September kirjoitti 20.9.2018 10:51

Tyttönen vaan kirjoitti 20.9.2018 9:57

Onko teistä kellään kokemusta lamotrigin lääkkeestä?

On kokemusta. Epilepsialääke, jota käytetään mielialantasaajana kaksisuuntaisen hoidossa. Tehoaa masennukseen.

Mulla tehosi hyvin masennukseen, mutta aloitus on tuskallisen hidasta. Söin 400mg annoksella. Lopetettiin sivuvaikutusten takia. Päänahan kutina ja hilseily sekä hiustenlähtö. Tosin tämä hiustenlähtö ei ole juurikaan helpottanut, mutta kutina ja hilseily on nyt poissa.

Oman kokemuksen mukaan hyvä lääke, jos sietää sivuvaikutukset.

Mullakin tuo lääke alotettiin tasaamaan mielialaa. Mulla on alotusannos 25 mg ja lääkärin mukaan ei pitäs tulla pahemmin sivuvaikutuksia, ku annos on noin pieni.

Tyttönen vaan kirjoitti 20.9.2018 12:51

September kirjoitti 20.9.2018 10:51

Tyttönen vaan kirjoitti 20.9.2018 9:57

Onko teistä kellään kokemusta lamotrigin lääkkeestä?

On kokemusta. Epilepsialääke, jota käytetään mielialantasaajana kaksisuuntaisen hoidossa. Tehoaa masennukseen.

Mulla tehosi hyvin masennukseen, mutta aloitus on tuskallisen hidasta. Söin 400mg annoksella. Lopetettiin sivuvaikutusten takia. Päänahan kutina ja hilseily sekä hiustenlähtö. Tosin tämä hiustenlähtö ei ole juurikaan helpottanut, mutta kutina ja hilseily on nyt poissa.

Oman kokemuksen mukaan hyvä lääke, jos sietää sivuvaikutukset.

Mullakin tuo lääke alotettiin tasaamaan mielialaa. Mulla on alotusannos 25 mg ja lääkärin mukaan ei pitäs tulla pahemmin sivuvaikutuksia, ku annos on noin pieni.

Joo 25mg mullakin aloitus. 200mg annokseen päästiin kahdeksassa viikossa. Se oli aika piinallista masentuneena. Mulla oli vaan noi iho/hiusoireet, mutta siis mitään väsymystä tai pahoinvointia ei esiintynyt.

Päivää ja hyvää torstaita.

Asioin tänään Kelassa sitten vuosikausiin. Odotin saavani palvelua toiselta ihmiseltä, mutta eihän tuolla ollut edes vuoronumeroita. Pelkkiä tietokonepöytiä. Olen ilmeisesti viimeksi asioinut sellaisella aikakaudella, jolloin palvelua vielä oli. No kävi se hakemuksen näpyttely puhelimmellakin. Huonot valokuvat liitteistäkin lähtivät netin kautta.

Kävin ostamassa vitamiini ja hivenainearsenaalin tähän hiusten lähtöön. Alkaa jo pikkuhiljaa paniikki iskeä. Ei varmaan toi Lito ja Keti auta asiaa yhtään, mutta en voi niitä mennä säätämään hiusten takia. Toivottavasti kyse olisi vaan sairauden aiheuttamasta stressitilasta ja ruokavaliosta. Olisi ehkä pitänyt hakea vielä rautaakin.

Inhottaa taas tämä sotku, mutta en jaksa sille mitään tehdä. Suurin osa ajastani menee kirjoittamiseen. Kirjoitan tänne paljon ja sen lisäksi on yksi englanninkieinen blogi ja suomenkielinen rakennusvaiheessa. Tästä kirjoittamisesta on tullut todella tärkeää.

Moi.

On kiva että ihmiset on saaneet tästä foorumista apua. Etten turhaan perustanut. 🙂

Se on kyllä totta että tämä kirjoittelu kyllä auttaa toisinaan. Kun voi sanoa sellaistakin mitä tuolla ulkomaailmassa ei välttämättä uskaltaisi sanoa...

