Mää en tiedä enää mikä mua vaivaa, kun ääni sanoo päässä että olet luuseri ja tapa itsesi. Aivan kuin joku demoni, joka yrittää mut masentaa. En käsitä enää että mitä tää on? Kun pari vuotta sitten oli samanlaista ja vedin pillereitä kourallisen että ääni lähtis pois. Menin huonoon kuntoon ja nyt kun olen taas kunnossa niin tuo sama ääni on palannut joka sanoo että olet luuseri, mene kotios ja tapa itsesi. Ja se sanoo että ei susta tule ikinä mitään, että koko loppuelämä on vain alamäkeä.

Olen vuosikaudet taistellut tuota ääntä vastaan, en vaan käsitä että mitä se on? Mulla pitäis olla kaikki hyvin elämässä, on kavereita, harrastan liikuntaa ja opiskelen, mutta ehkä tämä ihmiselämä sitten on tällaista, jatkuvaa työtä omia ajatuksia vastaan ja jatkuvaa ponnistelua päivästä toiseen, viikosta viikkoon ja vuodesta vuoteen.

Ehkä joskus mun elämässä on saattanut olla aika jona kaikki oli normaalia, mutta ei viime vuosina.

Ihmiselämästä on turha etsiä liikaa kauneutta, ihmiselämä on vain taistelua itseään ja omia heoikkouksia vastaan. Tai ainakin niin se on mun osalla. Miten kaikki voikin olla niin hankalaa vaikka kaikki on toisaalta hyvin?

Saatteko kiinni yhtään ja onko teidän muidenkin elämä tällaista? Haluaisin vaan tietää että tätäkö kaikkien elämä on?😑❓

Mulla taas tasasen harmaan syvempi vaihe, eli itse-arvostus nollassa, vaikka olen viimeiset ainakin 5 vuotta kääntänyt elämäni suuntaa paremmaksi, mutta mielialanvaihteluille en voi mitään. Onneksi viha ja kiukku jäivät sertralinin aloituksen jälkeen taka-alalle ja nyt mielialat vaihtelee erityisen hyvänolon/ kaikkivoipaisuuden ja pahanolon/itseinhon/surun/ masennuksen välillä. Mullekkin on vuosien aikana määrätty jos mitä lääkettä mm.risperdionia, abilifya, ketipinoria jne.,mutta sertralin ja opamox tällä hetkellä parhaat. Septemberille voimia ja uskoa tulevaisuuteen ja minäitse89.lle ja sinulle tyttönen vaan. Yritä ajatella, että sulla on niin paha olla, että sen takia kuulet niitä ääniä ja vaikka tuntisit olosi turvattomaksi tai syylliseksi jostain, mihin et todellakaan ole syyllinen, niin mieli suojautuu tuolla tavoin esim.jos olet kokenut jossain vaiheessa olevasi liian yksin tai turvaton.Niitä ääniä, harhoja ei ole olemassa, oikeasti. Yritä nauttia olostasi, silloin kun sinulla on parempi vaihe ja muista, että huono vaihe menee aikanaan ohi aina ja sitä seuraa taas parempi.

Se on vissi ja varma, ettei muhun abilify injektiota laiteta, koska en halua sitä.

Hei ja hyvää perjantaita.

Mulla on myös elämässä ulkoiset puitteet hyvin. On työ, puoliso, lapset, koti, auto, ystäviä ja perhettä. Nykyisin ymmärrän, ettei niillä ulkoisilla puitteilla ole merkitystä sairastumiseeni. Kuka tahansa voi tilanteestaan huolimatta sairastua psyykkisesti. Tämä oma kärsimys tuntuu epäreilulta. Olen hiukan katkera, mutta tyydyn pelaamaan mahdollisemman hyvin niillä korteilla, mitkä minulle on annettu. Eihän tässä muutakaan voi, vaikka se tuntuu joskus liian raskaalta. Useimmiten elämä tuntuu jatkuvalta taistelulta.

