Masentuneiden foorumi

Masentuneiden foorumi

Käyttäjä minäitse89 aloittanut aikaan 23.04.2018 klo 08:52 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä minäitse89 kirjoittanut 23.04.2018 klo 08:52

Moi!

Ajattelin nyt perustaa tänne tällaisen ryhmän, missä saa purkaa kaiken pahanolon. Saa sanoa esim. suoraan että mikä tässä elämässä on niin perseestä välillä. Toki saa sanoa positiivisiakin asioita, mutta eritoten, jos haluaa purkaa pahaa mieltä, niin kirjoita tänne. Yritetään sitten yhdessä selvittää solmut…

Käyttäjä minäitse89 kirjoittanut 18.09.2018 klo 17:12

Ja kammottaa se ajatus että joskus olen vanhainkodissa ja makaan vain. Oon tää elämä toisaalta aika julmaa...

Käyttäjä kirte5 kirjoittanut 18.09.2018 klo 19:57

Heippa kaikille

Huomenna on odottamani päivä, aloitan säännölliset terapeutilla käynnit
🙂 Myös masennus on helpottanut. Jaksan töitten jälkeen tehdä juttuja esim. kuntoilla. Olen aika tyytyväinen, ettei tää masennus vienyt mua pitkäksi ajaksi sängyn pohjalle. Onneksi osasin nyt tarkkailla vointiani ja huomasin merkkejä, että pitää mennä lääkärille.

September, saat olla ylpeä itsestäsi, että sinulla on työpaikka odottamassa. Kaksisuuntainen on varmastikin juuri työn kannalta vaikea sairaus. Sinun on turha "syyttää itseäsi" tai antaa työssä arvon alenemisen vaikuttaa itseesi. Et sinä ole valinnut itsellesi kaksisuuntaista, koita olla lempeä ja ystävällinen itseäsi kohtaan. Meidän vaan täytyy opetella tulemaan toimeen sairauksien kanssa, ajattelen että sitä voi opetella. Ehkä sairaus voi myös vahvistaa ihmistä.

Toivotan kaikille mukavaa syksyistä viikkoa.

Käyttäjä Tikki86 kirjoittanut 18.09.2018 klo 20:28

Hei!
Kyllähän valitettavasti lapset on saanu osansa, mutta onneksi on mies joka on tukena ja auttaa.
Mul vähän vaihteli raskauden aikana se olotila.. oon vähän sellanen, että peittelen ahdistusta ja täytän kalenterin ihan täyteen.
Muistaakseni raskauden ekalla kolmanneksella ei saa käyttää masennuslääkitystä, mutta sen jälkeen voi. Ja imettäessä pystyy kans. Imettäessä se on pieni määrä mikä erittyy vauvalle.
Käytän Sertralinia sekä opamoxia tarvittaessa.
Miekään en halua olla samanlainen äiti mitä mulla oli/on 🙂 Pitää vaan muistaa olla itselle armollinen ja meistä kukaan ei ole täydellinen!
Itselle ainakin tämä pieni oli se valopilkku epätoivon hetkinä..
Tsemppiä sinne! ❤

Ripsu84 kirjoitti 18.9.2018 12:14

Hei Tikki86, ikävää kuulla että käyt läpi moista tuskaa. ☹️ Miten ihmeessä olet kaiken kyennyt lapsilta piilottamaan? Se ettet saanut ahdistuslääkitystä (ahdisti miten paljon vain) niin siinä tosiaan ajatellaan pelkkää sikiötä. Miten selvisit raskaudesta ilman lääkityksiä? Mitä lääkettä sulle nyt määrättiin? Sitä saa syödä vaikka imettää? Tuskin mitään vahvaa tavaraa? Joko lääke alkanut tehoamaan?

Meillä mä olen se masentunut, ahdistunut, epävakaa persoona ja yritämme mieheni kanssa lasta. Jep. Olemme lapsettomuustutkimusten/hoitojen keskellä ja tiedämme jo ettei normaalisti lasta saada jos laisinkaan saadaan. Vaikka olemme hoidoissa niin silti nykyään mua suuresti askarruttaa lapsen teko. Olenko tarpeeksi vakaa äidiksi, rakkautta ja ns. tunneälyä kyllä piisaisi mutta tämä muu.. Äidiksi haluaisin mutta täytynee kysyä itseltäni mitä on äitiys ja kykenenkö täyttämään vaatimuksia. En kuitenkaan halua tehdä samoja virheitä kuin äitini aikoinaan teki. En halua luoda lapselle ympäristöä missä on mahdollisuus sairastua henkisesti ja täten fyysisestikin.
Lääkäri sanoikin että kohdallani edellytyksenä onkin tiivis psykoterapia hoito rinnalle ja tietysti psykoterapeuttien kalenterit ovat täynnä, ensivuoteen saakka. Todella vaikeaksi tehty avun hakeminen ja se masentaa etten saa tarvitsemaani apua.

