Takaisin ei tule enää koskaan karkkipäivä ja perjantai,
vain elämisen nurkkapala ja maanantai.
Nyt on vain ikuinen hiekkalaatikko aikuisten,
josta ei pyydetä enää välipalalle edes varta vasten.
Olen kiinni kuopassa täynnä ajatuksia,
sen kaikki reunat ovat aivan yhtä jyrkkiä.
Mikään ei ole pielessä, mutta ei myöskään tunnu oikealta.
Kaikki vain on keskinkertaisesti, ilman mitään syytä kuin sattumalta.
Itken näkymättömiä kyyneleitä ja nekin salassa.
Miten lopettaa hulluus, jota ei ole edes olemassa.
Onko jossain joku yksinäisyyden raja, jota ei kannata ylittää?
Monta on kysymystä turhaa, vastausta en halua kai edes tietää.
Mistä minä voisin löytää iloa,
en tien päästä, jossa lukee "ei talvikunnossapitoa".
Ei sitä voi ostaa alennuksella,
ysiysi hintaan liidelistä iltasella.
Ei enää väsytä, mutta herätä en halua.
Maailman kaikki huolet vain odottaa siellä minua.
- MS 2018