Tuli vähän kinaa perheenjäsenen kanssa ja ajattelin sen jälkeen että olisi ehkä parempi tehdä im niin en olisi muiden vaivoina enää. On vaan niin paha ja väsynyt olla. Itkettää.

maanvaiva kirjoitti 19.11.2018 14:35

saloka kirjoitti 19.11.2018 14:11

Kertasin paasosen nimeä moneen kertaa, ennen ku muistin et se oli heikki. Tä on tätä mun arkipäivää.

Piti oikein googlata kenen suuruuden nimeä kertasit. Ei kai tuommoisia asioita kannata arkena muistella. Vai oliko tuo mustaa huumoria?

Se oli vaan telkkarissa.

...
Tein kilon joulutorttuja. Tyttö sai avaimet. Surkea olo ja mieli. Tyttökin huomaa sen ja tyynnyttelee.

Ei ole tämä elämä todellakaan helppoa, kun aina ei vain jaksais nauttia niistä yksinkertaisista asioista/ itsestäänselvyyksistä, jotka lopulta ovat onnea, samoin kuin pienistä asioista, kuten että aurinko tulee esiin pilvien takaa. Pakottauduin lähtemään ulos tänään asioille. Mulla on jonkin verran pyöräilymatkaa, että pääsen ne asiat hoitamaan. Matkalla mieli oli vainoharhainen. Ja toivoin, etten törmäisi tuttuihin, kun en jaksa selittää mitään.Kun olin saanut asiat hoidettua ja tulin bussilla takaisin, ajattelin vain, että pääsisinpä nopeasti kotiin, että romahdan kohta. Kuitenkin tunnen, että kotona on turva, mutta välillä ei niinkään osaa ajatella.

Sinulle mmila sanoisin, että niin vaikeaa asiaa ei olekkaan, että täytyisi tehdä im. vaikka itsekkään en sitä aina jaksa uskoa. Tsemppiä! Jos tuli riitaa perheenjäsenen kanssa, niin ymmärrän, että sulla on paha mieli ja ehkä nurkkaan ajettu olo jne., mutta hyvä, kun itket. Koska sitähän tuo tilanne vaatii. Tunnet surua ja se on surtava pois. Kyllä itsekkin koen välillä, että olen kumppanilleni taakka, mutta sekin on vain tunne. Ja kun tyttäreni haukkuu hulluksi, ajattelen, että mitä tässä sitten enää yritän... Mutta aina tulee uusi päivä ja se voi olla parempi...

Kiitos viestistä Erilainennainen. 🙂🌻 Toivon kovasti tsemppiä sinullekin.

Eilen illalla sängyssä pohdin im. Ajatuksia tuli mieleen mutta en tiedä jaksanko toteuttaa sitä. Toivon että nukahtaisin vaan enkä heräisi enää. Olisi kaikkien kannalta parempi että mua ei olisi. Saisivat elää rauhassa enkä olisi taakkana ja rasitteena. Ystäviä ei ole ja perheelle olen vaan vaivaksi. Tuntuu että pilaan vaan aina kaiken. Muilla olisi hyvä olla jos mua ei olisi. Harrastustoimintakin oli joskus hauskaa mutta nyt sekin ahdistaa vaan. En osaa sielläkään olla niin etten häiritsisi muita ihmisiä vaan aina puhun muille ja tungen seuraan. En tiedä miten pääsisin tästä tavasta eroon. Ja miten oppisin ettei ihmisille saa laittaa viestejä. Ei saa häiritä.

Viikko vielä hoitajan aikaan. Vaikka mitäpä hyötyä siitäkään on.

Hei vaan ja hyvää tiistaita.

Kävin lääkärillä ja sydänfilmissä. Perjantaina tai viimeistään maanantaina alkaa sähköhoito. Lääkäri kielsi kotilomat ja poistumisen osastolta ilman saattajaa voimakkaiden im ajatusten takia. Vieraita on tällä viikolla tiedossa.

Puheltiin ptt:n kanssa lauantaisesta. Hän käski näyttää arvet, en pystyny. Koko ajan tekee mieli va tehä kropalle jotain. En tykkää kropasta.

Aamulla heräsin 5.30. Oon siitä asti ollu, siivosin ja nyt teen lapasia. Yritän saada ajatukset muualle.