Tuntuu niin väärältä toivoa lasta kun samalla on hetkiä jolloin toivon vain kuolevani... mutta silti raskautta puoltaa mielenterv.lääkäri joten ehkä toivoa mulla on? Olotilani lähti putoamaan kun keskustelutuki hoito loppui yllättäen 10/17. Pirun kaupungin säästötoimet...! Ja tällä hetkellä ei ole lääkitystäkään. Juuri lapsen teon vuoksi. Voi apua.. No yllättävän hyvin voinut lääkityksittä, luulin jo olevani mullan alla tai osastolla. Jee hyvä minä. 🙂👍

Ehkä joidenkin ei ole tarkoitettu saavan lapsia... 😞 En tiedä onko elämässäni muutoin mitään järkeä, tai noh, olen sinnitellyt kissani vuoksi. Olisi herkälle kissalleni traumaattista pistää tämä uuteen perheeseen ennen poislähtöäni sillä eläimetkin leimaantuvat ihmisiinsä. Mieheni sanojensa mukaan selviäisi, loppujen lopuksi jos ikinä poistuisin tavalla tai toisella. Tiedän sen, hän on meistä tasapainoisin, terve ihminen ja se on hyvä. <3

Tikki86 kirjoitti 11.9.2018 15:7
Hei. En oo tänne aiemmin kirjotellut.
Aloiteltiin kohta 2vk masennuslääkitys, kovat pelot ja ahdistus.
Masennusta ollut vuosia. Nyt meni n. 2v ennenkö aloin taas puhumaan mitä mun päässä liikkuu. Mies sanonu jo pitkään, että pitäskö miettiä lääkitystä. Oon niin ahdistunu peloistani että huudan ja kiukuttelen vaan. Nyt myös eilen määrättiin rauhottavia tähän alkuun.
Vuosi sitten pyysin viimeksi lääkitystä, muttei aloitettu kun yritimme lasta. Enkä kyllä edes todellista syytäķään kertonut.
Meillä on neljä lasta, joista yksi on pilvenreunalla. Vanhin on nyt 8v ja nuorin 3,5kk.Sori, sekava teksti.

Käyttäjä September kirjoittanut 19.09.2018 klo 10:38

Hei vaan ja hyvää keskiviikkoa.

Töissä sairaudestani tietävät koko esimiestiimi ja pari työntekijää. Viimeksi kukaan ei kysellyt mitään, kun palasin töihin. Kollegani oli siloitellut tietä valmiiksi. Olen varmaan yhteydessä joihinkin henkilöihin ennen palaamista työpaikalle. Tuntuu helpommalta palata, jon on jalka oven välissä jo valmiiksi.

Noista psyykenlääkkeistä ja raskauksista... olen käyttänyt ssri-lääkitystä läpi jokaisen raskauden. Kaiken lisäksi annostusta on vieläpä nostettu, koska olen ollut niin huonossa voinnissa. Lääkärin kanta on ollut jokaisella kerralla selvä: lääkkeen haitat sikiölle ovat pienemmät kuin jos olen syömättä lääkkeitä.

minäitse, kun pääset kolmenkympin kriisistäsi yli, tulet nauttimaan uudesta numerosta. Kolmekymppisenä on hyvä olla.

Käyttäjä minäitse89 kirjoittanut 19.09.2018 klo 12:14

[

minäitse, kun pääset kolmenkympin kriisistäsi yli, tulet nauttimaan uudesta numerosta. Kolmekymppisenä on hyvä olla.

Toivottavasti. 🙂

Käyttäjä Kata_K (Työntekijä) (MIELI Kriisikeskus Helsinki) kirjoittanut 19.09.2018 klo 12:35

Hei ja muistutus kaikille masentuneille!

Seuraava Mieli Maasta ry:n järjestämä liveryhmä on Tukinetissä jo tänään keskiviikkona 19.9. klo 18-20. Illan keskustelun aiheena on tunteet ja niiden näyttäminen.

Mieli Maasta liveryhmä on Tukinetissä ona parillisten viikkojen keskiviikkoisin klo 18-20. Loppuvuoden chattien aikataulun näet esimerkiksi täältä: https://www.tukinet.net/liveryhma/liveryhma_ajat.tmpl

Tervetuloa mukaan keskustelemaan!🙂👍

Käyttäjä Cherry77 kirjoittanut 19.09.2018 klo 13:01

Minulla on myös ssri-raskaus ja vauva syntyi terveenä, on nyt 5 v ja voi hyvin. Voin henkisesti raskauden hyvin.

Nykyään on jo paljon tutkittua tietoa joidenkin vanhempien ssri-lääkkeiden vaikutuksesta raskauteen. Toki aina parempi jos voi olla ilman mutta eipä se aina onnistu...Kyllä neuvolassa tiedetään neuvoa ja samoin teratologinen tietokeskus auttaa näissä asioissa.

