Jardin Prive kirjoitti 10.11.2018 13:5

Hei, September! 😍 Oletko ollut tänään hypomaaninen? Minkälainen sun olo on?

Onko sulla yhdenhengen huone? Ovatko kaikki osaston huoneet sellaisia? Mulla oli vanhalla paikkakunnalla osaston huoneet pääasiaassa 2-3 hengen huoneita. Tuntuu paljon paremmalta nukkua ja olla omassa huoneessa. Täällä uudella paikkakunnalla en tilannetta vielä tiedä.

Hyvää isänpäivän viettoa huomenna!

Kiitos JP.

Tänään ei ole vielä ollut hypomaniaa. Otin kyllä viimeiset lääkkeet puolilta öin, joten se voi vähän myöhäistää sitä, jos tämä samalla kaavalla jatkuu. Yleensä iltapäivällä/illalla alkanut.

Täällä osastolla on 20 paikkaa ja kahden hengen huoneet. Tämä on mielialahäiriöosasto. Lähinnä masennusta, ja etenkin meitä bipoja hoidetaan tällä. Huonekaverini on iäkäs rouva, tulemme hyvin juttuun ja juttua usein riittääkin.

saloka kirjoitti 10.11.2018 13:23

Kofeiinin viekkarit iski jo nyt. Päätä sattuu ja käyn ylikierroksilla hiukan. Tosin voi vaikuttaa sekin etten ole tytöstä kuullu mitään....

Vaihda limukka kahviin! 😋
No ei ehkä paras idea, mut siinä ei ainakaan oo sokeria. ☺️ Musta teekin voi auttaa kofeiinipulaan, jollet nyt välttämättä halua ihan seinään lopettaa.

Mä en voi ottaa mitään lääkettä, ku kaikki on myrkytetty..

FBI:kin jahtaa mua, ku oon aiheuttanu ihmisille pahaa. Lisäksi paitakin hyppii tuolilla. Sit mun iholla kävelee mustia hyttysiä ja tosiaan lääkkeet on myrkytetty. Että semmosta..

Teetä joinkin tänään. Kahviin en o mamman kuoleman jälkeen koskenu.

Itken taas... harmittaa kaikki... en osaa mitään... oon huono äiti... kaikki on pettyny muhun....kyynyleet valuu poskia pitkin tyynylle. Raskasta hengittää taas, kun yrittää pidättää itkua...

saloka, mä uskon että olet niin hyvä äiti kuin osaat. Ja se kyllä riittää.

Huomenta.

Kohta porukoille isänpäivän viettoon. Vähän jännittää. Varmaan kierrokset nousee sen jälkeen.

Ei se kyllä aina riitä. Joskus pitäisi osata luovuttaa ja sanoa etten ollut kyllin hyvä äiti tässä tilanteessa. Tai voi olla kyllin hyvä äiti vaikka luovuttaa.

vielä on ihan ok olo. tosin olen tunti sitten herännykki vasta. Kipua on joka puolella kroppaa ja väsymys on suuri.
Mietin vieläkin perheeni tilannetta, mitä teen. Äiti yrittää rauhottaa, kun tietää että se menee överiksi.
Mä en muista koska perhetyö tulee viikolla. Ihan sumua kaikki...

Toivotin hyvää isänpäivää omalle iskällekin, joka sairastu vakavasti 5v sitten,eikä pysty puhumaan pahemmin. Muutamia sanoja tulee kyllä..

Hei ja hyvää sunnuntaita.

Kotona käynti sujui hyvin, mutta raskasta se oli. Jaksoin puolisen tuntia olla aktiivinen, osallistuva ja tsempata, sen jälkeen en jaksanut olla läsnä.

Lapset näyttivät päässeen pahimmasta ikävästään yli. Keskitttyivät lähinnä vaan pieneen serkkutyttöönsä.

Kotona tuli itku. Kaikki tuntui niin vieraalta. Ulkomaailma oli niin pelottava ja epätodellinen. Maailma pyöri niin kuin ennenkin, vaikka mun elämä on pysähdyksissä. Ihan kun olisin seurannut kaikkea sivusta jossain eriulottuvuudessa.

Tulin just isältä. Ei mulla ollu antaa mitään muuta kun läsnäoloni. Äiti tarjos teetä ja muffinin. Pitkästä aikaa söin ja join kodin ulkopuolella. En voinu kieltäytyy, kun olen muutenki mielipahaa hänelle ja isälle hankkinu. Tiistaina käyn apteekist ostaa nutrit isälle.

Huomenna oon kotona, en mee ryhmään. Pakko selvitellä asioita niin puhelimes kun pään sisällä.

On paska olo.

En arvannut, että kotona vierailu ois ollut näin vaikeaa. Raskas, itkuinen olo ja ahdistaa ja pelottaa.

Hyvää tätä päivää.

Pitkä päivä tiedossa. Ei juuri ohjelmaa. Saa nähdä, miten mielialat tästä kehittyy. Tuleekohan hypomaniaa tänään.

Ei tullut muuta kuin onniteltua puhelimessa isää. Ei sitä oikeen enää muuta pysty antamaan. Tyhjästä on paha nyhtää. Kun itselleen ei voi olla mitään, on vaikea olla mitään muillekaan.