Mä en jaksa enää..

Itsekin kävin tänään sydänfilmissä, ja labrassa. Kuulemma rutiinia tuolla polilla. En ole koskaan aiemmin tällaista kuullut mutta uusi hoitaja sanoi näin. Ei siinä sitten mitään.

Yritän esittää pirteämpää perheen edessä. Vaikka oikeasti en jaksa, haluaisin vaan nukahtaa. Huomenna pakko pestä pyykkiä ja loppupäivä varmaan menee taas tässä sohvalla. Elämä on aika kutistunutta tällä hetkellä. Mikään ei huvita eikä kiinnosta. Kissojen puuhia seurailen ja makaan ameebana.

Pakko laittaa vielä tämä. Tein taas BDI-testin ja sain 51 pistettä, normipäivä. Jatkoin surffailua Mielenterveystalon oirenavigaattorissa ja täytin sen huvikseni. Vastaukseksi sain "päivystyksellinen tilanne, hae apua heti". Aloin nauraa ihan hillittömästi, että vai niin... 😟

Väsyttää.

En ole satuttanu, mut kropassa on tarpeeksi kipua.

Tyttö järkkää muuttoo. Mietin, pitäisikö mun lähtee pois sillon ku tyttö muuttaa. Vai olenko täällä ja katon ku tavarat lähtee. Olin suunnitellu ryyppäämistä, mut ei taida olla rahaa siihen. Pitää kerätä rahaa, et pärjää ensi kuun.

Hei.

Eilinen oli hiukan helpompi lukuunottamatta aamua ja aamupäivää. Tieto ect:n alkamisesta herätti vähän toivoa.

Kello on vasta vähän mutta olen ottanut jo 1,5h torkut. Olen alkanut torkkumaan/ nukkumaan kaikki ruokailujen välit. Sillä tavalla ei tarvitse kestää tätä oloa.

Tänään pitäisi selvitä alkaako sähkö tällä viikolla vai vasta maanantaina. Osastoa on luultavasti jäljellä ainakin 2-3 viikkoa.

Moi.

Olen ajatellut että millään muulla ei ole väliä kuin sillä ettei vaan satuta itseänsä. Ihan sama käykö koulua tai töissä, tietenkin ne auttavat pitämään pois ajatukset itsetuhosta ja mielestäni pitää tehdä kaikkensa ettei satuta itseänsä. Jos nimittäin Jumala on olemassa ja yksi käskyistähän on että älä tapa. Ja aina on toivoa elämässä, kun vain muistaa ettei tee itselle pahaa.

Tsemppiä!🙂👍

Kiitos mmila tsemppauksesta. Ja sinulle tyttönen5/tyttönen vaan viestini on, että älä luovuta! Septemberille voimia ja toivon, että saat sähköhoidosta apua. Salokalle myös jaksamisia ja kaikille teille, joiden nimimerkkiä en edellä maininnut. Mullakin masennuspäivä ja paljon surua, jota täytyy surra pois. Aurinko onneks paistaa ulkona, niin täytyy yrittää jossain vaiheessa lähteä uloskin. P.S ootte kaikki mulle rakkaita, vaikka en tunnekkaan teitä.Olen tehnyt liian suuria virheitä, joita en voi korjata, mutta täytyy vain yrittää elää sen kanssa ja olla vastaisuudessa ja tällä hetkellä parempi ihminen, eikä vain täydy, vaan oikeasti haluan olla sitä.VOIMIA TEILLEKKIN!

Ihan hyvin sanottu minäitse, tuon kun vielä aina muistaisi.

Itkin taas illalla sängyssä. Kaikki itkettää niin kovin helposti. Nyt on pyykit pyörimässä ja siivosin yhden rojunurkan. Kohta ripustan ne pyykit ja loppupäivä menneekin tässä sohvalla. Ulkona paistaa aurinko mutta mitä väliä silläkään on. En aio mennä sinne.

Mietin sille lääkärille soittoa että jos saisin jotain lääkemuutoksia vaikka että jos tämä olo helpottaisi. Osastolle en halua. Mutta tuurilla sen soittoajan saa ehkä ensi viikolle tai sitä seuraavalle niin enpä taida jaksaa.