Kiitos kirte5, kun kirjoitit. Minä aina ilahdun, kun olet kirjoittanut jotain. Toki ilahdun kaikkien muidenkin kirjoituksista, koska sitten en tunne oloani niin yksinäiseksi. Täällä voi sanoa semmoisia asioita, joita ei oikeassa elämässä voi.

Luulen myös, että vointini on huononemassa. Ei kaikki väsymys ja sumu voi olla lääkkeiden vaikutusta, vaikkakin muutoksia on tehty. Minähän en varsinaisesti koskaan toipunut siitä kesä-heinäkuun masennuksesta. Sen tilalle vaan vaihtui hypomania yhdessä yössä. Ehkä tämä on nyt sitä kesän masennusta, joka tavallaan on herännyt taas unestaan.

Minä olen pärjännyt ilman Opamoxia, koska ketipinoria meneen niin paljon. Hyvä, että sinullakin on lääke ahdistukseen. Varsinkin, jos pitää töissäkin käydä. Ahdistuskohtaus vie kyllä kaikki voimat, joten ei ihmekään että sohva houkuttelee töiden jälkeen.

Minä olen jämähtänyt tähän sänkyyn. Se on mukava ja turvallinen. Toinen puoli talosta ahdistaa minua. Siellä on niin paljon ikkunaa ja valoa verrattuna tähän varjopuoleen. Tällä puolella olen piilossa. En tiedä liittyykö nähdyksi tulemisen pelko vainoamisajatuksiin vai erääseen lapsuuden tapahtumaan vai ovatko ne kietoutuneet toisiinsa. Niin monta samankaltaisuutta.

Huomenna on luvassa tyttöjen päiväristeily ystävän ja meidän molempien tyttärien kanssa. Uskon, että pystyn nauttimaan reissusta. Vaikka tämä olisikin masennusta, niin en ole menettänyt mielenkiintoa kivoihin juttuihin. Yksin on vaan vaikea päästä lähtemään minnekään.

Minulla on ollut haasteita kirjoittaa. Olen päivisin kirjoittanut koneella, mutta en ole tyytyväinen mihinkään. Mieleni yrittää vakuuttaa minulle, että kirjoitan epäjohdonmukaisesti ja huonosti.

Kirjotin taas itsemurha-viestin, ettei hyvin mee..

Kohta olen ehkä muuttamassa pois. Harkitsen poikaystäväni kanssa talon ostamista.
😎

Suoritin ajokoetta toista kertaa kolme viikkoa sitten ja ajokoe meni taas huonosti. Sain paniikkikohtauksen, pyörryin ja ajoin melkein auton päälle...

Viime viikolla sain tavata lääkärin ja hän kirjoitti minulle reseptin Propralia. Olin soittanut sairaalan puhelinneuvontaan JA saanut hyvää kohtelua!! Olen vieläkin ihan ymmälläni. Olen joskus aikoinaan ottanut yhteyttä unettomuudesta ja minua on kohdeltu napinsyöjä narkomaanina.
🙄

Eilen olin verikokeissa. Olen vihdoin päässyt ensimmäistä kertaa terapiaan. Tilapäinen psykiatri, jolla ei ollut edes aikaa minulle, oli kuullut toivomukseni terveydenhoitajalta. Hän soitti minulle riikinruotsilla kello kuusi illalla ja kutsui minua toisella nimelläni. Kolmen vuoden vanhalla diagnoosilla hän täytti suomenkielisen hakemuksen ja nyt saan ensimmäistä kertaa kahdeksan vuoden sairastamisen jälkeen kokeilla (netti)terapiaa.

Olen tästä kaikesta hyvin kiitollinen mutta kummastelen vähän tätä nykyistä tilannetta. Onneksi on Tukinetti.
🙂👍

Mulla on ollu ihmeen hyvä päivä tänää. Sain pitsaa ja uuen laturin puhelimeen..

Tyttönen vaan kirjoitti 8.9.2018 10:39

Kirjotin taas itsemurha-viestin, ettei hyvin mee..

Tyttönen

Sun pitäisi kyllä hakea apua itsellesi, soittaa vaikka kriisipuhelimeen. Toivottavasti et tee mitään itsellesi.

September kirjoitti 7.9.2018 21:23

Kiva kuulla September, että sinulla on vaihtelua, kun pääset risteilylle. On myös mukava lukea kirjoituksiasi, koska osaat niin hyvin kertoa ja kuvata asioita.

Minä olin tänään aamupäivällä reipas ja kävelin noin 5 kilometrin lenkin pienen järven ympäri. Yllätyin, että jaksoin ihan hyvin kävellä. Olen myös tehnyt vähän kotitöitä ja kutonut.
Tein aamulla itselleni taas listan mukavista asioista, joita voisin tehdä. Se auttaa jotenkin hahmottamaan tilannetta, että on olemassa mukaviakin asioita. Kirjoitin myös yhden tärkeän sähköpostin ja nyt odottelen vastausta siihen.

Muntjakki, olen tosi iloinen puolestasi, että saat nyt terapiaa. Aika uskomaton tarina tuo, miten kaikki järjestyi. Harkitsethan rauhassa talon ostoa, se on aina suuri rahallinen ja pitkävaikutteinen päätös.

