Kannattaa juoda vihreää teetä. Se rauhoittaa ja antaa keskittymiskykyä. 🙂👍

Mä voin kertoo kokemuksesta, et ku vihreetä teetä juo, nii saa kyllä ravata vessassa. Mä jouduin tänää ottaa tarvittavan lääkkeen, ku oli nii paha olo ☹️

Miten voikin elämä mennä näin päin peetä..

Tänä vuonna kaikki on mennyt päin peetä ja nyt vielä viimeisimpänä muutto, joka ei vielä toteutunutkaan, koska edellinen vuokralainen ei ollutkaan lähtenyt, vaikka sillä piti olla määräaikainen sopimus 31.8 asti ja tänää 1.9 piti kämpän olla tyhjä.

Vielä joutuu kuukauden odottaan muuttoa.. Olin niin valmistunut että tänään muutto ja innossani siitä ja sopimuksetkin oli jo tehty ja osoitteenmuutos. Elämä todellakin potkii nyt päähän.. tällä hetkellä tuntuu siltä ettei mun elämällä ole mitään tarkoitusta.

Toimintaterapeutillekkin pitää ilmoittaa että muutto siirtyikin kuukaudella.. huoh.

Toivottavasti Delffi asiasi järjestyvät. Mulla on vointi pitkästä aikaa ihan siedettävä. Vähän ehkä hiljais eloa ollu pari päivää, mutta tekee välillä ihan hyvää.

Hyvää sunnuntaita! 🙂

Miks sunnuntait on näin masentavia päiviä, vaikka aurinko paistaa 🙄

Hei kaikille,

Kiva, kun syksy on alkanut, on viileämpää ja ilma on raikas. Eilen ja tänään olen ollut masentuneempi. Käväisin veljellä ja huomasin, että me ei osata enää jutella, se masensi minua. Koitan kestää tämän asian.
Eilen taas hain kirjoja kirjastosta. Löysinkin yhden hyvän elämäkerran. Sen nimi on "Mykkä huuto" ja se on uskomaton kertomus toipumisesta. 12-vuotiaana kirjan päähenkilö sairastuu yhtäkkiä tuntemattomaan sairauteen ja menettää lopulta täysin puhe- ja liikuntakykynsä vuosiksi. Kuitenkin eräs hoitoapulainen huomaa, että poika ymmärtää puhetta. Hän pääsee tutkimuksiin ja kas, hän pystyykin katseellaan valitsemaan sanoille oikean symbolin. Tämä on aivan huikea elämäkerta. En kerro koko juonta, jos joku haluaa lukea 😉

Olen siis masentunut tänä viikonloppuna. Pakotin kuitenkin itseni tunnin lenkille ja poimin auringonkukkia lähellä olevalta pellolta. Oli kiva kävellä rauhassa lammen rantaa. Jonakin päivänä voisi kiertää ajan kanssa sen kokonaan.

Palaan siihen mitä kirjoitit September, että ulkopuolinen taho on arvioinut sinua. Tarkoititko hoitavaa tahoa vai mitä? Toivon, että jaksat pitää huolta itsestäsi, etkä masennu. Ei me olla sairaus, vaan sairaus on pieni osa meitä, ajattelen.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille 🙂👍

Moi!

Oon tässä miettinyt että mikä vittu mua oikein vaivaa, kun päässä pyörii saatanan itsemurha koko ajan. En minä halua itselleni mitään pahaa. Haluan elää täyttä elämää, mutta koko ajan alkaa sama kasetti aivoissa, että : Ei musta ole mihinkään ja pitäisi päästää itseni päiviltä.

Olen siinä suhteessa alkanut pohtimaan hengellisiä kysymyksiä, että ehkä se on jokin ulkopuolinen ns. henki joka yrittää saada minut tuhotuksi. Olen nimittäin perehtynyt näihin asioihin eikä tämä maailma ole niin simppeli kuin voisi olettaa. Voi hyvinkin olla henkiä jotka tahtovat hyvää ja henkiä jotka tahtovat pahaa. Tiedän että tämä kuulostaa hullulta, mutta kun asiaan todella perehtyy ja pohtii sitä niin se on ihan loogista.

