Kävin kansallispuistossa patikoimassa. Yleensä metsässä rauhoittuu ja kaikki ahdistus ja stressi häviää. Nyt vähän harmittaa, ettei se tällä kertaa tepsinyt. Havahduin koko ajan siihen, että hengitykseni oli lyhyttä ja pinnallista. En pystynyt rentoutumaan.

Töihin palaaminenko sua jännittää, vai joku muu, september?

Mä sain myös ulkoiltua tänään, melkein ehdin takaisin ennen sateita. Sukat oli kyllä silti litimärkinä, kävin suolla vaikka tiesin että kumpparissa on reikä. Kiva suo kyllä, eikä onneksi tullut kylmä. Kun palasin autolle, sienikorin pohja lainehti vettä, niin että jätin kaikki syötäväksi kerätyt metsään.

Mulla tää hankala olo jatkuu edelleen, toivotaan et huomenna ois parempi päivä. Hyvää yötä kaikille 😴

Moi soroppi.

Ottaa vaan päähän kaikki menneisyydessä tekemäni virheet. Kun olisin voinut tehdä viisaampia valintoja... Tuntuu siltä että osa just niistä virheistä on tuonut mulle huonoa vointia...

Hyvää sunnuntaita.

Sammuin eilen illalla ihan yllättäen eikä ihmekään, kun toissa yönä ei nukkuminen sujunut. Siihen vielä monen tunnin patikointi, ruoka ja sauna niin uni vei voiton.

Heräsin tähän aamuun huonoissa tunnelmissa. Mulla on aina tapana käydä niin, että kun on ollut hauskaa ja kivaa, siitä seuraa itsensä syyllistäminen. Sen lisäksi vielä arvottomuuden ja huonommuuden tunteet päälle. Huomisen varmaan kierin masennuksessa ja itsesäälissä.

Soroppi, luulen, että se taustalla oleva ahdistus liittyy juurikin työhön palaamiseen. Tällä kertaa palaan eri tehtävään, joka aiheuttaa varmasti työyhteisössä hämmennystä. Eikä tämä "arvon aleneminen" kyllä yhtään auta mua keräämään itsetuntoni rippeitä kasaan.

Kuulin harhoja kaksi päivää sitten tai ainakin näin uskon? Olin kaupassa ja tuntematon nuorisoporukka puhui minusta. Kävelin pois sanomatta mitään. Se oli jotenkin niin kummallista. Muistan vielä sanat.

Kuiskasivat äänekkäästi ja paheksuvasti toisilleen suomenruotsalaisella murteella "siellä se ämmä on" ja toisella kerralla kun kävin ohi "tuossa se ämmä taas on".

Jälkeenpäin olen miettinyt miten ihmisten vihaan kannattaisi suhtautua JOS se olisi todellista. Pelkään, että levittävät huonoa mainetta tai häiriköivät minua tulevaisuudessa.

No mulla niin paljon menetyksiä että jopa itsemurha kävi mielessä. Vaikka tiedä että se ei ole vaihtoehto. Pettureita löytynyt .. Ja suhde petturiin otti henkisesti erittäin lujille. Tuntuu että pää ei aukea .:

Masentunut erosta. Tuli kuin kirkkaalta taivaalta oivallus. Suunnittelin menemäni naimisiin ja osoittautui pahimmaksi petturiksi mitä ikinä olen tavannut. Olen kateellinen asen avokille ja minulle jäi luu käteen
Olen musertunut ja epätoivoinen
Ahdistunut ja raivoissani. Miksi minun kohdalle tuli näin hirveä kamala ero.kateeölinen niille joilla menee hyvin

Mulla ollu tänään näköharhoja. Muuten vointi ihan ok. Kävin kaverin luona. Onneksi pääsen lähteen kotoo. Etten ihan tuu mökkihöperöksi...

Hyvää sunnuntaita! 🙂

Ahdistanut koko päivän. En ole vielä ottanut siihen mitään, mutta kohta varmaan täytyy.

Im-ajatuksia taas. Hirvittää tää maailman pahuus...☹️

Tuntuu välillä että heitän jo hyvästejä kavereille ja muille. Että tällainen tämä mun elämä oli...😭

Joo tuntuu että oon tosi yksinäinen
Petetty.ja masentunut. Onneksi tämä yksinäisyys loppuu huomena.pääsen kouluun. Ja sitten...tämä ikävä lyö lujaa vasten kasvoja. Alaston on olo. Pettynyt ja järkyttynyt olen. Olo on musertunut. Olin jopa kauhuissani .tunnen itseni hyväksikäytetyksi.minun tunteita on loukattu todella syvältä. Itkin. Mutta aion voittaa nuo itsemurha ajatukset.tässäpä sitä taas joudutaan taistelemaan. Olo on pirun pettynyt ja loukattu.
🤕

Pimeä tulee kohta. Ystävä lähti perheineen elokuviin. Onneksi on olemassa. Ajoittain nousee kauhea ikävä ja ahdistus.pettymys on päällimmäinen. Miten tästä voi selvitä.olen musertunut ja itkuinen. Pitää purkaa. Ja menen hakemaan apua jos itsemurha ajatus tuntuu houkuttavan.lääkkeillä moni tehnyt...mutta sekaisin olen. Minäkin olen vain ihminen ja tuntuu että olen pettynyt kerran liikaa.olen aina ollut huono ilmaisemaan negatiivisia tunteita.mutta en voi hautoa niitä lpun elämääni. En voi. Sairastun muuten liikaa.. Nytkin olen jo tarpeeksi henkisesti sairas...tuntuu hyvältä kirjoittaa tänne.mutta sekaisin olen. Tulen nyt tarvimaan tätä palstaa. Huomena menen chat päivystykseen😀

Kerrottakoon vielä että viimeisin juttu miehen kans alkoi facebookissa. Suutuin tietenkin koko bookille kun hairaihdun viestien välityksellä siihen. Ja nyt kävin facebookissa kaverin tunnuksilla kyttään. Niin seki olu poistunu sieltä. Kyllä ärsyttää. Ois nyt iskeny sielä muitaki...kummastuttaa että seki.... Vihaan sitä . narsistiksi sitä työpaikalla sanottu. Vihaan. Olen pettynyt ja loukkaantunut. Inhottaa että tuo asui samalla kylällä 2 n km n päässä.