mmila kirjoitti 26.11.2018 17:18

Varmaan mielenkiintoinen kokemus tuo sähköhoito. Toivottavasti saat apua siitä.

Selvisin harrastuksesta, onneksi siellä oli tänään tosi vähän porukkaa. Sain omat hommat tehtyä ja jokin aika sitten pääsin takaisin kotiin. Huomenna vihdoin se hoitajan aika vaikka mitä väliä silläkään on... Vuodatan siellä 45 minuuttia ja sitten kiitos hei, koita pärjäillä, nähdään kahden viikon päästä. Ihan turhaa.

Ei se välttämättä turhaa ole. Jokainen keskustelu yleensä rakentaa mielen lujuutta. Ja samalla oppii lisää vuorovaikutus taitoja. Mun mielestä ei useinkaan keskustelut ole turhia...

Mä en tiiä oonko psykoosissa vai en. Ku mulla on im-ajatuksia, ääniä jotka käskee tappamaan ittensä, sit mua jahataan ja vainotaan, toimintakyky on heikentyny, mun pääs on siru jotta koko maailma voi lukee mun ajatukset..

minäitse89 kirjoitti 26.11.2018 18:22

mmila kirjoitti 26.11.2018 17:18

Varmaan mielenkiintoinen kokemus tuo sähköhoito. Toivottavasti saat apua siitä.

Selvisin harrastuksesta, onneksi siellä oli tänään tosi vähän porukkaa. Sain omat hommat tehtyä ja jokin aika sitten pääsin takaisin kotiin. Huomenna vihdoin se hoitajan aika vaikka mitä väliä silläkään on... Vuodatan siellä 45 minuuttia ja sitten kiitos hei, koita pärjäillä, nähdään kahden viikon päästä. Ihan turhaa.

Ei se välttämättä turhaa ole. Jokainen keskustelu yleensä rakentaa mielen lujuutta. Ja samalla oppii lisää vuorovaikutus taitoja. Mun mielestä ei useinkaan keskustelut ole turhia...

Onhan se ihan kiva joo käydä juttelemassa ja toki arvostan että mulle sellainen mahdollisuus tarjotaan. Tuntuu vaan että niiden välillä ehtii tapahtua mielialallisesti niin hitsin paljon kun kahden viikon välein vaan käyn sen 45 minuuttia. Ei siinä ehdi oikein mitään käydä läpi...

Tyttönen vaan, meinaatko mennä päivystykseen vai yritätkö selvitä kotona? Tsemppiä. 🙂🌻

Kotona oon nyt jotenkin pärjänny, mut jos nyt pahenee nii sit päivystykseen.

En haluu nousta sängyst, en haluu ottaa lääkkeitä, en haluu syä enkä jua, en haluu hoitaa isää, en haluu mitään. Haluan va olla tässä ja maata.... vaikka kroppa ei jaksaiskaan sitä.

Kiitos taas teille kaikille, jotka kirjoitatte tänne. Sain eilen käytyä tyttäreni luona ja tarkoitus oli jäädä pidemmäksi aikaa, mutta lopulta annoin periksi 7.n tunnin jälkeen. Tyttäreni oli aluksi tosi vihamielinen minua kohtaan ja halusi, että lähden mm.töni ja puristi ranteista. Mutta pysyin tyynenä, sitä en aina ole pystynyt olemaan. Itkin ja pyysin anteeksi ja kerroin olevani pahoillani ja että jos emme saa välejämme kuntoon, minun on pakko tehdä im., koska tuskani on liian kova. Ja sanoin vielä, että en tee im.aa tyttäreni takia, vaan sen takia, mitä kärsimystä olen tuottanut hänelle. Tyttäreni vihamielisyys jatkui, sanoin hänelle, että en voi lähteä ennenkuin välimme olisivat kunnossa tai . .otan purkillisen rauhoittavaa(tosin enää puolet jäljellä). Tyttäreni lähti kiukuspäissään jossain vaiheessa ulos ja lähetti sieltä painu ...viestejä. Laitoin hänelle viestiä, että en häiritse häntä, nukun sohvalla ja olen hiljaa. Tätä jatkui jonkin aikaa. Lopulta otin 4 rauhoittavaa( olen isokoinen, joten tiesin, että niistä ei olisi haittaa). Kun sitten n. 3 tunnin päästä heräsin niin tyttö istui toisella sohvalla ja tunsin syyllisyyttä taaskin, että tuonkin trauman olen hänelle aiheuttanut. Hän halusi edelleen, että lähden. Olin vähän tokkurassa rauhoittavista ja väsynyt, niin en jaksanut jäädä. Lopulta tyttäreni tuli halaamaan ja pyysi anteeksi. Halasimme, mutta minun häneltä tulee pyytää anteeksi.En jaksa kertoa enempää taustoista ym.Itku vain valuu pitkin poskia, että saammeko yätä elämäämme ikinä järjestykseen...