Mukavaa torstaita! 🙂

September kirjoitti 20.9.2018 13:14

Tyttönen vaan kirjoitti 20.9.2018 12:51

September kirjoitti 20.9.2018 10:51

Tyttönen vaan kirjoitti 20.9.2018 9:57

Onko teistä kellään kokemusta lamotrigin lääkkeestä?

On kokemusta. Epilepsialääke, jota käytetään mielialantasaajana kaksisuuntaisen hoidossa. Tehoaa masennukseen.

Mulla tehosi hyvin masennukseen, mutta aloitus on tuskallisen hidasta. Söin 400mg annoksella. Lopetettiin sivuvaikutusten takia. Päänahan kutina ja hilseily sekä hiustenlähtö. Tosin tämä hiustenlähtö ei ole juurikaan helpottanut, mutta kutina ja hilseily on nyt poissa.

Oman kokemuksen mukaan hyvä lääke, jos sietää sivuvaikutukset.

Mullakin tuo lääke alotettiin tasaamaan mielialaa. Mulla on alotusannos 25 mg ja lääkärin mukaan ei pitäs tulla pahemmin sivuvaikutuksia, ku annos on noin pieni.

Joo 25mg mullakin aloitus. 200mg annokseen päästiin kahdeksassa viikossa. Se oli aika piinallista masentuneena. Mulla oli vaan noi iho/hiusoireet, mutta siis mitään väsymystä tai pahoinvointia ei esiintynyt.

Varmasti masentuneena on piinnallista oottaa, et lääke alkaa vaikuttaa. Mulla se alotettiin skitsofrenian takia.

Voi ei, jatkuvien kipujen kanssa on hirveää kanssaelää. ☹️ Saanut seurata äidin tuskailua. Ei kykene nukkumaan, osittain siksi ryyppää tajun kankaalle. Ihme että on yhä hengissä, psyyke ei todellakaan kunnossa. Lääkärit eivät auta koska kuulemma mitään ei oikein ole tehtävissä.. Hermopinteet käsissä, kaularangan nikama tuusana väkivallasta, reuma ja lihaskipua selässä, ties mitä muuta. En ymmärrä kuinka ihminen voi elää elämäänsä fyysisten kipujensa kanssa.
Sympatia kyllä puolellasi tuossa..

Kiitos. 🙂 Mulla on noita kipuja niin paljon. Ja toi kipu ennen kaikkea masentaa... ☹️

Ripsu84 kirjoitti 20.9.2018 21:19

Voi ei, jatkuvien kipujen kanssa on hirveää kanssaelää. ☹️ Saanut seurata äidin tuskailua. Ei kykene nukkumaan, osittain siksi ryyppää tajun kankaalle. Ihme että on yhä hengissä, psyyke ei todellakaan kunnossa. Lääkärit eivät auta koska kuulemma mitään ei oikein ole tehtävissä.. Hermopinteet käsissä, kaularangan nikama tuusana väkivallasta, reuma ja lihaskipua selässä, ties mitä muuta. En ymmärrä kuinka ihminen voi elää elämäänsä fyysisten kipujensa kanssa.
Sympatia kyllä puolellasi tuossa..

On vaan pakko jaksaa. Ja onneksi noi kivut on vähän ajan kuluessa laimentunut... Oon jo lähes tottunut niihin...

Kotona jälleen, oon edelleen itsemurhan partaalla..

Kyllä voi ihmisellä olla paha olo..

Mmm, ei jaksa aina ystäviä kuormittaa omalla pahalla ololla, joten ehkä tänne kirjoittelu auttaisi ja saisi ainakin omasta päästä vähän ulos asioita jos ei muuten 😳

Yli vuoden ollut keskivaikean masennuksen diagnoosi. Syön 10mg escitalopramia, mutta noin puolen vuoden jälkeen sen tehot yhtäkkiä tuntui loppuneen. Sain otettua yhteyttä terveyskeskukseen, mutta kaikki tapaamiset ja keskustelut pitäisi aloittaa uudelleen, jos lääkitykselle haluaisi tehdä jotain. Se ei vaan onnistu, jos pitää olla kaikki arkipäivät töissä. Hiljalleen masennusoireet palasi, mikä tuntui tosi typerältä, koska mun elämässä on kaikki päällisin puolin oikeasti tosi hyvin. Mulla on katto pään päällä, ruokaa, työpaikka ja kaikki menee ihan hyvin? Ystäviä ei ole juuri nimeksikään, mutta olen introvertti, joten ehkä en niitä niin kaipaakaan...

