Olen muutenkin niin sulkeutunut, pääni sisään ettei minusta varmaan huomaa muu maailma, että elän jatkuvassa eksistentialisessa kriisissä. Kaikki niin hoilottaa tuolla kuinka elämä on ihanaa ja kuinka onni on kohdannut. Mutta minä vain ajattelen elämän varjoja ja sitä että vaikka olisin nyt onnellinen niin kuitenkin tulen joskus tuhoutumaan. Ehkä olen itsekäs. Mutta näin ajattelen.

Koko ajan elämässä on sellainen synkkä pohjavire. Kun olen tuskissani niin mietin hyvää elämää ja kun elän hyvää elämää mietin kuolemaa. Anteeksi kaikille....☹️

Tulin kotilomalle yhdeksi yöksi. Huomenna on viides sähköhoito. Lääkärin kassa oli tänään puhetta, että jatketaan sähköä 8-10 kertaan. Ensi viikolla on ehkä uloskirjaus.