Mulla on taas mielessä im ☹️

Mulla menee muuten ihan hyvin, mutta rintalihaksissa tosi kovia kipuja välillä. Lääkäri on tutkinut sen ja ei ole sydänperäistä, mutta ikäviä noi kivut kun niitä on jatkunu jo kolme vuotta. Kipulääkkeet sentään auttaa vähän...

Mutta kuitenkin hyvää maanantaita!

Ruoka puolix tehty. Taas koko suomen armeijalle.
Tilasin myyntipöydän 6.12. Toivottavasti jään plussalle.
Olo on tosi väsy. Ei oikee mikään kiinnosta, eikä jaksa tehä. Perhetilanne rassaa edelleen.

Miksiköhän täytyy olla olemassa? Tai että mikä tän jutun juju on? Jos ei pysty saamaan mistään nautintoa ja jos elämä on kärsimystä, niin minkä takia tätä kurjuutta täytyy väen väkisin pitkittää. Olemattomuudessa ei sentään voi kokea tuskaa, mutta toisaalta im voi johtaa vielä pahempaan paikkaan kuin tämä maailma.

No itsepä sen totesin. Olen ehkä kuitenkin vielä kristillinen ihminen. Ja toivottavasti se Jumala siellä jossain on, vaikka yhteyttä ei saa.

Olen tänään lähinnä vaan tuijottanut seinää. Täysin välinpitämätön olo. Juomista ei ole kukaan enää vahtinut, joten en ole jaksanut itsekään välittää. Syönyt olen silti.

Uusi potilastietojärjestelmä vie hoitajien aikaa, joten hoitajille ei jää aikaa tulla keskustelemaan. Onneksi on huonetoveri.

Että kun jännittää lääkäri. Jännittää se, että mies tulee mukaan, jännittää mihin päädytään lääkkeiden suhteen ja se, pistetäänkö mut täältä pian pihalle.

Mulla on huomenna verkosto palaveri, jännittää aika paljon..

Voxrat sit loppu ja ei ole reseptii. Lääkäri lomalla tämän viikon. Kivaa... saa nähä kuinka hulluksi tuun. Olen siis viime viikon maanantaina pyytäny respaa ja loppu viikon puolesta uudelleen. Nyt soitin taas.

Onko jollakkn keinoo miten tytön saa aamusin hereille. Mun herätys ei tehoa, herätyskello ei tehoo. Hän aloitti pe tryptylin ja se nukuttaa 12-13h putkeen. Koulu vähän kärsii. Hän kärsii silti nukahtamisongelmasta.

Mää en jaksa enää kauaa elää... ☹️ On liian rankkaa...

Vaikea päivä oli, mutta kävin kaupassa. Ostin lankaa ja sukkapuikot. Aloitin, innostuin ja lannistuin.

Lääkäri oli. Ketipinor nostettiin takas edeltäneeseen annokseen. Hyvä. Osasto jatkuu vähintään tämän ja seuraavan viikon.

En jaksa vastata viesteihin. Enkä jaksa soittaa Kelaan. Enkä käydä työterveydessä, joka on edellytys että saan lisää rahaa. Helvetti, ei riitä että on sairaalahoidossa. Ymmärrän, normaali käytäntö. Pakko vaan jaksaa jotenkin. En myöskään pysty hakemaan lähetettä/maksusitoumusta työpaikalta. Odottaaa valmiina, mutta en pysty mennä sinne.

Itsetuhoisia ajatuksia eilen ja vähän tänään. Olen jättänyt taas juomatta.

September, miten kävi lääkärin suhteen ja sen, et päästääkö ne sut pois?

Tyttönen vaan kirjoitti 13.11.2018 22:1

September, miten kävi lääkärin suhteen ja sen, et päästääkö ne sut pois?

Tämä ja ensi viikko ainakin osastoa. Lääkkeissä ei tehty kun nosto. Nyt menee ketipinor 600mg ja sepram 20mg plus tarvittavat. Hyvin maltillinen lääkiys.

Hei taas. Alamäkeä mennään ja lujaa. Hoitokontaktin luona olin tänään. Väläytti osastolle menoa, mutta yritän nyt pärjätä kotona. Haluan olla mieluummin kotona.

Vaikee päivä tänäänkin. Kaikki on vaan jotenkin niin raskasta. Lääkkeistä ei ole apua tällä hetkellä. Sukan teko sujuu kuitenkin taas.

saloka kirjoitti 13.11.2018 13:13

Onko jollakkn keinoo miten tytön saa aamusin hereille. Mun herätys ei tehoa, herätyskello ei tehoo. Hän aloitti pe tryptylin ja se nukuttaa 12-13h putkeen. Koulu vähän kärsii. Hän kärsii silti nukahtamisongelmasta.

En tiedä mikä auttaisi heräämisen helpottamiseen ja vuoteesta pois pääsemiseen, mutta kroonisen unihäiriöisenä antiaamuihmisenä olen huomannut, että jalkeille päästyäni ei kannata heti mennä aamiaispöytään istumaan, muuten ns. käyntiinlähtö vain viivästyy. Sen sijaan kannattaa pysyä jaloillaan ja mielellään vielä liikkeessä esimerkiksi aamurutiineja tehden ja syödä vasta sitten aamiainen. Joskus teen senkin seisoen.

Toinen mikä vähän auttaa on kirkasvalo.