Tyttönen vaan kirjoitti 9.9.2018 13:57

Leivottiin omenapiirakkaakin tossa. Leipominen on kivaa 😋

Hienoa Tyttönen, kun olet leiponut.

🙂👍

Omenapiirakka on herkkua! Oletko koskaan kokeillut leipoa patonkia?

Hei minäitse89,

Haluaisin kysyä, kun alat opiskella, että mitä sellaisen musiikkipedagogin työnkuvaan kuuluu? Se kuulostaa mielenkiintoiselta. Tai missä sellainen voi työskennellä? Ja vielä mitä opiskeluun kuuluu?

September kirjoitti 8.9.2018 20:57

Mukava kuulla, että risteily virkisti sinua. Varmaan sinunkaan ei ole hyvä olla niin paljon yksin kotosalla. Kyllähän se varmaan ketä tahansa liika kotona olo alkaa ahdistaa ja tekemättömät kotityöt nyt varsinkin. Voisitko keksiä itsellesi jotain kivaa tekemistä, kun muut ovat päivän poissa?

(Olen hyvä neuvomaan, vaikka itselläni on sama ongelma, mutta nyt olen huomannut, että jo pienikin kotoa poissaolo piristää mieltä.)

kirte5 kirjoitti 9.9.2018 18:42

Tyttönen vaan kirjoitti 9.9.2018 13:57

Leivottiin omenapiirakkaakin tossa. Leipominen on kivaa 😋

Hienoa Tyttönen, kun olet leiponut.

🙂👍

Omenapiirakka on herkkua! Oletko koskaan kokeillut leipoa patonkia?

Kyllä mä muistaakseni kerran tein patongin.

kirte5 kirjoitti 9.9.2018 18:48

Hei minäitse89,

Haluaisin kysyä, kun alat opiskella, että mitä sellaisen musiikkipedagogin työnkuvaan kuuluu? Se kuulostaa mielenkiintoiselta. Tai missä sellainen voi työskennellä? Ja vielä mitä opiskeluun kuuluu?

Moi.

Musiikin teorian opettamista. Voi työskennellä esim. Amk:ssa tai musiikkiopistossa. Opiskeluun kuuluu musiikinteoria ja instrumentti opetus...

Maanantaita.

Sain vähän kotitöitä tehtyä. Aamut ovat helpompia. Päivän edetessä etenee alakulokin ja sitten taas helpottaa, kun päivä lähenee loppua.

Tänään on psykologille aika, joten tulee onneksi lähdettyä liikkeelle päivällä. Samalla täytyy käydä apteekissa ja kaupassa.

Perjantaina on aika omalle lääkärille. Kuulin psykologiltani, että lääkärini lopettaa pian, joten sitten joutuu taas odotella uutta lääkäriä. Jos tilanne pahenisi, on kai helpompi hakea apua päivystyksestä. Pidän kovasti uudesta lääkäristäni, joten on haarmillista, että hän lopettaa näin pian tuolla polilla.

Viikonloppuna on reissu ystävän kanssa tiedossa. Lähdemme heti aamupäivällä lääkärini jälkeen ajelemaan kohteeseen ja palaamme vasta sunnuntaina. Luulen, että tulen nauttimaan tuosta reissusta paljon. Se voi kyllä vaikuttaa maanantain mielialaan huonosti, mutta sen näkee sitten.

Mulla on aamu ollu erittäin hankala, oli vaikeuksia ottaa lääkkeitä mut sain otettua ne kuitenkin. Tarvittavaakin otin..syötyäkin sain pinaattikeittoo..

Tänään on ollut vähän parempi päivä. Mieliala on edelleen harmaa ja apea, mutta on ollut vähän kevyempi olla. Ei ole ollut niin paha olla, että olisin itkenyt tai toivonut kuolevani.

Kävin psykologilla. Puhuttiin mun ahdistuksesta, huonommuuden tunteesta, verkostoista ja tulevasta lääkärin käynnistä. Mua stressaa toi lääkärin käynti, kun en ole varma, mitä haluan sairasloman kanssa tehdä. Tässä on nyt muutama päivä aikaa miettiä.

Mulla on tänää ollu tavallista hankalampi päivä, ku on ollu ääniä jotka käskee tekemään eri asioita..

