minäitse89 kirjoitti 11.9.2018 14:11

Suon kulkija kirjoitti 11.9.2018 12:6

Aika usein tuntuu siltä, että haluaisin jonkinlaisen palkinnon siitä, että olen kestänyt tänne asti ja pystynyt hoitamaan velvoitteeni joten kuten vaikeuksista huolimatta. Mutta eihän sellaisia palkintoja ole jaossa kenellekään muullekaan niin miksipä minullekaan.

Tuota komppaan, että pitäisi saada joku palkinto, mutta olen tullut siihen tulokseen että ainut ja ehkä paras palkinto on se että voi itselleen todeta: Olen tehnyt parhaani ja sen on riitettävä ja se yleensä myös riittää. Elämähän on taistelua.

Hyvää tiistaita!🙂

Kiitos vastauksestasi.

Tuosta parhaansa tekemisestä: se onkin itselleni kova paikka. Omat ongelmani kärjistuivät nuorena aikuisena saamaani hermoromahdukseen, joka on jättänyt syvät jäljet. Se oli inhottavan julkinen ja olen ollut sen takia enemmän tai vähemmän "merkitty mies" siitä lähtien. Vuosikaudet olen pohtinut, mitä olisin voinut tehdä toisin ennen tuota romahdusta, ja olen pikku hiljaa tullut käsitykseen, että en oikeastaan mitään. Tein parhaani, ja se ei riittänyt mihinkään. Eli ainakaan toistaiseksi tietoisuus parhaansa tekemisestä ei lohduta.

September kirjoitti 11.9.2018 9:0

Tiistaita!

Mitä kenellekin kuuluu tänään?

Työkyvyttömyys ja ahdistus ovat kuin mustia pilviä, joista ei saa otetta. Kurotan kädellä löytääkseni jotain tarttumapintaa, mutta pilveä ei voi sulkea kämmenien väliin. Se pakenee otteesta ja kietoutuu ympärille epämääräisenä ja tuntemattomana.

En tiedä, mitä tehdä työhön palaamisen kanssa. Jos menen, jaksan ehkä muutamasta kuukaudesta puoleen vuoteen. Työnkuvani muuttuu ja se tuo mukanaan uudet plussat ja miinukset. Pitäisi arvioida niitä ensin. Taloudellinen näkökulma vaikuttaa myös merkittävästi. Meitä on viisi.

Epämääräinen ahdistus ei halua tulla määritellyksi. Se mielummin piinaa minua kaikin mahdollisin epämääräisin tavoin. Kotona ei ole hyvä olla. Toisaalta en halua myöskään mennä kodin ulkopuolelle. Kotona ahdistus laskee mielialani. Kaikki on harmaata ja sumuista ja turvatonta. En voi avata verhoja. En voi mennä ulos varmistamatta ensin, onko se turvallista. En voi mennä minne haluan enkä voi tehdä mitä haluan. Yksikään päivä ei ole itsestäänselvyys. Jokainen päivä on uusi taistelu epämääräistä kohdetta vastaan.

Mikä aiheuttaa pahaa oloa? Mitä pitää muuttaa, jotta olisi helpompi olla? Olisiko töissä kuitenkin helpompi olla?

Hei, September

Kiva kun kirjoitit tänne 🙂

Joo.. nuo on tosi tärkeitä kysymyksiä. Varmaan sinun pitäisi näyttää tää kirjoitus terapeutille, koska siinä on hyviä pohdintoja. On vaikea antaa ohjetta suuntaan tai toiseen, koska en tunne sinua niin hyvin. Varmaan mielialan vaihtelut on kyllä tosi voimia vieviä. Ehkä voisit kokeilla työtä tai tehdä vaikka lyhennettyä työpäivää? Ajattelen kyllä, että ei lääkärikään sairaslomaa turhaa kirjoita. Mihin saakka sinulla on nyt sairauslomaa?

Itse olen ollut töissä nyt lukuunottamatta sitä paria viikkoa, jonka olin sairaslomalla. Lääkäri olisi mielellään kirjoittanut lisää sairaslomaa, melkein pakotti, mutta itse halusin töihin, koska tiedän, että vointini vaan huononee yksin kotona ja sen kerroin myös lääkärille. Mulle on työ aina antanut muuta ajateltavaa kuin masennus ja olen oppinut tietämään omat jaksamisen rajat, kun tämä on neljäs masennusjakso.

Yritä olla stressaamatta liikaa nyt.
Toivon sinulle viisautta tehdä vointisi mukaisesti 🙂

Hei.

Minulla on tämä viikko sairaslomaa, mutta olin ajatellut pyytää jatkoa vähintään kuun loppuun. Eli joko palaan töihin 1.10. tai sitten en. Jos palaan töihin, lääkitystä täytyy miettiä uudelleen. Töihin palatessa ja tehtävien muuttuessa myös epäsäännöllisista työajoista muodostuu haaste sairauden kannalta.