En vaan tajua, jos asiat on niin hyvin, miksi mun mieli reagoi pieniinkin negatiivisiin vastoinkäymisiin niin rajusti, että pahimmillaan se on tarkoittanut sitä, että oonkin vetänyt sen päivittäisen yhden pillerin sijaan niitä levyllisen ja toivon vaan etten herää enää.

Tuntuu typerältä, huomionhakuiselta, ylidramaattiselta. Siltä, että ihmisiä ärsyttää, jos otan asian puheeksi. Että vaivaan kaikkia turhaan. Että mun ainoa merkitys perheelle on se, että multa saa lainattua rahaa. Se on mun ainoa hyöty tässä elämässä. Oikeasti haluan vaan olla onnellinen.

...anteeksi pitkä avautuminen 😳

Mun täytyy kirjoittaa tänne, että en tekisi itselleni mitään. Häpeä omasta menneisyydestä painaa ja kun katsoin inhimmillisen tekijän äsken, jossa peliriippuvuudesta irti päässyt tai miten sen nyt ilmaisisi, no mutta kuitenkin, tämä nainen kertoi itsestään ja elämästään ja se repi mun henkiset haavat auki. Tosin ammollaanhan ne ovat joka päivä, toisena päivänä enemmän, toisena vähemmän häpeän ja syyllisyyden takia. Olisipa silloin nuorempana osannut hakeutua hoitoon niin ei olis näin paljon kaduttavaa. No, rahat ja terveys on mennyt, mutta pahinta on, että side lapseeni, joka nyt jo "aikuinen" on lähes poikki. Kanssaihmisten kanssa en haluaisi olla tekemisissä, koska häpeä niin suuri js itseinho. Onneksi mulla on kuitenkin ymmärtävä kumppani, en ymmärrä, mistä syystä olen ansainnut saada niin ihanan miehen. Voimia teille kaikille, jotka painitte vastaavanlaisten kokemusten/ tuntemusten kanssa.
Välillä ajattelen olevani antikristus, joka levittää täällä pahaa koko maailmalle ja vaikka että ilmastonmuutos johtuu minusta. Aika narsistista negatiivisessa mielessä, vaikka eihän narsismia voi oikein positiivisellakaan tavalla mieltää.Tsemppiä!

Hei ja hyvää lauantai-iltaa.

Viikonloput on jotenkin helpompia, koska tulee lähdettyä kotoota esimerkiksi kauppakeskukseen koko perheen voimin. Yksin on niin paljon vaikeampaa lähteä.

Ahdistus on ollut pääasiallinen mielentilani viime päivinä. Olen myös työskennellyt ahdistuksen voittamiseksi, siitä voitte lukea tuolla toisessa ketjussa.

Ketipinorin aamuannoksen laskeminen 100 milligrammalla on auttanut päivittäiseen harmauteen ja ankeuteen. Toivoisin edelleen pääseväni eroon koko lääkkeestä nyt, kun mielialani on tasaantunut.

Huomenna on tiedossa syntymäpäiväjuhlat, kun sukulaislapset täyttävät vuosia. Kiva päästä ihmisten keskuuteen turvallisessa ympäristössä.

Hyvää viikonloppua ja Tyttöselle tsemppiä im-ajatusten voittamiseksi 🙂🌻

Voimia sulle " tyttönen vaan". Susta välitetään.

Tervetuloa joukkoon Dai,

Tänne on hyvä avautua ilman, että tuntee olevansa huomionhakuinen. Omasta pahasta olosta puhuminen ei ole koskaan huomionhakuista, jos puhe on tosiasioista.

Itse olen myös silloin tällöin pohtinut sitä, että miksi on sairastunut, vaikka kaikki näyttää päällisin puolin olevan hyvin. Miksi ei vaan voi olla tyytyväinen?

Erilainennainen kirjoitti 22.9.2018 19:16

Voimia sulle " tyttönen vaan". Susta välitetään.

Samoin sullekin voimia 🌻🙂🌻