Sitten vielä olen saanut Jumal-uskosta paljon hyvää. Esim sen että itsemurhaaja joutuu kärsimään haudan takaisessa maailmassa. Tai no ei aina, mutta lähes aina. Ja elämä on kiertokulkua tänne synnytään ja sitten kuollaan ja synnytään uudestaan vähän ajan päästä ja meidän täytyy kehittyä koulutuksen avulla. Vähän saman tyyppinen periaate kuin hinduilla, ainut vaan että itse en usko että järjestäytynyt uskonto on välttämättä se oikea tie vaan oikea tie on tehdä hyvää, kehittyä ja luottaa viime kädessä Jumalaan. Ja tiukka sääntö on se ettei itsemurhaa saa tehdä, sillä se on vastoin Jumalan lakia. Ahdistuksessa voi rukoilla tai mennä tapaamaan ystäviä.

Anteeksi vähän ronski kielen käyttö alussa, mutta kun mua niin ottaa päähän nämä itsetuhoiset ajatukset ja kivut yms.☹️

Mä tykkään myös syksyn säistä, varsinkin viileistä aamuista. Ja tykkään ylipäätään syksystä. Se on mielestäni paras vuodenaika.

Kiva kirte5, että kirjoitit. Minullakin on ollut vähän alavireisempi olo tänä viikonloppuna.

Kysyit tarkennusta mainitsemaani asiaan. Ulkopuolinen taho oli ehkä epäselvä tai harhaanjohtava ilmaisu. Olisin voinut kertoa koko tarinan oikeilla nimillä, mutta sillä hetkellä se oli niin kova paikka, että jätin spesifioimatta sen tarkemmin.
Kyse on siis työnantajastani, joka päätti olla uusimatta määräaikaista sopimustani yksikön johtajana, vaikka olen siihen ylivertaisesti paras vaihtoehto. Palaan siis lähiesimiehen tehtäviin tämän hetkisen sopimukseni umpeuduttua, koska minä ja sairauteni nähdään liian suurena uhkana. Tämä tilanne on täysin absurdi, koska jatkossa yksikköä johtaa täysin epäpätevä tiimi. Työnantajani on ollut tyytyväinen työhöni, mutta tämä sairaus painaa vaakakupissa niin paljon enemmän. Ja tarkennan vielä, että tämä ei ole minun spekulointia vaan asiasta on käyty keskustelu asian oikeilla sanoilla.

Voi olla, että joudun vielä miettimään, mitä tulevaisuudelta haluan. Ainakin sain sen blogini aloitettua, niin on jotain, mihin keskittyä.

Mulla on taas hemmetin vaikeeta ☹️

Hei vaan ja mukavaa uutta viikkoa.

Ei oikein huvittais mikään. Pitäis siivoo, mut ei oikein huvittais. Tää kämppä on tällä hetkellä semmoinen perus lapsiperheen sekamelska. Nyt kun hypomania on tasoittunut, ei paljoo huvita kotityöt. Ihan järkyttävä kontrasti näiden olojen välillä ja se näkyy erityisen vahvasti kodin siisteydessä.

Mä myin hypomaniassa lastenhuoneen säilytyskalusteet ja mietin nyt, että mikähän se mun visio oli. Minne työnnän noi kaikki tavarat? Ne on nyt laatikoissa lattialla. Ei kai se auta kuin kehittää uusi visio ja lähtee huonekalukaupoille.

Mulla on seuraavalle kahdelle viikonlopulle kivaa ohjelmaa. Luulisin, että tää alakulo hellittää kivalla tekemisellä.

Sen jälkeen, kun aloin käyttää ketiä päiväsaikaan, on noi illat helpottuneet. Jaksan nykyään valvoa jopa yli kymmeneen. Helpottaa todella paljon, kun ilta ei lopu kesken. Ja nyt, kun olen korvannut ton lyhytvaikutteisen depotilla, luullisin että vainoamisajatukset on hiukan helpottunut. Ehkä ne onkin olleet psykoottista oireilua, koska ovat nyt lieventyneet lääkenostolla. En tiedä. Saattaa olla ideaa nostaa sitä aamuannosta vielä vähän.

