Tyttö kipeenä. Tein jauhiskeittoa, kun pyysi. Kävin ulkona, kaupassa ja äitin luonna.

Ei o oikee ajatuksia. Olen todella väsy. Yritän taistella sitä vastaan.

Olen surullinen kun päivät lyhenee ja tyttö lähtee.

Erilainennainen, olen pahoillani siitä mitä tyttäresi sanoi sinulle. Älä silti tapa itseäsi. Sitä paitsi olen varma, että jos tappaisit, kaipaisi tyttäresi sinua ja hänellä olisi myös järkyttävät syyllisyydentuskat.

Tänään oli päivällä hetkellisesti parempi olo, jaksoin jopa käydä kaupoilla. Nyt on aivan uskomaton uupumus päällä mutta vielä ei voi yöunille mennä, Putouskin tulee illalla... Huomenna tuskin poistun ulko-ovesta mihinkään.

Jouluun kuukausi, ei tunnu missään vaikka yleensä olen jouluihmisiä. Harmittaa vähän sekin että menee koko joulu varmaan pipariksi (pun intended) tämän väsymyksen takia. Tosin niin menee kaikki muukin että kai se joulu siinä joukon jatkona tulee...

En kyllä tiedä että mitä tästä elämästä tulee. Kaikki on niin mustaa ja sumeaa. Iltaisin itken ja toivon etten herää aamulla. Ikävä kyllä olen aina herännyt.

Tiedän yhden konstin miten saada ajatukset pois itsetuhosta: Pistää jotain rauhoittavaa musiikkia soimaan ja ajattelee että nyt on vain tämä hetki. Mitään muuta ei ole tällä hetkellä. Tulevasta elämästä ei ole mitään tietoa ja menneelle ei voi mitään. Mutta on vain tämä hetki. Sitten voi hengittää syvään ja yrittää rauhoittua hetkeksi. Jonka jälkeen palaa taas rutiini toimintaan...

Tsemppiä. 🙂👍

Pelko.
Et tytölle sattuu jotain.
Että mulla on jotain.
Etten pärjääkään.

Hyvää sunnuntaita,

Luulen, että sitalopraami on alkanut vaikuttaa, kun annostus tuplattiin. Im ajatukset ja toivottomuus on hellittänyt. Fyysinen levottomuus on vähän kasvanut, mutta toivottavasti toinen lääke pitää hypomanian poissa.

Sähköhoidon aloitus varmistui. Huomenna alkaa. Jännää.

Tuo sähköhoito on varmaan jännää. Itse en ole koskaan saanut sitä.

Sain eilen illalla sängyssä ihan kamalan ahdistuskohtauksen, luulin että kuolen siihen paikkaan. Onneksi se meni siitä ohi ja nukahdin lopulta. Nyt istun taas vaihteeksi tässä sohvalla... Onneksi ylihuomenna on hoitajan aika.

On ollut ihan kaamea olotila viimeset 2 päivää. En voi muuta kuin itkeä yätä ahdistusta ja tuskaa. Kiitos mmila diitä, mitä kirjoitit. En vain udko diihen. Uskon, että tyttärelläni patrmpi ilman minua sekä myös miesystävälläni. Tuottaa suurta tuskaa nähdä, kuulla, moten muilla perheillä menee hyvin ja hyvät, läheiset välit. Sen verran olen miettinyt, että jos olisi vielä jokin toinen vaihtoehto kuin se lopullinen. Mutta se vaatii paljon valmistelua, enkä tiedä, jaksanko sitä. Mutta sillä tavalla saisin olla omassa rauhassa ja ei tarvitsisi tavata onnellisia ihmisiä ja ihmisiä, jotka ihmettelevät, miksen halua miesystäväni kanssa viettämään joulu-aattoidylliä heidän lastensa kanssa ja jättää omaa lastani oman onnensa nojaan, vaikka hän ei haluaisikaan viettää minun kanssani joulua. Mutta joulu on minulle erittäin tunnepitoinen juhla ja en haluaisi silloin näytellä, että voi kun kivaa, kun kaikilla muilla on niin rakasta ja mukavaa. Täytyy vaan antaa kyynelten valua ja yrittää kestää tätä tuskaa.

Tsemppiä sähköhoitoon 🙂👍

Mulla on psykoosin oireita vaihteeks..

Tänään havahduin siihen, että en ole enää niin riippuvainen vanhemmistani. Pitäis varmaan rakastua johonkin ihmiseen. On vaan hankala kun on tää skitsofrenia. Tavallaan uskoon olen jo tullut, vielä pitäis löytää se rakkaus mistä Jeesuskin puhui...

Hyvää sunnuntaita.

Kiukustuin, äiti tunki pyykkikoneen liian täyteen. Ei pystyny linkoo. Laitoin kiukkusena märät pyykit narulle.

Jalkojen kipu alkaa hellittää, mut nyt tärrää koko yläkroppa. Ei tuu juomisesta eikä syömisestä oikein mitään.

minäitse, olen samanikäinen kuin sinä ja huomannut samoja mietteitä... Että jos haluaisi mennä sen perinteisen kaavan mukaan niin pitäisi olla jo puoliso katsottuna vähintään ja perhe perustettuna. No ei ole onnistunut täällä eikä tule onnistumaan. Eikä se mitään, sellaista sattuu.

Huomenna pakko lähteä kotoa ja mennä harrastukseen. En halua. En. Pelkään ihmisiä. He inhoavat minua. Toivottavasti siellä ei olisi paljoa porukkaa nyt. No teen nopean kiepauksen siellä ja sitten tulen takaisin kotiin.

Kiitos mmila viestistä. Olen viime aikoina pohtinut elämän tarkoitusta ja Jumalan olemassa oloa. Myös sitä millaista sattuman kauppaa tämä elämä välillä on. Myös im valitettavasti välillä välähtää mieleen, mutta mieluummin haluaisin kuitenkin elää...

Tulipas käytyä terapeutilla,ihmeen hyvin meni reissu ja tuli käveltyä 3 km yhteensä. Sit ois iltapäivästä vielä keilaustakin.

Eka ect hoito takana. Olipa kokemus. Päänsärkyä, heikkoutta, kurkkukipua ja muisti vaikeuksia, mutta nyt alkaa jo helpottaa. Piti hoitajalta kysyä, mikä on mun huone, kun ei ollut mitään muistikuvaa. Pääsin suoraan yöunilta hoitoon, niin en ehtinyt panikoida nukutusta. Eipä siinä kestänytkään kuin pari sekuntia.

Varmaan mielenkiintoinen kokemus tuo sähköhoito. Toivottavasti saat apua siitä.

Selvisin harrastuksesta, onneksi siellä oli tänään tosi vähän porukkaa. Sain omat hommat tehtyä ja jokin aika sitten pääsin takaisin kotiin. Huomenna vihdoin se hoitajan aika vaikka mitä väliä silläkään on... Vuodatan siellä 45 minuuttia ja sitten kiitos hei, koita pärjäillä, nähdään kahden viikon päästä. Ihan turhaa.