Sain vihdoin nukuttua, kun sain kahden lääkkeen kombon nukkumiseen. Nautin nyt tästä rauhallisesta olosta ennen kuin kierrokset lähtee nousemaan, jos lähtee. Tänä aamuna lämpö oli alimmillaan. Tänään ei ehkä ole mitään tutkimuksia.

Mulla on taas vaihteeks huono päivä.. lääkkeet meni vaivalloisesti alas ja injektiota en anna laittaa..

Tyttönen vaan kirjoitti 9.11.2018 11:40

Mulla on taas vaihteeks huono päivä.. lääkkeet meni vaivalloisesti alas ja injektiota en anna laittaa..

Miksi et halua Abilify:ta?

Tänään onneksi ollut rauhallinen päivä. Ei hypo-oireita. Pelkkää masennusta...

September kirjoitti 9.11.2018 13:37

Tyttönen vaan kirjoitti 9.11.2018 11:40

Mulla on taas vaihteeks huono päivä.. lääkkeet meni vaivalloisesti alas ja injektiota en anna laittaa..

Miksi et halua Abilify:ta?

Siks, ku se on tappavaa myrkkyä ja äänet kieltää..

Mulla on paha olla. Joku kuristaa mua. En pysty hengittää ku pinnallisesti.

Kaikki asiat on päin mäntyy. Langat tippui käsistä ja on sotkussa. En löydä päätä mistään.

Itkettää koko ajan.

Anteeksi...

saloka kirjoitti 9.11.2018 13:59

Mulla on paha olla. Joku kuristaa mua. En pysty hengittää ku pinnallisesti.

Kaikki asiat on päin mäntyy. Langat tippui käsistä ja on sotkussa. En löydä päätä mistään.

Itkettää koko ajan.

Anteeksi...

Mulla vähän sama fiilis, mut itkua ei tuu vaan..

Ja taas hypoa pukkaa...

Tiistaina vasta lääkäri huoh. Siihen asti pitää pärjää nykysellä lääkityksellä. En tiedä, oliko se toi annoksen pienentäminen ja liton lopetus vai masennuslääkkeen aloitus.

Odotan huoneessa piilossa, että lääke auttaa. Meinas jo lähtee homma ihan lapasiksi tuolla yleisissä tiloissa. Ois vaan pitänyt pitää suunsa kiinni ja mennä heti pois ihmisten ilmoilta.

Lämpöäkin 38 ja ei tunnu missään.

Hei ja hyvää viikonloppua.

Nyt on yön jäljiltä mukavan rauhallinen olo. Piti ottaa hirveesti lääkkeitä, ennen ku rauhotuin ja nukahdin. Oli niin kovat ylikierrokset.

Tänään tulee varmaan pitkä päivä. En tiedä miksi, mutta tuntuu siltä. Varmaan parempi pysyä omassa huoneessa tänään rauhottumassa. Saa nähdä iskeekö hypomaniat taas iltapäivällä. Luulen, että niin käy.

Tsemppiä sinne! 🙂

Mulla menee vaihtelevasti tää elämä nykyään. Pitäs kai tehä jotain, et mieli pysys hyvänä, maanantaina on keilaustakin 🙂👍

Hei, September! 😍 Oletko ollut tänään hypomaaninen? Minkälainen sun olo on?

Onko sulla yhdenhengen huone? Ovatko kaikki osaston huoneet sellaisia? Mulla oli vanhalla paikkakunnalla osaston huoneet pääasiaassa 2-3 hengen huoneita. Tuntuu paljon paremmalta nukkua ja olla omassa huoneessa. Täällä uudella paikkakunnalla en tilannetta vielä tiedä.

Hyvää isänpäivän viettoa huomenna!

Kofeiinin viekkarit iski jo nyt. Päätä sattuu ja käyn ylikierroksilla hiukan. Tosin voi vaikuttaa sekin etten ole tytöstä kuullu mitään....