Hoitajalla käyty. Sain ajan taas ensi viikolle mikä on ehkä ihan hyvä. Sekä soittoajan lääkärille ylihuomiseksi lääkemuutoksista keskustelua varten. Ehkä se tästä. Ainakin tuli tunne, että hoitaja ottaa tämän oloni tosissaan ja haluaa auttaa.

Moi!

Harmittaa kun on sairaus, mutta olen ylpeä kuitenkin siitä että jaksan opiskella kaikesta huolimatta. Pitää olla joistain asioista ylpeä, mitä on saavuttanut tai jaksanut tehdä. Ihmisen tulee olla, koska tämä elämähän on taistelua...

Hyvää tiistaita!

Silmät turvoksissa. Itkin hoitajalla kauheasti ja äsken kuuntelin pari kaunista kappaletta ja ajattelin kuollutta ystävään, itkin lisää. Välillä itken jatkuvasti ja välillä itku ei tule vaikka haluaisin.

En tiedä onko siitä soittoajasta mitään hyötyä ja inhoan puhelimessa puhumista muutenkin. Mutta hoitaja sen halusi antaa. Olkoon nyt sitten. Ehkä jotain lääkettä nostetaan. Toisaalta mietin pitäisikö kuitenkin pyytää lähete osastolle. Vaikka mitä sekään auttaa? Sama kai se on makaako synkkänä kotona vai sairaalassa, kotona makaaminen on sitä paitsi halvempaa.

Hei.

Voin huomattavasti paremmin jo. Niin hyvin, että tulin kotona käymään tänään. Viime viikolla oli osastolta poistuminen yksin kielletty, mutta tällä viikolla saan liikkua vapaasti. Huomenna on taas ect. Osasto jatkuu vähintään vielä kaksi viikkoa, todennäköisesti kolme viikkoa.

Isän luonna käyminen sai taas mut itkemään tääl kotona. Ei mua se itketä että jouduin riisuu ja pukee hänet, va se, et kun näen kärsivän ihmisen. Nyt vielä kun hänellä on joku ihme kipu pakarassa. Pelkään koko ajan et hän kaatuu ja loukkaa.
Mun pitäis 15 min päästä soittaa sille ja kysyy onko kotihoito tullu. Niihinkä ei pysty luottamaan enää.

Kävin kaupasta ostamassa 5 lonkeroa. Käyn vielä ennen pe hakee lisää.

Oon juonu 1.5 litraa vettä tänään, eikä paljo pissata. Se viel puuttuu et munuaiset menee.

Ei jaksa välittää itsestään enää. Se on ihan turhaa. Mitä hyötyy siitä on.

September kirjoitti 27.11.2018 13:15

Hei.

Voin huomattavasti paremmin jo. Niin hyvin, että tulin kotona käymään tänään. Viime viikolla oli osastolta poistuminen yksin kielletty, mutta tällä viikolla saan liikkua vapaasti. Huomenna on taas ect. Osasto jatkuu vähintään vielä kaksi viikkoa, todennäköisesti kolme viikkoa.

Tosi kiva kuulla, että voit paremmin September
🙂👍 Onneks pääset jo liikkumaankin vapaasti. Sekin piristää kummasti oloa, kun ei tarvi koko ajan olla osastolla.

Minäkin olen voinut hyvin viimeisen viikon ajan. Tämä on ensimmäinen hyvä viikko heinäkuun jälkeen.

Hienoa September, että voit jo paremmin. Mmilalle lohdutusta ja olkapäätä, jota vasten voit itkeä, salokalle voimia ja ei sinun tarvitse aina jaksaa ja todella hienoa minäitse89.lle,että jaksat opiskella! Iloa ja valoa! Olen tuskissani edelleen, mutta yritän pärjätä ja toivon tyttärelleni voimia ja jaksamista.

Hienoa, September, kun voit jo noin hyvin! Vointisi koheneminen on ollut tosi nopeaa!🙂

Itse en tiedä edelleenkään, mikä mulla on. Masenus, ahdistus, muu mikä...? Vai kaikkea sekaisin. Lultavasti kaikkea, aina erillaisin painotuksin. Ja sitten kun vielä väsyttää. Olen heräillyt tämän yön alle kahden tunnin välein. Ja nyt olen valvonut suunnilleen puoli neljästä lähtien - taas koneella kuteen tänä yönä jo aiemmin -. Nyt tuntuu, että voin pahoin väsymyksestä.

Tyttönen vaan kirjoitti 26.11.2018 18:52

Mä en tiiä oonko psykoosissa vai en. Ku mulla on im-ajatuksia, ääniä jotka käskee tappamaan ittensä, sit mua jahataan ja vainotaan, toimintakyky on heikentyny, mun pääs on siru jotta koko maailma voi lukee mun ajatukset..

Vieläkin on samanlainen olo..