Mulla alko opiskelu tänään. 🙂

minäitse89 kirjoitti 3.9.2018 11:45

Mulla alko opiskelu tänään. 🙂

Vautsi, hienoa 🙂👍

Hei kaikille,

Tänään on ollut kaunis päivä, vielä saa nauttia auringosta.
Töissä meni ihan mukavasti tänään.

Minä olen alkanut miettiä joulua. Ajattelin ensin mennä johonkin kylpylään jouluksi, mutta paikka jota ajattelin olikin jo täynnä. No se ei haittaa. Olen siis kotona itsekseni. Oikeastaan viimeinen asia, jota haluaisin on olla yksin joulun pyhinä. Viime joulu meni minulla muuttolaatikoiden keskellä, joten nyt sitä varmaan osaa arvostaa jopa yksinoloa. Vilkuilin kalenteria eli useampi päivä on töistä lomaa. Joinakin päivinä voi siis käydä myös sukulaisilla. Oikeastaan olisi kyllä kiva viettää aattoiltaa yksin. Suunnittelin jo mitä ruokia laittaisin ja oikea kuusi pitäisi olla. Olen ollut monta joulua töissä, niin osaa arvostaa, kun ei tarvi olla töissä joulun pyhinä.

September, tosi harmi, että et saa jatkaa yksikön esimiehenä. Se on varmaan iso pettymys sinulle, mutta toisaalta on taas ihan kiva, että voit toimia kuitenkin lähiesimiehenä. Minusta ainakin sekin on tosi vaativaa työtä, itsestäni ei olisi siihen. Varmaan työnantaja pelkää sitä, jos tulee sairaslomia. Minun työnantajani on suhtautunut mun masennukseeni ihan hyvin, tosin asiaa ei tiedä kuin esimieheni, jolle sen todistuksen toimitin. Hän on sen jälkeen puhunut minulle "lempeämmin" ja kysellyt onko kaikki hyvin ja töissä mulla kyllä onkin kaikki ok. Työkaverit on mukavia ja on päivätyö.

Minäitse89, mihin kouluun sinä olet menossa? On varmaan mukava aloittaa opiskelu. Itsekin haluaisin vielä opiskella.

Kannattaa muuten nyt lenkkeillä päiväsaikaan, jos on mahdollisuus. Itse en aina jaksa, kun kävelen töissä niin paljon. Oikeasti pienikin kävely auttaa mielialaan ja jännityksiin. Huomenna menen töitten jälkeen fysioterapeutille. Saan varmaan jumppaohjeita. Toivon, ettei niitä tule liikaa, että jaksan tehdä niitä.

Olen ajatellut muuttaa huonekalujen paikkaa kotona. Teen vähän järkevämmän järjestyksen. Se on mielessäni, mutta en ole vielä ryhtynyt toteutukseen, mutta teen sen joku päivä, ehkä ei kannata vaatia itseltään niin paljon asioita kerralla. Eilen otin pistokkaita muutamasta kukkasesta, saapa nähdä miten ne juurtuvat.

Joo mutta tosiaan oikein hyvää alkanutta viikkoa kaikille.

Semmoista vaan mietin, että tää olotila tuntuu jotenkin niin raskaalta sen hypomanian jälkeen. En nyt vielä sanoisi, että tää on mitään masennusta. Pikemminkin vaan se kontrasti näiden kahden olon välillä häiritsee.

Jaksan kyllä tehdä asioita. Jaksan siivota keittiön, vaikka en olohuonetta. Jaksan tehdä ruokaa tai lämmittää sitä lapsille. Kaupassakin käyn tarvittaessa ja hoitokontakteja en jätä väliin. Mutta missä on se hyvä olo ja into? Mihin maanrakoon sellainen into voi valua vai lakkaako se vaan olemasta?

Mun päivät on aika tyhjää täynnä. Teen jotain, mutta en oikeesti tee juuri mitään. Silti päivät tuntuu siltä, että niissä on just sen verran toimintoja kuin mitä jaksan. Illalla, kun kellahdan sänkyyn, tuntuu että olisin tehnyt ihan hiveesti kaikkea. Mun päiviin ei mahdu just nyt enempää. Mä en osaa kuvitellakaan, miten mä jaksaisin vielä täyden työviikon ja epäsäännölliset työajat tähän tyhjäntoimittamisen päälle.

Ahistaa taas liikaa..