Käyttäjä minäitse89 kirjoittanut 19.09.2018 klo 13:51

Nyt mun on pakko sanoa tämä: taistelen tällä hetkellä im:ää vastaan. Oon ihan vakavissani nyt. Yritän pysyä vielä elämän syrjässä kiinni. Tää on nyt todella vakava tilanne...☹️

Käyttäjä Tyttönen vaan kirjoittanut 19.09.2018 klo 14:32

Löin itteäni nii kovasti et nyt kämmenselkä on kipee, turvoksissa ja siinä on punanen läntti. En tiiä murtuuko kämmenselkä helposti..

Käyttäjä Ripsu84 kirjoittanut 19.09.2018 klo 19:14

Tikki86, ihanaa että sulla on mies joka jaksaa tukea <3 Onko hän teistä se rauhallinen persoona? Oma miekkonen on meistä rauhallisin ja rennoin, ei ota asioita niin vakavasti, hyvää tasapainoa. Ikävää toki etten ole helpompi ihminen kanssaelää.
Voi apua, mun psyyke ei kestäisi jatkuvaa tekemistä. Miten ihmeessä sä jaksat? Mistä saat energiaa? Mulla energiaa ei ole nimeksikään, voi johtua sairauksista en tiedä varmaksi.
Hmm mullakin oli aikoinaan Sertralin mutta halusin lopettaa sen, luultavasti lääkkeestä johtuen sain mm. tajuttomuuskohtauksia, tipuin maahan ja näkö musteni. Kerran autoa ajaessa näkökenttä kääntyi ylösalaisin. Toki saattoi johtua muustakin mutta syytä ei tähän löydetty. Edeltävä lääkitys (Voxra) täytyi lopettaa raskautumisyritysten vuoksi enkä saanut uutta lääkitystä eikä suostu uutta aloittamaan mikä on hieman outoa.
Ihanaa että olet saanut lapsista voimia jaksaa <3 Niinhän se on ettei kukaan meistä ole täydellinen ja että itselle tulisi olla armollinen. Kunhan oppisi sitä itsensä rakastamista niin elämä helpottunee joiltain osin, uskoisin. Välillä vaan tuntuu omalle kohdalle osuneen vikojen potti ja koen halua vastustaa tätä kohtaloa..
Kiitos tsempeistä <3 Toivottavasti sunkin olo pian helpottuisi. 🙂🌻

Tikki86 kirjoitti 18.9.2018 20:28
Hei!
Kyllähän valitettavasti lapset on saanu osansa, mutta onneksi on mies joka on tukena ja auttaa.
Mul vähän vaihteli raskauden aikana se olotila.. oon vähän sellanen, että peittelen ahdistusta ja täytän kalenterin ihan täyteen.
Muistaakseni raskauden ekalla kolmanneksella ei saa käyttää masennuslääkitystä, mutta sen jälkeen voi. Ja imettäessä pystyy kans. Imettäessä se on pieni määrä mikä erittyy vauvalle.
Käytän Sertralinia sekä opamoxia tarvittaessa.
Miekään en halua olla samanlainen äiti mitä mulla oli/on 🙂 Pitää vaan muistaa olla itselle armollinen ja meistä kukaan ei ole täydellinen!
Itselle ainakin tämä pieni oli se valopilkku epätoivon hetkinä..
Tsemppiä sinne! ❤

Käyttäjä minäitse89 kirjoittanut 19.09.2018 klo 19:39

Haluaisin lähteä jo... Elämäni on pelkkää kärsimystä... kauhee olo koko ajan...😭

Käyttäjä Ripsu84 kirjoittanut 20.09.2018 klo 09:55

*hali* Miksi haluat lähteä tästä maailmasta? Mitkä asiat sua masentavat?

minäitse89 kirjoitti 19.9.2018 19:39

Haluaisin lähteä jo... Elämäni on pelkkää kärsimystä... kauhee olo koko ajan...😭

Käyttäjä Tyttönen vaan kirjoittanut 20.09.2018 klo 09:57

Onko teistä kellään kokemusta lamotrigin lääkkeestä?

Käyttäjä September kirjoittanut 20.09.2018 klo 10:51

Tyttönen vaan kirjoitti 20.9.2018 9:57

Onko teistä kellään kokemusta lamotrigin lääkkeestä?

On kokemusta. Epilepsialääke, jota käytetään mielialantasaajana kaksisuuntaisen hoidossa. Tehoaa masennukseen.

Mulla tehosi hyvin masennukseen, mutta aloitus on tuskallisen hidasta. Söin 400mg annoksella. Lopetettiin sivuvaikutusten takia. Päänahan kutina ja hilseily sekä hiustenlähtö. Tosin tämä hiustenlähtö ei ole juurikaan helpottanut, mutta kutina ja hilseily on nyt poissa.

Oman kokemuksen mukaan hyvä lääke, jos sietää sivuvaikutukset.

Käyttäjä minäitse89 kirjoittanut 20.09.2018 klo 11:19

Ripsu84 kirjoitti 20.9.2018 9:55

*hali* Miksi haluat lähteä tästä maailmasta? Mitkä asiat sua masentavat?

Kiitos. 🙂 Mulla on noita kipuja niin paljon. Ja toi kipu ennen kaikkea masentaa... ☹️