Tiistaita!

Mitä kenellekin kuuluu tänään?

Työkyvyttömyys ja ahdistus ovat kuin mustia pilviä, joista ei saa otetta. Kurotan kädellä löytääkseni jotain tarttumapintaa, mutta pilveä ei voi sulkea kämmenien väliin. Se pakenee otteesta ja kietoutuu ympärille epämääräisenä ja tuntemattomana.

En tiedä, mitä tehdä työhön palaamisen kanssa. Jos menen, jaksan ehkä muutamasta kuukaudesta puoleen vuoteen. Työnkuvani muuttuu ja se tuo mukanaan uudet plussat ja miinukset. Pitäisi arvioida niitä ensin. Taloudellinen näkökulma vaikuttaa myös merkittävästi. Meitä on viisi.

Epämääräinen ahdistus ei halua tulla määritellyksi. Se mielummin piinaa minua kaikin mahdollisin epämääräisin tavoin. Kotona ei ole hyvä olla. Toisaalta en halua myöskään mennä kodin ulkopuolelle. Kotona ahdistus laskee mielialani. Kaikki on harmaata ja sumuista ja turvatonta. En voi avata verhoja. En voi mennä ulos varmistamatta ensin, onko se turvallista. En voi mennä minne haluan enkä voi tehdä mitä haluan. Yksikään päivä ei ole itsestäänselvyys. Jokainen päivä on uusi taistelu epämääräistä kohdetta vastaan.

Mikä aiheuttaa pahaa oloa? Mitä pitää muuttaa, jotta olisi helpompi olla? Olisiko töissä kuitenkin helpompi olla?

Mulla on hemmetin vaikeeta, ollu jo eilisestä asti..

Masennusta täälläkin. Oikeastaan olen koko elämäni ollut masentunut, vaikka diagnoosi tuli vasta aikuisiällä. Nyt olen nelikymppinen, ja tuntuu kuin elämä ei olisi edennyt ollenkaan. No, työelämässä olen ollut koko aikuisen elämäni, mutta siihen saavutukset suurin piirtein jäävätkin. Yksinäisyys syö. Periaatteessa elämäni on monella tapaa rikasta, mutta ei se siltä kyllä yleensä tunnu.

Aika usein tuntuu siltä, että haluaisin jonkinlaisen palkinnon siitä, että olen kestänyt tänne asti ja pystynyt hoitamaan velvoitteeni joten kuten vaikeuksista huolimatta. Mutta eihän sellaisia palkintoja ole jaossa kenellekään muullekaan niin miksipä minullekaan.

Suon kulkija kirjoitti 11.9.2018 12:6

Aika usein tuntuu siltä, että haluaisin jonkinlaisen palkinnon siitä, että olen kestänyt tänne asti ja pystynyt hoitamaan velvoitteeni joten kuten vaikeuksista huolimatta. Mutta eihän sellaisia palkintoja ole jaossa kenellekään muullekaan niin miksipä minullekaan.

Tuota komppaan, että pitäisi saada joku palkinto, mutta olen tullut siihen tulokseen että ainut ja ehkä paras palkinto on se että voi itselleen todeta: Olen tehnyt parhaani ja sen on riitettävä ja se yleensä myös riittää. Elämähän on taistelua.

Hyvää tiistaita!🙂

Huomenna tehään terapeutin masennus ja ahistuskyselyitä..

Hei.
En oo tänne aiemmin kirjotellut.
Aloiteltiin kohta 2vk masennuslääkitys, kovat pelot ja ahdistus.
Masennusta ollut vuosia. Nyt meni n. 2v ennenkö aloin taas puhumaan mitä mun päässä liikkuu.
Mies sanonu jo pitkään, että pitäskö miettiä lääkitystä. Oon niin ahdistunu peloistani että huudan ja kiukuttelen vaan.
Nyt myös eilen määrättiin rauhottavia tähän alkuun.
Vuosi sitten pyysin viimeksi lääkitystä, muttei aloitettu kun yritimme lasta. Enkä kyllä edes todellista syytäķään kertonut.
Meillä on neljä lasta, joista yksi on pilvenreunalla. Vanhin on nyt 8v ja nuorin 3,5kk
Sori, sekava teksti.