Minä ajattelin tänään, että olen ihan onnellinen, kun saan tämän vointini paremmaksi. Oikeastaan olen iloinen siitäkin, että on työtä. Tosin olisi kiva, että olisi enemmän vapaa-aikaa, niin voisi tehdä enemmän kaikkea mitä haluaisi.

Hyvää viikonloppua kaikille
🌻🙂🌻

Tallinnan reissu oli mukava. Sää oli huikea ja seura huippua. Tytöt tulivat hyvin toimeen keskenään ja viilettivät omiaan, joten me saimme ystäväni kanssa jutella tärkeistä asioista, kuten tilanteestani.

En kokenut juurikaan masentavia ajatuksia päivän aikana ja nautin todella päivästä. Tilanne ei siis voi olla hirveän kauhea kuitenkaan. Ehkä se on tämä kotiympäristö, joka vetää mielen matalaksi. Ainaiset kotityöt ja kaaos päivästä toiseen. En tiedä.

kirte5 kirjoitti 8.9.2018 19:12

Tyttönen vaan kirjoitti 8.9.2018 10:39

Kirjotin taas itsemurha-viestin, ettei hyvin mee..

Tyttönen

Sun pitäisi kyllä hakea apua itsellesi, soittaa vaikka kriisipuhelimeen. Toivottavasti et tee mitään itsellesi.

Ens viikolla on terapeutti, et jos sinne asti selviäis..

Mä olen tänä aamuna jotenkin hukassa. Mä en tiedä, mitä mä elämälläni tekisin. Mä en tiedä, mitä tehdä sairasloman suhteen ja mitä tehdä työ suhteen. Musta tuntuu, että on aika.häipyä noista työkuvioista, mutta ei musta ole siihenkään.

Haluaisin muuttaakin, jotta pääsisin pois täältä ahdistavasta ympäristöstä. Mutta nyt sekään ei tule kysymykseen pitkään aikaan rahan takia. Jotenkin pitäisi mennä eteenpäin elämässä, mutta miten ja millä resursseilla? Olen surkea ja sairas yksilö jämähtänyt tähän elämään. Ehkä pitää tehdä vielä neljäs iltatähti? Sitten voisi vajota vauvakuplaan ja olla siellä piilossa maailmalta. Äh, ei sekään ole ratkaisu. Miksi aloittaa alusta se kaikki.

No, näillä fiiliksillä tähän päivään. Olisipa jo huominen. Kyyneleitä on niin vaikea piilottaa lapsilta. Ne huomaavat kaiken.

Mitä järkeä on ylipäätä missään? Koko elämässä siis?

En nyt osaa muuten auttaa muuta kuin sanomalla, että kannattaa tutustua spiritismiin. Saat elämälle jonkin tarkoituksen. Olen itse saanut siitä paljon apua vaikeina hetkinä. Täytyy vain luottaa Jumalaan ja siihen että kyllä se aurinko vielä paistaa. Ei kannata lähteä oman käden kautta, koska Jumala päättää sen koska on aika lähteä. Muista että kaikki tuo tuska ja kärsimys on elämää. Kärsimykselläkin on tarkoitus. Täytyy kärsiä tämä elämä, että jonain kauniina päivänä Jumala ottaa luoksensa. Tietenkin olisi hyvä jos pystyisi nauttimaan elämästä, mutta kärsimyskin on elämää.

Hyvää sunnuntaita!

minäitse89 kirjoitti 9.9.2018 10:34

En nyt osaa muuten auttaa muuta kuin sanomalla, että kannattaa tutustua spiritismiin. Saat elämälle jonkin tarkoituksen.

Taisi nyt tulla aika vaarallinen neuvo. Spiritismillä ja kristinuskon Jumalalla ei ole mitään yhteistä. Spiritismiin ei kannata tutustua, jos ei psyykkisesti ole terve.

Itse harrastan kristinuskon rinnalla shamismiä mutta en koskaan vie harrastustani niin pitkälle, että matkustaisin henkimaailmaan. Koska olen päästäni heikko enkä enää tajuisi mikä on totta ja mikä hörhäyttä.

Leivottiin omenapiirakkaakin tossa. Leipominen on kivaa 😋

Vittu tää skitsofrenia on hirvittävä sairaus... ☹️

Mua vaivaa joku, ku päivällä oon ilonen ja teen kaikenlaista, mut sit illalla iskee kauhee ahistus ja rintaan alkaa sattumaan..

En oo saanut tänään juuri mitään aikaiseksi. Ei tuu mistään mitään. Makaan vaan sängyssä ja mietin, kuinka turhaa tää elämä on. Kai tää sit masennusta taas on, kun im-ajatukset pyörii taas mielessä.

Tämä sairaus on aivan järjetön. Masennusta, hypomaniaa, masennusta, sekamuotoista, masennusta, hypomaniaa, masennusta... koska tää taukoo? Tää karuselli on pyörinyt ainakin neljä vuotta taukoamatta ja vauhti vaan kiihtyy.