Hei!
Kyllähän valitettavasti lapset on saanu osansa, mutta onneksi on mies joka on tukena ja auttaa.
Mul vähän vaihteli raskauden aikana se olotila.. oon vähän sellanen, että peittelen ahdistusta ja täytän kalenterin ihan täyteen.
Muistaakseni raskauden ekalla kolmanneksella ei saa käyttää masennuslääkitystä, mutta sen jälkeen voi. Ja imettäessä pystyy kans. Imettäessä se on pieni määrä mikä erittyy vauvalle.
Käytän Sertralinia sekä opamoxia tarvittaessa.
Miekään en halua olla samanlainen äiti mitä mulla oli/on 🙂 Pitää vaan muistaa olla itselle armollinen ja meistä kukaan ei ole täydellinen!
Itselle ainakin tämä pieni oli se valopilkku epätoivon hetkinä..
Tsemppiä sinne! ❤
Ripsu84 kirjoitti 18.9.2018 12:14
Hei Tikki86, ikävää kuulla että käyt läpi moista tuskaa. ☹️ Miten ihmeessä olet kaiken kyennyt lapsilta piilottamaan? Se ettet saanut ahdistuslääkitystä (ahdisti miten paljon vain) niin siinä tosiaan ajatellaan pelkkää sikiötä. Miten selvisit raskaudesta ilman lääkityksiä? Mitä lääkettä sulle nyt määrättiin? Sitä saa syödä vaikka imettää? Tuskin mitään vahvaa tavaraa? Joko lääke alkanut tehoamaan?
Meillä mä olen se masentunut, ahdistunut, epävakaa persoona ja yritämme mieheni kanssa lasta. Jep. Olemme lapsettomuustutkimusten/hoitojen keskellä ja tiedämme jo ettei normaalisti lasta saada jos laisinkaan saadaan. Vaikka olemme hoidoissa niin silti nykyään mua suuresti askarruttaa lapsen teko. Olenko tarpeeksi vakaa äidiksi, rakkautta ja ns. tunneälyä kyllä piisaisi mutta tämä muu.. Äidiksi haluaisin mutta täytynee kysyä itseltäni mitä on äitiys ja kykenenkö täyttämään vaatimuksia. En kuitenkaan halua tehdä samoja virheitä kuin äitini aikoinaan teki. En halua luoda lapselle ympäristöä missä on mahdollisuus sairastua henkisesti ja täten fyysisestikin.
Lääkäri sanoikin että kohdallani edellytyksenä onkin tiivis psykoterapia hoito rinnalle ja tietysti psykoterapeuttien kalenterit ovat täynnä, ensivuoteen saakka. Todella vaikeaksi tehty avun hakeminen ja se masentaa etten saa tarvitsemaani apua.
Tuntuu niin väärältä toivoa lasta kun samalla on hetkiä jolloin toivon vain kuolevani... mutta silti raskautta puoltaa mielenterv.lääkäri joten ehkä toivoa mulla on? Olotilani lähti putoamaan kun keskustelutuki hoito loppui yllättäen 10/17. Pirun kaupungin säästötoimet...! Ja tällä hetkellä ei ole lääkitystäkään. Juuri lapsen teon vuoksi. Voi apua.. No yllättävän hyvin voinut lääkityksittä, luulin jo olevani mullan alla tai osastolla. Jee hyvä minä. 🙂👍
Ehkä joidenkin ei ole tarkoitettu saavan lapsia... 😞 En tiedä onko elämässäni muutoin mitään järkeä, tai noh, olen sinnitellyt kissani vuoksi. Olisi herkälle kissalleni traumaattista pistää tämä uuteen perheeseen ennen poislähtöäni sillä eläimetkin leimaantuvat ihmisiinsä. Mieheni sanojensa mukaan selviäisi, loppujen lopuksi jos ikinä poistuisin tavalla tai toisella. Tiedän sen, hän on meistä tasapainoisin, terve ihminen ja se on hyvä. <3
Tikki86 kirjoitti 11.9.2018 15:7
Hei. En oo tänne aiemmin kirjotellut.
Aloiteltiin kohta 2vk masennuslääkitys, kovat pelot ja ahdistus.
Masennusta ollut vuosia. Nyt meni n. 2v ennenkö aloin taas puhumaan mitä mun päässä liikkuu. Mies sanonu jo pitkään, että pitäskö miettiä lääkitystä. Oon niin ahdistunu peloistani että huudan ja kiukuttelen vaan. Nyt myös eilen määrättiin rauhottavia tähän alkuun.
Vuosi sitten pyysin viimeksi lääkitystä, muttei aloitettu kun yritimme lasta. Enkä kyllä edes todellista syytäķään kertonut.
Meillä on neljä lasta, joista yksi on pilvenreunalla. Vanhin on nyt 8v ja nuorin 3,5kk.Sori, sekava teksti.