Kun olen nyt näitä ajatuksiani pyöriellyt päässä, alan tulla siihen johtopäätökseen, että tämä olotila on lääkkeiden sivuvaikutusta. Kun miettii käänteisesti, eli mitä oireita EI ole, ne pistävät miettimään, onko tämä kuitenkaan masennusta. Äh, kaikki on niin sekavaa.

Tänään näen ystävää, se varmaan piristää. Pitäisi myös käydä kaupassa ja kuskata lapsia harrastuksiin. Tämä loputon kaaos taas ahdistaa. Ylipäätään koti on ahdistava, koska se suorastaa huutaa: Tee tämä! Tee tuo! Hoida nämä asiat kuntoon!

Huomenta,
Tänää oiskin terapeutti..

En ole päässyt yhtään eteenpäin pohdinnoissani sairausloman jatkon suhteen. En tiedä, menisinkö töihin vai en. Toivottavasti lääkärillä on vahva näkemys asiasta. Pelkään, että unohdan tuoda jonkun oleellisen seikan esille. Ehkä pitäisi kirjoittaa muistilappu avuksi, jotta saa käytettyä varatun ajan tehokkaasti hyödyksi.

Onneksi pääsen vkl teissuun huomenna heti lääkärin tapaamisen jälkeen. Toivon, että sillä stressi hälvenee.

Tänään on ohjelmassa ostoksilla käyntiä koko perheen voimin. Kun on tekemistä, päivät sujuu helpommin.

Huomenta,
Tänää ois injektion laitto ja silmälääkäri..

Ei vitsi, kun jännittää lääkäri. Jännittää ja ahdistaa. Sydän hakkaa. Muistankohan mä mainita kaiken oleellisen ja niin, että lääkäri ymmärtää minua.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Tee muistilappu. 🙂

Samoin!

Taas se on viikonloppu. Ahistaa taas nii vimmatusti, et haluisin vahingoittaa itteäni..

Tyttönen, taidat olla sellainen (hyvällä tavalla) vimmattu tyyppi 🙂 Älä kuitenkaan vahingoita itseäsi.

Hei,

Tapasin eilen lääkärini viimeistä kertaa. Harmittaa, että lääkäri vaihtuu taas. Pidin tästä niin kovasti. Sovittiin, kyllä puhelinkontrolli viikon päähän, onneksi kuulen hänestä vielä sen merkeissä.

Sain nyt jonkunlaisen ratkaisun kysymyksiini. Lääkäri puolsi päätöstäni palata töihin ja vähentää ketipinoria, mutta meillä oli hieman eriävät näkemykset asiasta. Halusin palata töihin täyspäiväisesti ja lopettaa lääkkeen kokonaan.

Sovimme nyt sitten töihin palaamisesta Kelan osasairauspäivärahan turvin. Tekisin kaksi kuukautta 60% työaikaa ja sen jälkeen mietitään työhonpaluuta kokonaan, jos pää kestää. Täytyy vielä saada työnantajan suostumus tähän.

Ketipinorin suhteen lääkäri ei suostunut lopetukseen, mutta vähentämiseen. En ole tähän täysin tyytyväinen, mutta toisaalta osa-aikainen työskentely ei tuota niin paljon haasteita lääkkeen kanssa. Halusin lopettaa koko lääkkeen, jota menee nyt 400mg ilta + 300mg aamu. Lääkäri suostui, että lasketaan aamuannos 200mg. Ihan yhtä tyhjän kanssa! Anelen viikon päästä laskemista uudelleen, kun hän soittaa.

Olen jotakuinkin tyytyväinen ratkaisuihin. Vielä täytyy hoitaa järjestelyyn liittyvä byrokratia.

Viikonloppureissu täällä Varsinais-Suomessa on sujunut hyvin tähän mennessä. Sain kerrottua ystävälleni sairaudestani ja olen helpottunut siitä, että sain vihdoin kerrottua. Kerroin ihan kaikesta, itsemurha-ajatuksista lastensuojeluilmoitukseen. Nyt kaikki, kenen haluankin tietävän asiasta, tietävät. Asiasta puhuminen on kerta toisensa jälkeen helpompaa.

Ärsyttävää, ku kurkku on kipee ja tuntuu, et oon tulossa kipeeks..

Tuntuu että elämäni on pelkkää virheiden tekoa virheiden perään. Tuntuu siltä että tämä sairauskin on mun vika... Minkäköhän takia elämän pitää olla vaikeaa?

soroppi kirjoitti 14.9.2018 23:20

Tyttönen, taidat olla sellainen (hyvällä tavalla) vimmattu tyyppi 🙂 Älä kuitenkaan vahingoita itseäsi.

Tekis mielo vahingoittaa, ku on nii paha olo..

minäitse89 kirjoitti 15.9.2018 13:13

Tuntuu että elämäni on pelkkää virheiden tekoa virheiden perään. Tuntuu siltä että tämä sairauskin on mun vika... Minkäköhän takia elämän pitää olla vaikeaa?

Hei minäitse, onko jotain sattunut? Jos tarkoitat skitsofreniaa, en usko että sen saamiseen/puhkeamiseen voi mitenkään itse vaikuttaa.